sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Lontoon vasemmistolaiset tallovat sananvapauden päälle

Galton-raportti

Glayde Whitney (American Renaissance, December 1999)

Perjantaina 17.9.1999 pienen epäsiistien ja kurittomien lasten ryhmän annettiin lopettaa konferenssi, jota sponsoroi Galton Institute ja jonka aihe oli "Ihminen ja yhteiskunta uudella vuosituhannella". Niiden alhaisten tapahtumien perusteella, jotka tapahtuivat tuona aurinkoisena päivänä, näyttää siltä, että nykyiset, kerran suuren Britannian ihmiset eivät tiedä parempaa kuin epäkohteliaan käytöksen palkitsemisen. Kuten vanhemmat, jotka antavat periksi lapsen raivokohtauksille, he kouluttavat nuoriaan kohti kiihtyvää ilkeyttä.

Kunnianarvoisa brittiläinen ryhmä, joka sponsoroi konferenssia, organisoitiin vuonna 1907 Eugenics Education Societyksi ja lyhensi myöhemmin nimensä Eugenics Societyksi. Lopulta vuonna 1988, vastauksena eugeniikan hellittämättömään demonisointiin, yhdistys omaksui Galton Societyn harmittomamman nimen Sir Francis Galtonin (1822 - 1911), eugeniikan perustajan, kunniaksi. (Käänt. huom. tämän sivun mukaan kyseisen yhdistyksen nimeksi tuli Galton Institute vuonna 1989.)

Konferenssi oli kaksipäiväinen tapahtuma, joka pidettiin Zoological Society of Londonissa, Regent's Parkin reunalla, Lontoon eläintarhasta katsottuna kadun toisella puolella. Sisäänpääsy-vain-pääsylipulla-tapahtuman ensimmäinen päivä sujui aikataulun mukaisesti ja ilman häiriötä. Noin 120 henkilön yleisö kuuli mielenkiintoisia puheita sellaisilta huomattavilta professoreilta kuin Oxfordin J. H. Edwardsilta, joka on myös Royal Societyn Fellow, ("Genetiikka: Vanha ja uusi") ja Richard Lynniltä, joka on Ulster Institute for Social Researchin johtaja ("Populaation laatu: Skenaarioita uudelle eugeniikalle").

Aikaisin toisen päivän aamuna oli nähtävissä vihjeitä ongelmista. Ennen kuin konferenssi alkoi, muutama suttuisen näköinen nuori ihminen yritti päästä sisään näyttämällä selvästi väärennettyä pääsylippua. Heidät käännytettiin takaisin ja poliisi kutsuttiin paikalle estämään ongelmia. Poliisi lähti, kun konferenssi alkoi aikataulun mukaisesti ilman välikohtausta. Ensimmäinen puhuja oli professori Mike Murphy London School of Economicsista, ja hän puhui aiheesta "Näkymiä populaation koolle ja rakenteelle uuden vuosituhannen alussa". On sanomattakin selvää, että jos drastisia muutoksia ei tapahdu, näkymät vaihtelevat synkistä kauhistuttaviin.

Minä olin seuraava puhuja, ja minut kutsuttiin korokkeelle. Sillä aikaa kun odotin, että minut esiteltäisiin, vain noin kymmenen suttuisen nuoren (joista mainitsin aiemmin) ryhmä marssi huoneeseen ja otti haltuunsa paikan läheltä koroketta. Sitten he yrittivät levittää pitkän banderollin luentosalin etuosan poikki. Yleisö odotti kohteliaasti sillä aikaa, kun lapset ensin kiersivät ja purkivat banderollinsa ja sitten käänsivät sen oikea-puoli-ylöspäin. He kutsuivat itseään "Ihmisiksi eugeniikkaa vastaan", ja heidän banderollissaan luki: "DIVERSITEETTIÄ, EI EUGENIIKKAA." Sitten alkoi kuriton dialogi usean yleisön jäsenen ja häiritsijöiden välillä.

Minä jätin luentomuistilappuni korokkeelle ja vetäydyin toisessa rivissä olevalle paikalle.


Mielenosoittajat paasaavat Arthur Jensenille samalla,
kun Walter Kistler yrittää puhua heille järkeä.

