sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Amerikka on muuttuva maa

Otteita William Piercen vuoden 2002 esityksestä "America Is a Changing Country"

Amerikka on muuttuva maa. Yli miljoonan ei-valkoisen maahanmuuttajan, sekä laillisen että laittoman, virratessa Yhdysvaltoihin Aasiasta, Afrikasta, Meksikosta ja Karibian alueelta joka vuosi, populaatiomme ihonväristä on nopeasti tulossa tummempi.

Kulttuurimme muuttuu myös, se heijastaa sekä muutoksia populaatiossa että trendejä, joita tyrkytetään viihde- ja mainontamedian toimesta. Amerikasta on tulossa vähemmän valkoinen, vähemmän eurooppalainen, vähemmän sivistynyt ja enemmän kolmannen maailman kaltainen. Väestötieteilijät ennustavat, että valkoiset ihmiset eivät enää tule muodostamaan enemmistöä Yhdysvaltojen väestöstä tämän vuosisadan puoliväliin mennessä. Maa on jo laskenut 90-prosenttisesti valkoisesta 70-prosenttisesti valkoiseksi viimeisen 50 vuoden aikana.

Amerikalla on edelleen suhteellisen vauras talous. Valkoiset amerikkalaiset ovat edelleen suhteellisen varakkaita. Talouttamme tankataan edelleen sillä teknologisella vallankumouksella, jonka saivat aikaan väestömme luovimmat elementit 1900-luvun jälkipuoliskon aikana - transistorin keksimisineen, mikroelektroniikan ja tietokoneen kehittämisineen, laserin keksimisineen ja tuhansine muine teknologisine ihmeineen. Mutta me olemme kaataneet paljon hiekkaa taloutemme rattaisiin viime vuosikymmeninä kasvaneilla sosiaaliavustusmenoilla ja lisääntyneillä kaikenlaisilla hallituksen (government) ohjelmilla, joista monet lannistavat säästäväisyyttä ja yksilöllistä aloitekykyä.

Kun populaation laatu jatkaa laskemistaan ja kun lisää amerikkalaisia teollisuudenaloja ajetaan konkurssiin ei-valkoisesta maailmasta tuotujen kontrolloimattomien tuontitavaroiden toimesta, taloustieteilijöillä on kasvavia huolia amerikkalaisen tuottavuuden ja amerikkalaisen elintason väistämättömästä laskusta. Jos me mittaamme elintasoamme muilla asioilla kuin rahalla - koulutuksen laadulla, naapurustojemme laadulla ja turvallisuudella tai väestömme kelpoisuudella (fitness) - elintasomme saattaa jo olla jyrkässä laskussa.

Kaikki huomioon ottaen, monista valkoisista amerikkalaisista on tulossa kasvavassa määrin pessimistisiä Amerikan tulevaisuuden suhteen. Itsemurhatasot ovat nousussa. Monet nuoret ihmiset eivät näe tulevaisuudennäkymiä itselleen. Heillä ei ole visiota omasta tulevaisuudestaan tai maansa tulevaisuudesta. He ovat hyvin huolestuneita siitä, kuinka heidän lapsensa ja lastenlapsensa tulevat pärjäämään sitten, kun ei-valkoiset muodostavat enemmistön äänestäjistä Amerikassa.

Se ei ollut aina tällä tavalla Amerikassa. Noin vuoteen 1960 saakka Amerikka oli valkoinen maa - rodullisesti, kulttuurisesti, moraalisesti. Meillä oli edelleen sivilisaatio ja kulttuuri, jotka olivat pohjimmiltaan eurooppalaiset, pohjimmiltaan meidän. Me emme vainonneet tai hyväksikäyttäneet vähemmistöjä täällä, mutta me emme sekoittuneet heidän kanssaan. Me ymmärsimme, että he olivat erilaisia kuin me ja että jos me sekoittuisimme heidän kanssaan, sivilisaatiomme, kulttuurimme, elämäntapamme, elintasomme ja lopulta väestömme - geenimme - muuttuisivat peruuttamattomasti. Me emme halunneet tätä, joten me pysyimme erillään (separate): me pidimme oman identiteettimme; me kasvatimme lapsemme omalla tavallamme; me valvoimme rajojamme; me emme paaponeet rikollisia; me emme suvainneet rodullisesti sekalaisia pareja (racially mixed couples); meillä oli lakeja rotusekoitusta vastaan. Me emme sietäneet sellaista julkista käytöstä, josta on tullut yleistä tänä päivänä. Ja me pidimme yhteiskuntamme kunnollisena ja järjestyksessä olevana ja valkoisena, ja elämissämme oli paljon vähemmän hallituksellista väliintuloa (governmental intervention) kuin meillä on tänä päivänä - koska sillä tavalla väestömme jäsenet halusivat sen olevan.

Tällä tavalla se oli toiseen maailmansotaan saakka. Sodan jälkeen asiat alkoivat muuttua. Pääasiallinen muutoksen agentti Amerikassa oli televisio - josta todella tuli tärkeä propagandamedia, ylettyen jokaiseen amerikkalaiseen olohuoneeseen, vasta 1950-luvulla. Ensin hienovaraisesti ja sitten enemmän ja enemmän peittelemättä televisioviihde alkoi pilkata ja mustamaalata niitä uskomuksia ja asenteita ja arvoja, jotka olivat luonnehtineet sotaa edeltävää Amerikkaa.

Televisio ei tietenkään ollut ainoa muutoksen agentti. Hollywood-elokuvat olivat aivan samalla tasalla TV:n kanssa. Niin oli radio, ja niin olivat suurten kaupunkien sanomalehdet kuten The New York Times ja The Washington Post ja lähes kaikki aikakauslehdet (popular magazines). Massamedialla oli lähes yksimielinen puolueen linja, ja tuo linja oli, että valkoinen Amerikka oli "ahdasmielinen", "ennakkoluuloinen", "epäoikeudenmukainen", "sortava" ja "vanhanaikainen". Meidän täytyi muuttua, meidän täytyi tulla avarakatseisemmiksi, suvaitsevaisemmiksi ja vähemmän sortaviksi. Meidän täytyi tulla moderneiksi, tulla muodikkaiksi. Me tarvitsimme uusia ajatuksia, uusia asenteita, uusia lakeja, uusia arvoja, uudenlaisia ihmisiä maassa. Me olimme olleet epäoikeudenmukaisia ja sortavia siinä tavassa, jolla me olimme käsitelleet mustaa vähemmistöä Amerikassa, meille kerrottiin. Ainoa syy siihen, että useimmat heistä olivat köyhiä ja kouluttamattomia ja taipuvaisia rikolliseen toimintaan, oli se, että valkoiset ihmiset olivat pitäneet heitä alhaalla. Me emme olleet antaneet heille reilua mahdollisuutta. Me olimme olleet hyvin ahdasmielisiä ja vanhanaikaisia asenteessamme homoseksuaaleja kohtaan, meille myös kerrottiin. Se todella oli epäoikeudenmukaista, että me ylenkatsoimme heitä ja pidimme heidän elämäntapaansa vähemmän normaalina tai vähemmän toivottavana kuin meidän. Ja valkoiset miehet olivat olleet ennakkoluuloisia ja epäoikeudenmukaisia ja sortavia naisten kohtelussa, media kertoi meille, yrittäen pitää heidät kotona, pitää heidät raskaana, estää heitä tulemasta Yhdysvaltojen senaattoreiksi tai korporaatiojohtajiksi tai hävittäjälentäjiksi.

