sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Arthur R. Jensen kuolee 89-vuotiaana; sai aikaan väittelyn ÄO:sta

Margalit Fox (The New York Times web page, Nov. 1, 2012)

Arthur R. Jensen, koulutuspsykologi (educational psychologist), joka sytytti kansainvälisen tulimyrskyn vuoden 1969 artikkelilla, joka ehdotti, että aukko (gap) älykkyystestien tuloksissa mustien ja valkoisten opiskelijoiden välillä saattoi johtua geneettisistä eroista rotujen välillä, kuoli lokakuun 22. päivä kotonaan Kalifornian Kelseyvillessä. Hän oli 89-vuotias.

Kalifornian yliopisto (University of California, Berkeley), jossa hän oli emeritusprofessori Koulutuksen tutkijakoulussa (Graduate School of Education), vahvisti hänen kuolemansa.

Professori Jensen oli syvästi kiinnostunut differentiaalisesta psykologiasta, ala, jonka keskeinen kysymys - Mikä saa ihmiset käyttäytymään ja ajattelemaan eri tavalla toisiin ihmisiin verrattuna? - iskee ikivanhan luonto-kasvatus-väittelyn ytimeen.

Johtuen hänen empiirisestä työstään alalla yleisälykkyyden määrittämisessä (quantification of general intelligence) (aihe, joka oli pitkään kutsunut hajanaisempaa, impressionistista lähestymistapaa), monet kollegat pitivät häntä yhtenä oman aikansa tärkeimmistä psykologeista.

Mutta suurempi yleisö muisti hänet lähes yksinomaan hänen vuoden 1969 artikkelistaan "How Much Can We Boost I.Q. and Achievement?" (Käänt. huom. kyseisen artikkelin nimi on "How Much Can We Boost IQ and Scholastic Achievement?") Artikkeli julkaistiin Harvard Educational Reviewissä (tieteellinen lehti), ja siitä tuli nopeasti - ja se on jopa edelleen - yksi kiistanalaisimmista artikkeleista psykologian saralla.


Arthur Jensen noin vuonna 1980.
U.C. Berkeley, Graduate
School of Education
Artikkelissa professori Jensen esitti oppimiskyvyn kaksi tyyppiä. Taso I (Level I), assosiatiivinen kyky, sisälsi faktojen ulkolukumuistamisen (rote retention of facts). Taso II (Level II), konseptuaalinen kyky, sisälsi abstraktin ajattelun ja ongelmanratkaisun. Tämä tyyppi, hän esitti, vastasi karkeasti yleisälykkyyttä, joka merkitään psykologiassa kirjaimella "g".

Hallinnoidessaan ÄO-testejä erilaisille opiskelijoiden ryhmille professori Jensen havaitsi Tason I kyvyn olevan melko yhtenäinen rotujen yli. Kun hän tutki Tason II kykyä, sitä vastoin, hän havaitsi sen olevan vallitsevampi valkoisten keskuudessa kuin mustien keskuudessa ja vielä vallitsevampi aasialaisten keskuudessa kuin valkoisten keskuudessa.

Hyödyntäen näitä havaintoja professori Jensen esitti, että yleisälykkyys on suurelta osin geneettisesti määrätty, kulttuuristen voimien muokatessa sitä vain pienessä määrin. Tästä syystä, hän kirjoitti vuonna 1969, kompensoivat koulutusohjelmat kuten Head Start ovat tuomittuja epäonnistumaan.

Samalla, kun jotkut havainnoijat ylistivät professori Jenseniä tiedemiehenä, joka ei pelännyt mennä sinne, minne data hänet johdatti, toiset kutsuivat häntä rasistiksi (racist). Häntä häirittiin puhetilaisuuksissa läpi hänen uransa. Häntä esittäviä figuureja poltettiin joillain collegekampuksilla, ja hän sai tappouhkauksia; henkivartijat saattoivat häntä jonkin aikaa.

Se ajatus, että älykkyys lohkesi rodullisia linjoja pitkin, tuli nopeasti tunnetuksi jensenisminä (Jensenism), ja sen ansiot olivat kiihkeän julkisen keskustelun aihe vuosia tämän jälkeen. Evoluutiobiologi Stephen Jay Gould, esimerkiksi, omisti suuren osan vuoden 1981 kirjastaan The Mismeasure of Man professori Jensenin väitteiden kritisoimiseen.

Lähempänä nykyhetkeä professori Jensenin ajatuksia rodusta ja älykkyyden perinnöllisyydestä siteerattiin hyväksyvästi Richard J. Herrnsteinin ja Charles Murrayn vuoden 1994 kirjassa The Bell Curve, joka synnytti uudistuneen väittelyn aiheesta.

Nykyään jotkut psykologit sanovat, että professori Jensenin työ on ymmärretty väärin. Keskiviikkona tehdyssä puhelinhaastattelussa Case Western Reserve yliopistossa vaikuttava psykologi Douglas Detterman, joka toimittaa Intelligence-lehteä, sanoi: "Jos katsot Harvard Educational Reviewin artikkelia, hän käsittelee rotua hyvin vähän siinä artikkelissa, mutta hän sanoi, että on mahdollisuus, että roturyhmien keskuudessa on geneettisiä eroja. Ja se ei ollut kovin suosittu ajatus silloin, kun se artikkeli ilmestyi."