Huoneessa esiintyi jonkin verran huutamista edestakaisin, mukaan lukien seuraavanlaisia huutoja: "Professori Whitney, missä hän on? Onko hän täällä? Missä on professori Whitney?" Minä palasin korokkeelle hakemaan muistilappuni ja istuin jälleen kerran alas ja ryhdyin ottamaan valokuvia.

Väkijoukko tunnisti välittömästi paljon paremmin tunnetun Arthur Jensenin ja hyökkäsi verbaalisesti hänen kimppuunsa lähietäisyydeltä. Foundation for the Futuren Walter Kistler nousi puolustamaan prof. Jenseniä. Hän kehotti väkijoukkoa sallimaan puhujien puhua. Väkijoukko kieltäytyi, ja koska sen jäsenet olivat käyttäneet sanaa "natsi", hra Kistler esitti, että he olivat niitä, jotka käyttäytyivät kuin natsit. Hänen yrityksestään puhua heille järkeä tuli huuto-ottelu.

Sillä välin Galton Instituten jäsenet yrittivät neuvotella mielenosoittajien kanssa. Yksi ehdotus oli, että he voisivat saada muutaman minuutin aikaa ja tänä aikana he voisivat sanoa sanottavansa ja tämän jälkeen he voisivat jäädä ja kuunnella aikataulun mukaisia puhujia. Toinen ehdotus oli, että he aikatauluttaisivat oman konferenssin ja delegaatio instituutista osallistuisi siihen. Lapset eivät hyväksyneet ehdotuksia. Ei puhetta eugeenikoille oli heidän kantansa.

Poliisi palasi jonkinlaisella voimalla, mutta sen sijaan, että he olisivat häätäneet tunkeilijat, he eivät tehneet mitään; ehkä he olivat siellä ainoastaan estääkseen fyysistä vahinkoa. Tilanne rappeutui hitaasti sellaiseksi, että levottomien ihmisten ryhmät vaeltelivat ympäriinsä aulan ja konferenssihuoneen välillä odottaen ja purnaten. Tri Robert John, International Council for Human Ecology and Ethnologyn johtaja, yritti organisoida vastarintaa. Hän harppoi aulaan ja vaati hyvin kovalla äänellä yritystä esittää poliisille yhteinen vaatimus siitä, että mielenosoittajat häädettäisiin. Hän myös puhui kaunopuheisesti kohteliaisuudesta ja sananvapaudesta, mutta hänen yrityksistään ei seurannut mitään.

Lopulta ilmoitettiin, että Zoological Society halusi, että tilat tyhjennetään ja suljetaan. Poliisi alkoi kohteliaasti saattaa sekä osanottajia että väkijoukkoa ulos rakennuksesta. Protestoijat veivät voiton lopettaen konferenssin ennen kuin minä pystyin puhumaan ja estäen professori Jenseniä esittämästä Galton-pääluentoa (the keynote Galton Lecture).

Jälkeenpäin rakennuksen edessä oli jonkin verran vellontaa samalla, kun muutama suttuisten lasten vanhahko taluttaja jakeli mainoslehtistä nimeltä "Ei eugeniikalle! Diversiteettiä, ei syrjintää!" Se sanoi, että he olivat osoittamassa mieltä, koska "kokouksessa on kolme puhujaa [Richard Lynn, Arthur Jensen ja minä], jotka väittävät, että mustat ihmiset ovat geneettisesti huonompia kuin valkoiset ihmiset ja myös ovat geneettisesti ohjelmoituja olemaan väkivaltaisempia ja aggressiivisempia. On mahdotonta hyväksyä sitä, että tällainen kiihotus rotuvihaan sallittaisiin."

Jos joku lietsoi vihaa, niin se oli brittiläinen lehdistö. Konferenssipäivänä Daily Mail julkaisi prof. Jensenin kanssa tehdyn haastattelun, jonka otsikko oli: "Onko tämä mies todella maailman inhottavin tiedemies?" Toimittaja Mary Riddell ei malttanut odottaa, että pääsisi kertomaan lukijoille, mitä ajatella. Toisessa virkkeessään hän kirjoitti: "Daily Mail ei ole samaa mieltä hänen älykkyyteen liittyvien näkemystensä kanssa, todellakin, me olemme täysin eri mieltä niiden kanssa." Sitten hän jatkoi oppimattoman ylimieliseen sävyyn:

"Kolmen vuosikymmenen ajan professori Arthur Jensen on elänyt kuoleman ja väkivallan varjossa. On kuitenkin vaikea tuntea surua hänen puolestaan ..."