1960-luvulle mennessä propagandasta, joka oli ollut hienovaraista ja satunnaista, oli tullut intensiivistä tauotonta aivopesua. Suositut televisiosarjat kuten All in the Family (Perhe on pahin) ja Mash kasasivat halveksuntaa kaiken perinteisen päälle, kaiken sellaisen päälle, joka oli kytköksissä vanhaan järjestykseen amerikkalaisessa elämässä. Tämän mediahyökkäyksen perinteistä Amerikkaa vastaan antaman rohkaisun myötä kaikki kumoukselliset, antivalkoiset, antipatrioottiset, antimaskuliiniset, antiheteroseksuaaliset elementit alkoivat tulla ulos kaapeistaan ja esiin litteiden kiviensä alta. Mustat alkoivat osoittaa mieltä kaduilla vaatien uusia oikeuksia. Sitten he alkoivat mellakoida ja polttaa Amerikan kaupunkeja. Kaupunki toisensa jälkeen paloi 1960-luvun aikana. Kommunistit järjestäytyivät avoimesti Amerikan yliopistokampuksilla. Washingtonissa pidettiin valtavia mielenosoituksia, jotka tukivat kommunistista Viet Congia aikana, jolloin nuoria amerikkalaisia asevelvollisia Vietnamissa tapettiin sadan miehen päivävauhtia. Ja hallitus vaikutti yhtä kykenemättömältä estämään kommunistisia mielenosoituksia kuin se oli kykenemätön voittamaan sotaansa Vietnamissa.

Tämä hallituksellinen impotenssi kaupungeissa tapahtuneen mustan tuhopolton, ryöstelyn ja kapinan edessä, Amerikan yliopistokampuksilla tapahtuneen juutalaisen agitaation edessä ja Washingtonissa tapahtuneen massiivisen kommunistisen petoksen edessä heikensi suuresti tavallisen valkoisen kansalaisen luottamusta, ei vain hallitukselliseen auktoriteettiin ja rehtiyteen, vaan kaikkiin Amerikan vakiintuneisiin sosiaalisiin instituutioihin.

Syy hallituksen impotenssiin oli median antama tuki - joskus epäsuora ja joskus avoin - mustille kapinoitsijoille, juutalaisille agitaattoreille ja kommunistisille mielenosoittajille. Poliitikot ja hallitus olivat täysin tietoisia median voimasta vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja tehdä tai murtaa mikä tahansa poliittinen ura. He ymmärsivät, missä mediapomojen sympatiat olivat: mustien ja muiden ei-valkoisten puolella, juutalaisten puolella, kommunistien puolella - ja he olivat haluttomia saattamaan itsensä alttiiksi median vihamielisyydelle ryhtymällä ankariin toimenpiteisiin minkä tahansa näistä elementeistä suhteen.

Syy Amerikan massamedian erikoisten sympatioiden takana on löydettävissä yhteisestä erityispiirteestä, jonka jakavat lähes kaikki mediapomot sekä hyvin merkittävä osa keskitason mediajohdosta ja jopa median rivimiehistä ja -naisista: avustavista toimittajista ja käsikirjoittajista ja TV-uutisohjelmoinnista vastaavista toiminnanjohtajista ja viihdeohjelmoinnista vastaavista varapresidenteistä ja Hollywood-elokuvaohjaajista. Mediamogulit silloin, 1960-luvulla ja 1970-luvulla, olivat Sulzbergereitä ja Meyer-Grahameita ja Newhouseja ja Sarnoffeja ja Paleyja ja Goldensoneja. Tänään he ovat Sulzbergereitä ja Meyer-Grahameita ja Newhouseja - ja Eisnereja ja Levinejä ja Redstoneja ja Bronfmaneja ja Zuckermaneja - ja monia muita, joiden nimillä on samankaltainen sointi. He ovat ja olivat lähes kaikki juutalaisia - ällistyttävä vallan keskittymä sellaiselle etniselle vähemmistölle, joka muodostaa vain 2.5 prosenttia amerikkalaisesta populaatiosta.

Kuinka he tulivat saavuttaneeksi sellaisen kuristusotteen mediastamme ja mikä motivoi heitä käyttämään valtaansa niin ilkeämielisesti ja tuhoisasti, on toinen tarina itsessään. Fakta on se, että he saavuttivat mediamme hallinnan ja he ovat käyttäneet tuota hallintaa muuttaakseen Amerikan - tarkoituksella - valkoisesta Amerikasta, missä miehet olivat miehiä ja naiset olivat naisia eikä ollut epäselvyyttä siitä, kumpi oli kumpi; valkoisesta Amerikasta, missä naapurustot olivat siistejä ja turvallisia ja koulut olivat järjestyksessä olevia, kurinalaisia instituutioita, joissa lapsemme ja nuoremme oppivat eurooppalaisista juuristaan, siitä sivilisaatiosta, jonka rakensivat heidän omat esi-isänsä, ja oppivat myös tekniikoita ja taitoja ja työtapoja ja vahvistivat niitä luonteenpiirteitä, jotka tekisivät heistä vahvoja ja tuotteliaita kansalaisia; valkoisesta Amerikasta ilman räppiä ja ilman huumeita ja ilman whiggereitä ja ilman rotusekoitusta - he muuttivat meidän Amerikkamme monikulttuuriseksi, rappeutuneeksi sekasotkuksi, jollainen meillä on tänä päivänä.

Mediapomot muuttivat Amerikan ja jatkavat sen muuttamista. He orkestroivat kulttuurista sotaa kaikkea valkoista vastaan, kaikkea perinteistä vastaan, kaikkea sellaista vastaan, joka menneisyydessä antoi meille identiteetin tunteen, rodullisen yhteisön tunteen, kuulumisen ja vastuun tunteen, ylpeyden ja solidaarisuuden tunteen. Herkeämättömän propagandatykityksensä kautta he vieraannuttavat väestömme nuoria jäseniä, leikkaavat heitä irti juuristaan, ehdollistavat nuoria miehiä olemaan epämiehekkäitä ja nuoria naisia olemaan epänaisellisia, aivopesevät kaikkia hylkäämään esi-isiemme arvot ja standardit ja ottamaan vastaan uudet ja vieraat arvot, vieraat tavat, vieraat asenteet ja vieraan käytöksen.

He aivopesevät meitä tuntemaan syyllisyyttä niihin asioihin uskomisesta ja niiden asioiden haluamisesta, jotka ovat oikeita ja luonnollisia meille. He aivopesevät meitä suvaitsemaan kaikkea sellaista, jonka pitäisi olla meille vastenmielistä. He aivopesevät meitä antamaan saastan peittää meidät ilman vastarintaa.

Tämä on se, mikä on muuttanut Amerikan ja tulee jatkamaan Amerikan muuttamista niin kauan kuin me sallimme sen - niin kauan kuin me seisoskelemme kädet taskuissamme ja katsomme sen tapahtuvan emmekä tee sille mitään.

Tiedättekö, sen ei ole pakko olla sillä tavalla.

Minä olen William Pierce, National Alliancen puheenjohtaja. Meidän tehtävämme on varmistaa, että se ei jatka menemistään sillä tavalla ikuisesti. Me olemme sellaisten eurooppalaiset sukujuuret omaavien miesten ja naisten organisaatio, sellaisten valkoisten miesten ja naisten organisaatio, jotka ovat asettaneet itselleen tehtävän vapauttaa väestömme niistä vieraista vaikutteista, jotka tuhoavat meitä - ja sitten tarjota terveitä ja rakentavia vaikutteita niiden tilalle.