Professori Detterman, joka omisti vuonna 1998 Intelligence-lehden erikoisnumeron professori Jensenin työlle, lisäsi: "Kun hän kirjoitti sen artikkelin, todennäköisesti suuri osa psykologeista ei olisi uskonut, että älylliselle kyvylle oli perinnöllinen perusta. Nykyään siitä on alalla hyvin vähän kiistaa. Se, että onko rotujen välillä eroja, on kokonaan toinen asia."

Arthur Robert Jensen syntyi San Diegossa 24.8.1923. Hän oli taitava klarinetisti, ja hän harkitsi uran tavoittelemista orkesterin kapellimestarina, ennen kuin hän suoritti psykologian kandidaatin tutkinnon (bachelor's degree in psychology) Berkeleyssa; tätä seurasivat alan maisterin (master's) tutkinto San Diego State Collegessa ja tohtorin tutkinto (Ph.D.) Columbiassa. Hän liittyi Berkeleyn akateemiseen henkilökuntaan (Berkeley faculty) vuonna 1958.

Professori Jensenin vaimo Barbara kuoli ennen häntä. Jälkeenjääneisiin sisältyy tytär Bobbi Morey.

Hänen kirjojensa joukossa ovat Genetics and Education (1972), Educability and Group Differences (1973), The g Factor: The Science of Mental Ability (1998) ja Clocking the Mind: Mental Chronometry and Individual Differences (2006).

Jopa psykologit, jotka ovat eri mieltä professori Jensenin johtopäätösten kanssa, puolustavat häntä rasismisyytöksiä vastaan (against charges of racism).

"Arthur Jensenin elämä on tunnuskuvallista sille, missä määrin amerikkalaista oppineisuutta estetään poliittisen oikeaoppisuuden toimesta", James R. Flynn, psykologian emeritusprofessori Otagon yliopistossa Uudessa-Seelannissa, sanoi keskiviikkona.

"Jensen oli todellinen tiedemies, ja hän oli vailla rodullista puolueellisuutta", professori Flynn lisäsi. "Se ei ikinä juolahtanut Arthur Jensenin mieleen, että ihmiset käyttäisivät hänen dataansa todistaakseen rodullisen ylivallan puolesta. Nyt, ollaksemme reiluja hänen kriitikoitaan kohtaan, hän tuli ajan myötä yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että todistusaineisto osoitti geneettisen komponentin."

Professori Flynn, joka on tunnettu auktoriteetti älykkyydessä, on pitkään vastustanut professori Jensenin näkemyksiä aiheesta. "Usko minua, todistusaineisto on erittäin monimutkainen", hän sanoi. "Paras, mitä me voimme sanoa, on se, että on todennäköisempää, että ÄO-aukko mustan ja valkoisen välillä on kokonaan ympäristöllinen alkuperältään."

Ne ovat juuri tällaiset ympäristölliset tekijät, jotkut tutkijat väittävät, joita professori Jensenin työ ei ottanut riittävässä määrin huomioon.

"Sosioekonominen status osoittautuu sinun ÄO-tuloksesi parhaaksi ennustajaksi", Sonja C. Grover, koulutuspsykologi Lakeheadin yliopistossa Ontariossa, sanoi keskiviikkona. "Sosioekonomisella statuksella on tekemistä koulutuksesi laadun kanssa, niiden opettajien, joille sinä altistut, laadun kanssa. Monilla ihmisillä, jotka pärjäävät huonosti ÄO-testissä, on hyvin niukka yleisen tiedon pääoma, mutta se ei tarkoita sitä, että he eivät ole älykkäitä."

Professori Groverin vuoden 1981 kirja The Cognitive Basis of the Intellect kirjoitettiin vastauksena professori Jensenin kirjaan Bias in Mental Testing (1980). Tuossa kirjassa professori Jensen esitti, että on mahdollista laatia sellaisia yleisälykkyyden testejä, jotka ovat vapaita kulttuurisesta puolueellisuudesta, mikä puolestaan tekee mahdolliseksi perinnöllisyyden eristämisen älyn lähteenä.

Mutta keskittyessään linkkiin genetiikan ja älyllisen kyvyn välillä, professori Grover sanoi keskiviikkona, professori Jensenin työllä on laajoja, ja potentiaalisesti vakavia, seurauksia.

"Se oli epäolennaista eikä erityisen hyödyllistä ehdottaa, kuten ne, jotka tukevat Jenseniä, ovat ehdottaneet, että Jensenillä oli vain poliittisesti epäkorrekti näkökanta ja sen tähden häntä kritisoitiin", professori Grover sanoi. "Hänen tutkimuksillaan ja hänen vaikutusvallallaan olisi dramaattinen vaikutus siihen käsitykseen, joka ihmisillä on vähemmistöryhmistä ja niiden potentiaalista, ja jopa niiden oikeudesta laadukkaaseen koulutukseen."

Professori Grover lisäsi: "Minä en millään tavalla ehdota, että hän ei ollut täysin hyvää tarkoittava. Mutta minä esittäisin, että sinä et voi erottaa sosiaalitiedettä ihmisoikeuksista, riippumatta siitä, millä puolella aitaa olet."

Versio tästä artikkelista esiintyy painettuna 2.11.2012 New York -painoksen sivulla B15 otsikolla: Arthur R. Jensen kuolee 89-vuotiaana; sai aikaan väittelyn ÄO:sta.

Lähde: http://www.nytimes.com/2012/11/02/science/arthur-r-jensen-who-set-off-debate-on-iq-dies.html
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.