"Valkoisesta talosta alaspäin Jensenin maalaamia synkkiä skenaarioita - erityisesti rodusta - on parjattu. Eräs tutkimus kiellettiin pian sen jälkeen, kun presidentin avustaja varoitti, että Jensenin työllä ei ollut sijaa modernin Amerikan kulttuurissa. Liberaalit ovat väittäneet, että hänen työnsä, joka sivuuttaa köyhyyden ja puutteen vaikutukset älykkyyteen, on harhaanjohdettua ja virheellistä. Oppineet lehdet ovat merkinneet hänen kirjojaan arvostelukelvottomiksi..."

"Voisi odottaa, että sosiaalitieteen tri Outolempi olisi villisilmäinen kiihkoilija, mutta Jensen - joka on 76-vuotias - on sujuvasti huoliteltu ja hyvätapainen mies, jonka solmionpidin, flanellihousut ja kullattunappinen laivastonsininen bleiseri vihjaavat golfkerhon päivällisistä, joita on kertynyt eliniän verran..."

"Kaikkiin Jensenin argumentteihin on määrätty kylmyys, oletettavasti tilastotieteilijän olemassaolon toimesta - olemassaolon, jossa rakkauden tai kasvatuksen sijaan kuvaaja tai kellokäyrä mittaa elämät..."

"... vanhempien rakkauden voimat muovata kunnianhimoa, pyrkimystä ja itsemääräämistä - mustien tai valkoisten keskuudessa - ovat epämääräisiä, epätieteellisiä käsitteitä, joita hänen kylmän tieteellisen mielensä on mahdoton ymmärtää."

"Professori Jensen, näennäisestä lempeydestään huolimatta, on yksi hyytävimmistä ihmisistä, joita olen ikinä haastatellut. Oli suunnaton helpotus astua ulos ja hengittää raikasta ilmaa jälleen kerran."

Tällainen, jos jokin, on vielä yleisempää Britanniassa kuin Yhdysvalloissa. Peregrine Worsthorne on "konservatiivi", joka kirjoittaa järkevästi monista aiheista mutta joka ei pysty sietämään ÄO-tutkimusta. 30.10.1994 julkaistussa The Sunday Telegraph -lehden artikkelissa nimeltä "Rotu ja ÄO: Ikinä ei ole veistä laitettu sisään sujuvammin" hän kirjoittaa älykkyystutkimuksista:

"Että nämä ovat tärkeitä kysymyksiä ja tieteellisesti varteenotettavia aiheita tutkimukselle, sitä minä en voi kieltää. Tästä huolimatta ne ovat niin vastenmielisiä, loukkaavat niin varmasti niin monia niin syvästi, että ihmiset, jotka päättävät seurata niitä - kaikkien yhtä tärkeiden, huomiota vaativien aiheiden keskellä - voivat olla ainoastaan häiritsevän tunteettomia..."

"... minä olen edelleen sitä mieltä, että ihmiset, jotka osallistuvat tähän tutkimukseen, ovat melko inhottavia henkilöitä, joita minä en haluaisi tuntea. Ja ajoitus on niin erityisen julma, tukahduttaa mustan ylpeyden ikuisesti juuri kuin se on alkamassa hengittää vapaasti."

"Ennen vanhaan rodullisen ylemmyyden tai alemmuuden teoreetikot ihannoivat positiivisesti tunteettomuudessaan; eivät yrittäneet pehmentää johtopäätöstensä julmuuksia - sterilisaatio alemmille. Heidän amerikkalaiset seuraajansa ovat paljon huolestuneempia ja hienostuneempia, lempeämpiä, huolehtivampia ja herkkähermoisempia. 'Se sattuu meitä enemmän kuin se sattuu sinua', on uusi motiivi. Ikinä ei ole veistä laitettu sisään sujuvammin, jättäen niin vähän verta terään. Raakoja he eivät todellakaan ole: ainoastaan kammottavia."

Tämä on juuri sellaista rohkaisua, jota öykkärit tarvitsevat lopettaakseen akateemisia kokouksia.

Lähde: http://www.amren.com/archives/back-issues/december-1999/#article4

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.