Meidän perimmäinen päämäärämme on varmistaa väestömme selviytyminen ja kehittyminen. Mutta, tietysti, meidän täytyy lähestyä tuota perimmäistä päämäärää askel kerrallaan. Tarvitaan valtava määrä valmistavaa työtä. Lähes kaikki pyrkimyksemme tällä hetkellä on suunnattu kohti yksinkertaisesti väestömme jäsenten kanssa tapahtuvan kommunikoinnin keinojen kehittämistä.

Monet valkoiset amerikkalaiset eivät todella ole tietoisia siitä, mitä tapahtuu. He näkevät maailman ympärillään vain yksi päivä kerrallaan. He eivät näe trendejä; he eivät vertaa tilannetta tänä päivänä siihen, mikä se oli menneisyydessä, ja sitten katso eteenpäin siihen, mikä se tulee todennäköisesti olemaan tulevaisuudessa. He eivät kysy kysymyksiä siitä, mitä on tapahtumassa tai kuka on vastuussa siitä tai mitä motiiveja sen takana on.

Toiset valkoiset amerikkalaiset ovat vaistonneet, että yhteiskuntamme, sivilisaatiomme ja rotumme ovat hyökkäyksen kohteena - mutta he eivät ole kyenneet selvittämään sitä kokonaan. He eivät ole kyenneet laittamaan kaikkia palasia yhteen ja näkemään kokonaiskuvaa.

Meidän täytyy pystyä kommunikoimaan kaikkien näiden ihmisten kanssa. Meidän täytyy pystyä tarjoamaan niille, jotka ovat vaistonneet, että jotain on vialla, se elintärkeä informaatio, joka heiltä puuttuu, ja sitten selittämään heille, kuinka se kaikki sopii yhteen. Meidän täytyy näyttää heille kokonaiskuva. Ja meidän myös täytyy pystyä pyydystämään niin monen sellaisen, joka ei ole vielä edes alkanut kysymään kysymyksiä, huomio kuin me pystymme. Meidän täytyy herättää heidät, meidän täytyy tehdä heidät levottomiksi, meidän täytyy provosoida heitä niin, että he alkavat kysyä kysymyksiä.

Valitettavasti monet näistä ihmisistä, jotka ovat vielä tietämättömiä siitä, mitä tapahtuu, eivät todella halua tietää totuutta. He eivät ole oikeastaan pahoja ihmisiä tai tyhmiä ihmisiä, mutta he ovat perusteellisesti kontrolloidun massamedian lumouksen alla ja ovat päättäväisiä sen suhteen, että heillä on ainoastaan Poliittisesti korrekti kuva maailmasta. He ovat niitä, joita me kutsumme "sopuleiksi" (laumasieluiksi). Monia heistä ei voi tavoittaa niin kauan kuin massamedia on väestömme vihollisten käsissä, koska he kuuntelevat ainoastaan äänekkäintä ääntä, ääntä, joka vaikuttaa heistä sellaiselta, että sillä on takanaan eniten auktoriteettia. Siihen menee hetki, ennen kuin me pystymme puhumaan näille ihmisille äänellä, joka on äänekkäämpi kuin Hollywoodin ja kontrolloitujen televisioverkkojen ääni. Mutta se on yksi päämääristämme.

Me pyrimme aina puhumaan äänekkäämmällä ja äänekkäämmällä äänellä, arvovaltaisemmalla ja arvovaltaisemmalla äänellä. Me rakennamme multimediakommunikaatiokyvykkyyttä. Me aloitimme lentolehtisillä ja pamfleteilla ja tabloideilla 1970-luvulla. Me myimme tabloidejamme uutistelineissä Washingtonissa ja jaoimme lentolehtisiämme kadunkulmissa. Sitten me aloimme julkaista kirjoja ja levittää kirjoja muilta julkaisijoilta. Me myös aloimme julkaista aikakauslehtiä. 1990-luvun alkupuolella me aloitimme American Dissident Voices -lähetyksemme, ensin lyhytaaltoradioasemilla ja sitten kaupallisilla AM- ja FM-asemilla. Sitten me aloimme käyttää Internetiä ja laitoimme suuren määrän informaatiota saataville World Wide Webin kautta, mukaan lukien viikoittaisten radiolähetystemme tekstit ja audionauhoitteet.

Nyt kun me käytämme kaikkia näitä medioita, meidän tehtävämme on jatkaa kykymme käyttää niitä tehokkaammin ja tehokkaammin ja suuremmassa ja suuremmassa mittakaavassa kehittämistä. Toisin sanoen, me haluamme toimittaa sanomamme yleisölle niin vakuuttavasti kuin me pystymme; me haluamme tehdä niin hyvän vaikutuksen, niin vahvan vaikutuksen, kuin me pystymme. Ja me haluamme tavoittaa enemmän ja enemmän ihmisiä.

Lopulta, me haluamme olla puhumassa jatkuvasti jokaiselle valkoiselle miehelle ja naiselle jokaisella elämänalalla ja jokaisessa ideologisessa kuppikunnassa, haluaa hän sitten kuulla meitä tai ei. Me tiedämme, että jopa ne valkoiset, jotka on opetettu kontrolloidun median toimesta vihaamaan ja pelkäämään meitä, jopa ne, jotka on aivopesty vihaamaan omaa rotuaan ja tuntemaan syyllisyyttä siitä, että he ovat valkoisia, voidaan lopulta voittaa takaisin rodullemme. Vaikkakaan se ei tule tapahtumaan yhdessä yössä.

Tietysti, me myös käytämme väestömme vihollisten kontrolloimaa mediaa niin paljon kuin me pystymme, joskus radio- tai televisio- tai sanomalehtihaastattelujen kautta, mutta useammin heidän toteuttaman aktiviteettiemme raportoinnin kautta. Kaikki tämä raportointi on kuitenkin syvästi vihamielistä ja melko vääristynyttä, ja vaikka se tekee nimestämme tutumman yleisön keskuudessa, se voi tuskin korvata sitä, että me esitämme faktamme ja ideamme ja käytäntömme yleisölle oman mediamme kautta.

Kommunikaatioinfrastruktuurimme rakentaminen on iso työ, ja se vaatii monien ihmisten osallistumista ja tukea. Ja joten meillä on myös organisatorinen tehtävä: meidän täytyy rekrytoida miehiä ja naisia, jotka voivat miehittää infrastruktuurimme ja tehdä siitä toimivan; meidän täytyy rekrytoida toisia, jotka voivat tarjota taloudellista tukea ja muuta tarpeellista apua. Kaikki tämä vaatii jatkuvaa rekrytointipyrkimystä.

Meidän tavoitteemme ei ole ainoastaan informoida ihmisiä vaan myös motivoida heitä osallistumaan pyrkimykseemme tavalla tai toisella - motivoida joitain osallistumaan lahjoittamalla rahaa tai muita resursseja, motivoida joitain osallistumaan käyttämällä taitojaan tai kykyjään meidän auttamiseen sanomamme muotoilemisessa ja levittämisessä joko tutkijoina tai kirjoittajina tai toimittajina tai teknikkoina; ja motivoida joitain osallistumaan tekemällä muita tehtäviä, jotka ovat meille tarpeellisia vahvan ja tehokkaan organisaation rakentamisen jatkamisessa.

Ja vaikka organisaatiomme pääasiallinen tehtävä nyt on kommunikaatio yleisön kanssa, tulevaisuudessa meidän täytyy kehittää muita tehtäviä. Jokainen yhteiskunnan taho ympärillämme on tullut korruptoituneeksi. Se ei ole ainoastaan kontrolloitu uutis- ja viihdemedia, jonka kanssa meidän täytyy kilpailla tehokkaasti. Julkiset koulut ja yliopistot on korruptoitu ja käännetty väestöämme vastaan. Sama on totta käytännössä jokaisen valtavirtaisen kristillisen kirkon suhteen, ja sitten on tietysti hallitus tuomioistuimiensa kanssa, lainsäätäjiensä kanssa ja käytännössä koko byrokratian ja poliisi- ja armeijahaarojen kanssa. Myös ammatilliset organisaatiot - lakimiesten, lääkäreiden, insinöörien, professorien, opettajien yhdistykset sekä ammattiliitot - on solutettu ja kumottu ja marssivat samassa ideologisessa tahdissa kontrolloidun median kanssa, ainakin rodun olennaisessa asiassa.

Kaikkia näitä instituutiota on vahingoitettu siihen pisteeseen asti, missä ei ole kyse vain uusien sääntöjen laatimisesta ja muutaman henkilökunnan jäsenen korvaamisesta, jotta niistä tehdään jälleen yhteiskuntamme rakentavia ja edistyksellisiä komponentteja - jotkut niistä täytyy rakentaa uudelleen alusta alkaen. Monet ihmiset, jotka ovat osallisina näissä korruptoituneissa instituutioissa, monet näiden korruptoituneiden yhdistysten jäsenet, ovat tietoisia korruptiosta ja haluaisivat taistella sitä vastaan - mutta eivät itsekseen pysty tekemään paljoakaan. Me haluamme rekrytoida näitä ihmisiä, ja jotta me voimme tehdä sen tehokkaasti, meidän täytyy tehdä se sisäpiiriläisinä, ei ulkopuolisina. Me tarvitsemme lakimiehiä, jotka rekrytoivat lakimiehiä, opettajia, jotka rekrytoivat opettajia, sotilaita, jotka rekrytoivat sotilaita, poliiseja, jotka rekrytoivat poliiseja, professoreja, jotka rekrytoivat professoreja.

Tämä todella vaatii haarautunutta organisaatiota, jossa monia laajemman yhteiskunnan kyvykkyyksiä ja toimintoja jäljennetään pienemmässä mittakaavassa organisaation sisällä. Tämä on erittäin tärkeä National Alliancen piirre, ja se on piirre, joka erottaa sen jyrkästi kaikista muista organisaatiosta, jotka väittävät työskentelevänsä väestömme selviytymisen ja kehittymisen puolesta. Me emme yritä rakentaa massaorganisaatiota, jonka jäsenistö koostuu pääasiassa tyytymättömistä tai osattomista valkoisista ihmisistä, joilla on henkilökohtainen valituksen aihe. Me haluamme ihmisiä, jotka - huolimatta positiivisesta syrjinnästä (affirmative action) ja massiivisesta ei-valkoisesta maahanmuutosta ja erityisistä kiintiöistä ei-valkoisille - ovat silti menestyviä ja tuotteliaita ihmisiä, ihmisiä, jotka ovat pystyneet menestymään kaikista niistä esteistä huolimatta, joita on laitettu heidän tielleen.

Me tarvitsemme miehiä ja naisia, joilla on luonteenlujuutta ja älykkyyttä ja itsekunnioitusta edetä valitsemillaan aloilla olosuhteista riippumatta. Me rakennamme voittajien organisaatiota, emme häviäjien organisaatiota. Me ymmärrämme kaksi olennaista asiaa tehtävämme luonteesta. Ensimmäinen asia on se, että se aika on mennyt ohi, jolloin henkilö pystyi tekemään onnistuneen vallankumouksen keräämällä ulvovan väkijoukon kaupungin porttien ulkopuolelle. Porttien sisäpuolella olevilla ihmisillä on liian suuri etu. Ainoa tapa tehdä vallankumous tällä teknologisella aikakaudella on tehdä se porttien sisäpuolelta. Jos meidän tavoitteemme on saada kontrolli vallan koneistosta, niin silloin meidän täytyy rekrytoida ihmisiä, jotka ovat jo osa koneistoa. Me tarvitsemme teknikkoja ja insinöörejä ja tiedemiehiä; me tarvitsemme ohjelmoijia ja järjestelmän hallinnoijia; me tarvitsemme professoreja ja armeijan upseereja ja poliisiviranomaisia; me tarvitsemme kirjoittajia ja päätoimittajia ja sanomalehtitoimittajia ja lakimiehiä. Me tarvitsemme ainakin joitain niistä ihmisistä, joiden kädet ovat jo vallankahvoissa, ihmisistä, jotka pystyvät avaamaan portit oikealla hetkellä.

Toinen asia, jonka me ymmärrämme - ja tämä on kertausta siitä, mitä minä sanoin vain muutama minuutti sitten - toinen asia on se, että niin kauan kuin väestömme viholliset hallitsevat massamediaa, niin kauan kuin he hallitsevat Hollywoodia ja televisioverkkoja ja Madison Avenueta, väestömme jäsenten enemmistö tulee jatkamaan tanssimista sen sävelen tahtiin, jota juutalaiset soittavat. Kun heille kerrotaan, mihin heidän pitäisi uskoa, he tulevat uskomaan siihen, ja he tulevat äänestämään sen mukaisesti, oli taloustilanne sitten huono tai hyvä. Tämän vuoksi on typeryyttä yrittää pelastaa väestömme nykyisen järjestelmän eli vaalidemokratian kautta. Ei ole mitään järkeä yrittää rakentaa kolmatta puoluetta tai kaapata Republikaanista tai Demokraattista puoluetta.

Ennen kuin TV ja Hollywood ovat meidän omissa käsissämme tai me olemme jollain tavalla tehneet juutalaisille mahdottomaksi jatkaa tämän massamedian käyttämistä omiin tarkoituksiinsa, me emme pysty valaisemaan tai motivoimaan useimpia väestömme jäseniä, me emme pysty voittamaan puolellemme sohvaperunojen sydämiä ja mieliä, sopulien sydämiä ja mieliä, niiden, jotka ovat luonnoltaan autoritaarisia, sydämiä ja mieliä. Me pystymme vakuuttamaan vain sen väestömme jäsenten vähemmistön, johon kuuluvat ovat kykeneviä ajattelemaan itsenäisesti, vähemmistön, johon kuuluvat eivät ole television taian alla. Se on jossain 2 ja 5 prosentin välillä populaatiosta, ei tarpeeksi voittamaan vaaleja tai muodostamaan väkijoukkoa, joka kykenee kukistamaan hallituksen - mutta varmasti tarpeeksi avaamaan kaupungin portit oikealla hetkellä. Tämän vuoksi me panostamme niin paljon tehokkaaseen kommunikointiin niiden kanssa, jotka kykenevät kuuntelemaan meitä, ja tämän vuoksi me tähtäämme älykkäimpiin, kyvykkäimpiin ja vahvimpiin ihmisiin - voittajiin emmekä häviäjiin, jotka ovat perinteisesti vallankumouksellisen liikkeen kohteita.

Tietysti me tarvitsemme voittajia, jotka ovat myös moraalisia ja vastuuntuntoisia, voittajia, joita ei ole korruptoitu ja jotka eivät ole loikanneet niiden puolelle, jotka yrittävät tuhota väestömme, voittajia, joilla on edelleen tunne rodullisesta identiteetistä ja rodullisesta vastuusta.

Yksi asia, joka meidän täytyy aina pitää mielessä tässä yhteydessä, on se, että huolimatta siitä faktasta, että väestömme jäsenten enemmistö on vihollistemme propagandan vaikutuksen alaisena tällä hetkellä, useimmat tähän enemmistöön kuuluvat eivät todella ole pahoja ihmisiä. Suhteellisen harvat valkoiset ihmiset ovat tietoisesti pahoja; suhteellisen harvat tekevät tietoisen päätöksen pettää oma väestönsä henkilökohtaisen hyödyn takia. Useimmat ovat moraalisesti neutraaleja ihmisiä. He ovat sopuleja, ja se, mitä he tarvitsevat, on hyvä johtajuus ja asianmukainen ohjaus. Riippumatta siitä, kuinka vihamielisiltä meitä kohtaan he saattavat vaikuttaa nyt, kun heidät on täytetty rodullisella syyllisyydellä ja rodullisella itseinholla ja vihalla meitä vastaan kontrolloidun median toimesta, he tulevat nopeasti unohtamaan tämän syyllisyyden ja vihan ja he tulevat kehittämään terveet asenteet ja mielipiteet sen jälkeen, kun media on otettu pois vihanlietsojilta.

Tämän vuoksi me emme ikinä laske vihollisiamme, ainoastaan ystäviämme. Ja jälkimmäisten määrä kasvaa koko ajan, enemmän ja enemmän päivä päivältä.

Kuten sanoin, tehtävät, jotka me kaikki National Alliancessa olemme asettaneet itsellemme, ovat, ensinnäkin, kommunikaatioinfrastruktuurin rakentaminen, joka antaa meille kyvyn saavuttaa väestömme muutamat havaintokykyiset ja vastuulliset nyt - ja lopulta saavuttaa kaikki väestömme jäsenet, kun me tulemme kykeneviksi kilpailemaan tehokkaasti juutalaisen kontrollin alaisena olevan television ja muun massamedian kanssa; ja toiseksi, parhaiden rekrytoiminen niiden ihmisten keskuudesta, jotka me saavutamme sanomallamme, heidän tuominen National Allianceen ja heidän järjestäminen tehokkaaksi voimaksi muutosta varten.

Ja mitä me sitten haluamme muuttaa? Kuinka me haluamme muuttaa yhteiskuntaa ympärillämme, hallitusta, lakeja, väestömme jäsenten elämiä? Mikä on meidän visiomme muutetusta Amerikasta, muutetusta maailmasta?

Me olemme tietysti vielä kaukana siitä, että pystyisimme toteuttamaan mitään niistä muutoksista, joita me haluamme. Me emme tiedä edes sitä, tulemmeko me pystymään muuttamaan asioita rauhanomaisesti voittamalla puolellemme sydämet ja mielet riittävältä määrältä ihmisiä, jotka ovat asemissa, joista he pystyvät auttamaan meitä Amerikan lakien ja instituutioiden muuttamisessa terveillä ja rakentavilla tavoilla, vai tulevatko ne rappeuttavat voimat, jotka nyt tuhoavat Amerikkaa, syöksemään meidät kaikki ensin kaaokseen, ja meidän täytyy yrittää rakentaa täysin uusi yhteiskunta vanhan raunioille.

Me emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan muutaman seuraavan vuoden aikana. Me emme tiedä, millaisissa olosuhteissa meidän täytyy selviytyä, mutta meillä voi silti olla visio niistä muutoksista, joita me haluamme tehdä, visio siitä maailmasta, jollaisen me haluamme väestömme jäsenten perivän.

Me tiedämme, että on yksi asia, joka meillä täytyy olla, ja se on valkoinen yhteiskunta, yhteiskunta, jossa ei ole muita rotuja läsnä. Meillä täytyy olla rodullisesti puhdas alue maapallosta väestömme kehitykselle. Meillä täytyy olla valkoiset koulut, valkoiset asuinalueet ja virkistysalueet, valkoiset työpaikat, valkoiset maatilat ja valkoinen maaseutu. Meillä ei saa olla ei-valkoisia elintilassamme, ja meillä täytyy olla avointa tilaa ympärillämme laajentumista varten.

Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että me poistamme kaiken riippuvuutemme ei-valkoisesta työvoimasta ja opettelemme olemaan riippuvaisia yksinomaan itsestämme: me poimimme oman puuvillamme, me pesemme omat tiskimme, keräämme omat roskamme, ajamme omia taksejamme, miehitämme ravintolamme oman väestömme jäsenillä. Me saatamme joutua maksamaan valkoisille enemmän joidenkin sellaisten asioiden tekemisestä, joita mustat tai mestitsit tekevät nyt, ja me saatamme päätyä maksamaan enemmän joistain tuotteista tai palveluista tai jopa pärjäämään ilman joitain tuotteita tai palveluita, mutta tämä on jotain sellaista, jossa me emme voi tehdä kompromissia.

Etelä-Afrikan valkoiset tulivat niin riippuvaisiksi halvasta mustasta työvoimasta, mustista puutarhureista ja kuljettajista ja kokeista ja siivoojanaisista ja kaivostyöläisistä, että he eivät pystyneet kohtaamaan valkoiseen talouteen vaihtamiseen liittyviä taloudellisia järjestelyitä. He yrittivät tehdä kompromissin, pitää mustat tyytyväisinä, jotta he voisivat jatkaa mustan työvoiman käyttämistä sen sijaan, että he olisivat irrottautuneet kokonaan riippuvuudesta mustaan työvoimaan ja tulleet itsenäisiksi - ja loppujen lopuksi he menettivät koko maansa. Ne valkoiset eteläafrikkalaiset, jotka eivät muuttaneet maasta, kestävät nyt elävää helvettiä mustan hallinnon alla.

135 vuotta sitten käydyn sisällissotamme jälkeen, kun mustien orjien pitämisestä tuli laitonta, meidän olisi pitänyt laivata entiset orjamme takaisin Afrikkaan, mistä he tulivat. Siitä oli liikaa vaivaa meille, joten me vain päästimme heidät vapaaksi yhteiskuntaamme. Katsokaa sitä vaivaa, jota he ovat aiheuttaneet meille siitä lähtien!

Todellakin, ei-valkoisten, orjien tai vapaiden, tuonti Amerikan siirtokuntiin ja sitten Amerikan tasavaltaan olisi pitänyt kieltää Kolumbuksen ajoista lähtien; rodullisten näkökohtien olisi pitänyt päästä voitolle taloudellisista näkökohdista, mutta me olimme liian lyhytnäköisiä.

Me emme halua segregaatiota (rotuerottelua) uudestaan - me haluamme totaalisen maantieteellisen separaation (erottamisen, erilläänolon).

Yli 3000 vuotta sitten jotkut väestömme jäsenet valloittivat Intian niemimaan. Me hallitsimme valkoisena eliittinä, ja vuosisatojen ajan tiukat kastilait estivät meitä sekoittumasta ei-valkoisten alkuasukkaiden kanssa. Mutta vuosituhansien kuluessa nuo kastilait luhistuivat ja väestömme absorboitiin vähitellen tummiin massoihin.

Paljon lähempänä nykyhetkeä väestömme valloitti ja asutti läntisen pallonpuoliskon. Pohjois-Amerikassa me hävitimme ei-valkoiset alkuasukkaat. Keski-Amerikassa väestömme sekoittui intiaanien kanssa tuottaen mestitsit, jotka nyt virtaavat eteläisen rajamme yli.

Meillä täytyy olla totaalinen maantieteellinen separaatio väestöllemme riippumatta siitä, mitä meidän täytyy tehdä saavuttaaksemme sen. Minä tiedän, että tämä on kiistakapula (sticking point) monille valkoisille ihmisille. He katsovat rodullisesti sekoittunutta sekasotkua, joka meillä on kaikkialla ympärillämme Amerikassa tänä päivänä, satoinetuhansine rotujenvälisine pareineen ja sekarotuisine lapsineen, he katsovat kahden sukupolven ajan tapahtuneen laajamittaisen rotusekoituksen tuloksia Amerikassa, joka on tuottanut miljoonia sekarotuisia ihmisiä - ja he heittävät kätensä ylös. He eivät pysty käsittelemään sitä. Se vaikuttaa liian vaikealta, liian sotkuiselta, liian julmalta yrittää tehdä sille jotain. Ja tietysti, ne ihmiset, jotka ovat tyrkyttäneet rotusekoitusohjelmia, ovat tehneet sen sellaiseksi tarkoituksella; he ovat kiirehtineet sekoittamaan asiat niin pahasti, että he ajattelevat, että me emme pysty purkamaan sekoitusta.

Mutta minä kerron teille: me pystymme ja meidän täytyy, riippumatta vaikeuksista ja epämiellyttävyydestä. Toinen vaihtoehto on rodullinen kuolema, sukupuutto. Me haluamme maailmamme olevan, ei pelkästään geneettisesti valkoinen, vaan myös kulttuurillisesti valkoinen, moraalisesti valkoinen, hengellisesti valkoinen. Vuosisadan ajan me olemme antaneet kulttuurimme, arvojemme, standardiemme ja moraalimme tulla korruptoiduksi niiden muukalaisten toimesta, jotka tunkeutuivat massamediaamme ja ottivat sen haltuunsa.

Meidän tehtävämme ei ole pelkästään massamediamme hallinnan takaisinsaaminen ja sen juutalaisen saastan tulvan, joka virtaa koteihimme television kautta, pysäyttäminen, se on myös perusteellisen puhdistustyön tekeminen. Se on niiden arvojen, jotka väestömme toi tänne Euroopasta 300 vuotta sitten, takaisinantaminen väestöllemme. Se on väestömme uudelleenyhdistäminen juuriinsa, väestömme jäsenten rodullisen identiteetin ja rodullisen ylpeyden ja henkilökohtaisen kunnian tunteen takaisinantaminen heille. Meidän tehtävämme on valkoisten käytös- ja suorituskykystandardien palauttaminen, sellaisen yhteiskunnan uudelleenperustaminen, jossa väestömme jäsenet arvostavat itseään ja muita, jossa me opimme itsekuria ja henkilökohtaista vastuuta ja työn merkitystä varhaisimmasta iästä lähtien.

Meidän tehtävämme on jatkuvuuden uudelleenvakiinnuttaminen niiden kulttuuristen perinteiden kanssa, joita väestömme jäsenet ovat kehittäneet tuhansien vuosien ajan. Se on sen vieraantumisen ja hengellisen ja moraalisen hämmennyksen, jonka on aiheuttanut viimeisen 50 vuoden median promotoima ja hallituksen pakottama monikulttuurisuus, purkaminen, ja rodullisen yhteisön ja rodullisen vastuun tunteen juurruttaminen uudelleen väestömme jäseniin, jotta jokainen mies ja jokainen nainen ymmärtää, että hänen korkein velvollisuutensa on työskennellä yhdessä muiden rodullisen yhteisön jäsenten kanssa rodun hyvinvoinnin ja kehityksen hyväksi.

Me haluamme maailman, missä valkoiset lapset syntyvät valkoisiin perheisiin, perheisiin, joissa on sekä äiti että isä, missä heitä hoivataan kotona heidän äitiensä toimesta sen sijaan, että heidät luovutettaisiin päiväkoteihin, ja missä heitä suojellaan ja tuetaan heidän isiensä toimesta; missä valkoiset lapset varttuvat valkoisissa naapurustoissa valkoisten leikkitovereiden kanssa, missä he menevät valkoisiin kouluihin ja missä heistä koulutetaan vahvoja, moraalisia ja tuotteliaita kansalaisia.

Me haluamme yhteiskunnan, missä lasten ja nuorten kasvatuksella ja koulutuksella on suurin mahdollinen painoarvo; kouluilla lastentarhasta yliopistoihin täytyy olla päämääränään jokaisen oppilaan kehittäminen hänen maksimaaliseen potentiaaliinsa. Koulujen täytyy pyrkiä kolmeen asiaan: ensinnäkin, täyttämään oppilas rodullisen ja kulttuurisen identiteetin tunteella, antamaan hänelle historian taju ja väestömme perinteiden ja kulttuurin arvostus ja tunne vastuusta säilyttää se sivilisaatio ja parantaa sitä sivilisaatiota, jonka hän on perinyt.

Toiseksi, koulujen täytyy pyrkiä opettamaan sitä käytännöllistä tietoa ja niitä käytännöllisiä taitoja, joita jokainen nuori henkilö tulee tarvitsemaan ottaakseen tuottavan ja omillaan toimeentulevan paikan yhteiskunnassa. Joillekin oppilaille tämä tulee olemaan puusepäntyö tai verstastyö, toisille se tulee olemaan matematiikka tai kemia. Koulujen täytyy tunnustaa, että oppilaat eroavat valtavasti mielenkiinnon kohteiden ja kykyjen suhteen, ja kouluttajien täytyy ottaa nämä yksilölliset mielenkiinnon kohteet ja kyvyt huomioon ja tarjota erillisiä opinto-ohjelmia sovittaakseen erilaiset oppilaat sen sijaan, että he yrittäisivät pakottaa kaikki samaan muottiin. Samalla tavalla koulujen täytyy tunnustaa, että miehet ja naiset ovat olennaisesti erilaisia ja että heidän luonnolliset roolinsa yhteiskunnassa ovat toisiaan täydentävät sen sijaan, että ne olisivat identtiset. Näin ollen poikien ja tyttöjen täytyy erikoistua eri suuntiin koulutuksensa aikana.

Koulujen kolmannen päämäärän täytyy olla luonteen kehittäminen, tahdonvoiman ja itsekurin ja omanarvontunteen rakentaminen. Koulujen täytyy haastaa ja testata ja laittaa ehtojen alaisuuteen; niiden täytyy opettaa lasta kestämään epämukavuutta ja vaikeutta ilman valittamista tai itsesääliä, tekemään suunnitelmia ja toteuttamaan niitä huolimatta tarpeesta ylittää esteitä, voittamaan pelkoja; hyväksymään henkilökohtaista vastuuta ja olemaan keksimättä tekosyitä epäonnistumiselle; olemaan rehellinen; ja ylipäätään kehittämään ja vahvistamaan niitä luonteenpiirteitä, joita väestömme on perinteisesti arvostanut.

Koulujen täytyy harjoittaa sekä nuortemme kehoja että mieliä. Koulujen täytyy rakentaa pojista vahvoja, kyvykkäitä ja itsevarmoja nuoria miehiä, jotka ansaitsevat tulla isiksi seuraavalle sukupolvelle; ja niiden täytyy rakentaa tytöistä vahvoja, kyvykkäitä ja itsevarmoja nuoria naisia, jotka ansaitsevat tulla äideiksi seuraavalle sukupolvelle.

Me haluamme taloudellisen järjestelmän, joka on suunniteltu ja järjestetty palvelemaan rotua joidenkin yksilöiden tai jonkun yhteiskuntaluokan sijaan. Tämä tarkoittaa järjestelmää, joka ei salli kaiken tai melkein kaiken yhteiskunnan vaurauden kertymistä harvojen käsiin eikä myöskään lannista yksilöllistä aloitekykyä ja säästäväisyyttä. Luovuuden ja kovan työn ja tehokkuuden pitäisi pystyä ansaitsemaan oma palkintonsa ilman estettä, ja laiskuutta ja kyvyttömyyttä ja epäonnistumista ei pitäisi palkita ollenkaan. Meillä ei pitäisi olla sosiaaliavustuksilla elävien ihmisten luokkaa eikä myöskään superrikkaiden plutokraattien luokkaa, jonka jäsenet pystyvät käyttämään vaurauttaan korruptoidakseen tai kontrolloidakseen yhteiskuntaa oman itsekkään etunsa hyväksi. Ihmisiä, jotka eivät halua elättää itseään tai jotka eivät kykene elättämään itseään, ei pitäisi elättää yhteiskunnan kustannuksella, eikä heidän pitäisi antaa lisääntyä.

Toisessa ääripäässä, vaurauden kertymiseen spekulaation ja muiden ei-tuottavien aktiviteettien kautta pitäisi laittaa pidäkkeitä, jotta vauraus on ansaittu ja ansaitsija on tuottanut jotain hyötyä yhteiskunnalle ansaitessaan sen.

Yleisesti, kaikkea taloudellista aktiviteettia - yksilöiden tai yritysten tai yksityisten instituutioiden tai hallituksen toimesta - täytyy hallita sillä näkökohdalla, että onko se hyödyllistä vai onko se haitallista yhteiskunnalle kokonaisuudessaan. Me haluamme vapaan talouden, missä ihmiset voivat onnistua tai epäonnistua ilman väliintuloa, mutta samaan aikaan yleisölle täytyy olla suojia.

Esimerkiksi, yritys ei saa valmistaa savukkeita tai tuoda maahan ja myydä heroiinia, koska vahinko, jota sen tuote tekee kansanterveydelle, ylittäisi taloudellisen hyödyn ja työn tarjoamisen ja tulon yrityksen työntekijöille tai omistajille. Tänään savukeyritysten annetaan tehdä ja myydä tuotteitaan siitä valtavasta vahingosta, jota ne tekevät yleisölle, huolimatta yksinkertaisesti sen vuoksi, että ne ovat keränneet tarpeeksi rahaa korruptoidakseen systeemin ja manipuloidakseen hallituksellisia prosesseja.

Tässä on toinen esimerkki: Jopa täysin valkoisessa maassa valmistaja saattaisi päättää, että hän voi kasvattaa voittojaan siirtämällä tehtaansa ei-valkoiselle alueelle, missä palkat ovat paljon alhaisempia. Tällä voisi olla sellainen vaikutus, että se ajaisi hänen kilpailijansa, jotka käyttävät valkoisia työntekijöitä, lopettamaan toimintansa, ja koko kyseinen teollisuudenala olisi sen jälkeen riippuvainen ei-valkoisista. Silloin kun tuontitavarat vahingoittavat kansakunnan autonomiaa, niitä ei pidä sallia. Tämä on tietysti vastakkainen nykyisen hallituksen talouspolitiikalle - nykyisen hallituksen, joka on keskittynyt globalisoimaan Amerikan talouden ja on itse asiassa vihamielinen ajatukselle kansallisesta autonomiasta.

Mitä hallitukseen tulee, meillä täytyy olla hallitus, jolle ainoa näkökohta - aivan kuten taloudelle - on se, että mikä on hyvää väestöllemme, rodullemme, pitkällä tähtäimellä. Meillä ei pidä enää koskaan olla sellaista hallitusta, joka perustuu puoluepolitiikkaan, sellaisine poliitikkoineen, jotka saavuttavat vallan säätää lakeja ja laatia julkisia käytäntöjä vetoamalla äänien vuoksi yhteiskunnan alimpien elementtien tietämättömyyteen tai ahneuteen tai pelkoon, sellaisine poliitikkoineen, jotka kertovat mitä tahansa sellaisia valheita, jotka tulevat hankkimaan heille paikan julkisessa kaukalossa, sellaisine poliitikkoineen, joilla ei ole lojaalisuutta tai vastuuntuntoa rodulle vaan ainoastaan itselleen ja puolueelleen, säätämässä lakejamme. Sen ei pidä koskaan tapahtua uudestaan.

Meidän täytyy ymmärtää, että massamedian aikakaudella, jossa televisiolla on niin vahva vaikutus populaation enemmistön mielipiteisiin, kylädemokratian vanhasta käsitteestä - kylädemokratian, joka perustuu yhteisymmärrykseen, jonka määrittää vapaa keskustelu ja väittely vastuullisten kansalaisten keskuudessa foorumilla, joka on avoin kaikille - on tullut merkityksetön. Se on saattanut toimia kylissä kaksisataa vuotta sitten, mutta se ei toimi eikä se voi toimia sillä tavalla kansallisella tasolla tänä päivänä.

Me emme halua kasvottomien mediaherrojen luomaa hallitusta, emme edes ei-juutalaisten mediaherrojen luomaa hallitusta - mediaherrojen, jotka ovat vastuussa vain itselleen tai ryhmälleen, mediaherrojen, jotka muokkaavat julkista mielipidettä promotoidakseen omia etujaan rotumme etujen sijaan. Ihmisten, jotka säätävät lakimme ja laativat käytännöt yhteiskunnallemme, täytyy pystyä nousemaan ylös ihmisten edessä ja olemaan pidettynä vastuussa teoistaan; mutta enemmän kuin tämä - heidän täytyy olla ihmisiä, jotka saavuttavat asemansa kyvykkyyden, luonteen ja sitoutumisen perusteella sen sijaan, että he saavuttaisivat asemansa jonkin takahuoneneuvottelun kautta tai suurimman äänestäjämäärän hurmaamisen Bill Clintonin tapaan kautta.

Sen sijaan, että se olisi sellaisen halveksunnan kohde, jonka kohde se on tänä päivänä, hallituksen pitäisi olla arvostettu instituutio, lähes pyhä instituutio, jota hallinnoivat yhteiskuntamme parhaimmat ja kyvykkäimmät ihmiset huonoimpien sijaan.

Jälleen, perustavanlaatuisimman periaatteen väestöllemme tarkoitetun hallituksen perustana täytyy olla se, että hallituksen tarkoitus on palvella rodun tarpeita, puolustaa rotua sen vihollisilta ja tehdä rodusta jälleen terve ja vahva - ja siinä kaikki.

Hallituksen tarkoitus ei ole suojella yksilöitä heidän omalta typeryydeltään tai heikkoudeltaan tai tukea niitä, jotka eivät halua elättää itseään tai pysty elättämään itseään. Hallitus, jonka me haluamme, tulee tarjoamaan kokonaisvaltaista suojelua rodulle ja kokonaisvaltaista ohjausta rodulle muotoilemalla ja hallinnoimalla käytäntöjä, jotka pitävät rodun liikkumassa eteenpäin ja ylöspäin, ja se tulee tekemään nämä asiat pienimmällä mahdollisella kajoamisella yksilönvapauteen.

No, kuten sanoin, nämä asiat ovat kaikki tulevaisuudessa. Meillä ei ole tällä hetkellä keinoja rakentaa uutta yhteiskuntaa tai edes pysäyttää meneillään olevaa nykyisen yhteiskuntamme tuhoamista. Me emme pysty alkaa rakentaa uutta rotuun perustuvaa koulutusjärjestelmää tai uutta rotuun perustuvaa taloutta tai uutta rotuun perustuvaa hallitusta nyt.

Mutta me pystymme ajattelemaan näitä tehtäviä nyt, tekemään suunnitelmia näitä tehtäviä varten nyt ja saamaan muita ajattelemaan näitä asioita myös. Tämä on se, mistä National Alliancessa on kysymys - muiden saamisesta ajattelemaan väestömme tulevaisuutta, alkamaan ottaa vastuuta siitä ja työskentelemään kanssamme sen saavuttamiseksi.

Se, mitä me itse asiassa teemme tällä hetkellä, on kommunikoiminen, kouluttaminen ja inspiroiminen. Me pyydystämme ihmisten huomion, annamme heille tietoa, jota heillä ei muuten olisi, ja inspiroimme heitä tekemään sille jotain, joko levittämään muille sitä, mitä he ovat saaneet meiltä, tai liittymään meihin ja auttamaan meitä tekemään työtämme tehokkaammin.

Ja todella, tämä on se, mitä sinun pitäisi tehdä: tule National Alliancen jäseneksi, tue meitä, työskentele kanssamme, auta meitä jatkamaan kasvamista vahvemmiksi ja tehokkaammiksi, jotta lopulta tulee se päivä, jolloin me pystymme alkaa toteuttaa suunnitelmiamme uudesta yhteiskunnasta, uudesta maailmasta väestöllemme. Kaikki riippuu siitä - kaikki. Älä tuota pettymystä väestöllesi. Älä tuota pettymystä itsellesi. Tee elämästäsi merkityksellinen.

Lähteet:

https://www.youtube.com/watch?v=MRay4Ee_ORc
http://www.kevinalfredstrom.com/2016/01/changing-america-part-1
http://www.kevinalfredstrom.com/2016/01/changing-america-part-2
http://www.kevinalfredstrom.com/2016/01/changing-america-part-3

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

William Piercen näkemyksiä (osa 3)

Otteita tekstistä "Reality Check" (Free Speech - February 2000 - Volume VI, Number 2)
 
On realiteettien tarkistuksen aika. Yksi tavoista, joilla minä yritän pysyä ajan tasalla sen suhteen, mitä maailmassa tapahtuu, on muutaman televisioidun uutisohjelman katsominen joka päivä. Viikko toisensa jälkeen minua on kyllästetty Elian Gonzalesilla, ikään kuin sen päättäminen, että meneekö poika takaisin isänsä luo Kuubaan vai jääkö hän toisten sukulaisten luo Miamiin, olisi tärkein asia, joka tapahtuu maailmassa tänä päivänä.

No, minä voin ymmärtää, että ainakin osa perusteesta tälle kyllästysselostukselle Elian Gonzalesin tilanteesta perustuu keskivertotelevisiouutiskatsojan mielenlaatuun. Sohvaperunoilla ei todennäköisesti ole parempaa tekemistä kuin olla huolissaan siitä, minne Elian päätyy. He vastaanottaisivat mieluummin viimeisimmän jakson Elian-saippuaoopperasta kuin tietäisivät, mitä maailmassa todella tapahtuu.

Toivon kuitenkin, että te annatte minulle anteeksi sen, että epäilen, että tiukasti kaupallisen halun CNN:n ja muiden uutisten esittäjien taholta ottaa huomioon sohvaperunojen feminiiniset mieltymykset höystämällä heidän uutisensa raskaasti tällä "human interest" -tunteilulla lisäksi on olemassa mediapomojen tarkoituksellinen yritys harhauttaa katsojia ja estää heitä ajattelemasta liian paljon todellista maailmaa ja todellisia asioita. Anna heille pallopelien ja Elian Gonzales -päivitysten tasainen dieetti, ja he eivät kysy liian monia kysymyksiä tärkeistä asioista.

...

Se, mitä roomalaiset keisarit oppivat 2000 vuotta sitten urbaanin rahvaan levottomaksi tulemisen estämisestä tarjoamalla heille paljon spektaakkeleita Colosseumilla, toimii edelleen. Minä saan paljon kirjeitä kuuntelijoilta, jotka ovat melko hyviä esimerkkejä tällaisesta asiasta: ihmisiltä, jotka ovat niin vähäpätöisten asioiden harhauttamia, että he eivät huomaa tärkeitä asioita. Monet kuuntelijat kertovat minulle, että minun pitäisi kommentoida mustien, juutalaisten ja liberaalien yrityksiä pakottaa Etelä-Carolinan valkoiset asukkaat hylkäämään lippunsa. Mustat ja heidän kannattajansa valittavat, että lippu muistuttaa heitä ajasta ei kovinkaan kaukaisessa menneisyydessä, jolloin mustat Yhdysvalloissa olivat plantaasiorjia. Valkoiset vastaavat: "Ei, ei, se on vain muistutus Eteläisestä perinnöstämme." "Lippu ei ole rasistinen (racist) symboli", he sanovat.

No, tietysti minä sympatisoin kenen tahansa halua säilyttää perintönsä tai liehuttaa valitsemaansa lippua, mutta tämä Konfederaation lippu -asia on yhtä paljon harhautus kuin Elian Gonzales -asia. Se ei yksinkertaisesti ole tärkeä. Ja minä sanon tämän todellisena Etelän poikana. Minun iso-iso-isoisäni äitini puolelta sukua oli Thomas Hill Watts, Konfederaation oikeuskansleri (attorney general) Jefferson Davisin alla ja myöhemmin Alabaman kuvernööri. Hänen valokuvansa on Konfederaation 10 dollarin setelissä. Hän oli ollut myös irtautumisneuvoston (council of secession), joka äänesti Unionista irtautumisen puolesta, jäsen, ja sitten hän palveli everstinä Konfederaation armeijassa komentaen 17. Alabaman jalkaväkirykmenttiä (17th Alabama Infantry Regiment) Mississippin Corinthin verisessä taistelussa.

...

Joten mikä on tärkeämpää tänä päivänä kuin viimeisin pallopeli ja se, mitä tapahtuu Elian Gonzalesille? Todella, täsmälleen se, mikä oli tärkeää 140 vuotta sitten. Iso-iso-isoisäni ja muiden Etelän johtajien olisi pitänyt välittää ennen kaikkea rodullisesta asiasta - ei taloudellisista asioista tai poliittisista asioista tai mistään muustakaan. Pohjoisen ja Etelän välillä oli tietysti erimielisyyttä orjuus-asiassa, mutta rodullisessa asiassa oli runsaasti yksimielisyyttä. Ennen sotaa eivät pohjoisvaltiolaiset eivätkä etelävaltiolaiset halunneet rotusekoitusta. Jos orjuudessa ei olisi ollut taloudellisia aspekteja, sopimukseen kaikkien mustien lähettämisestä takaisin Afrikkaan olisi erittäin todennäköisesti voitu päästä. Presidentti Lincoln suhtautui myönteisesti sellaiseen suunnitelmaan jopa sodan jälkeen.

Ilman orjuus-asiaa sodanlietsojat eivät todennäköisesti olisi pystyneet saamaan sotaa aloitettua. Mutta etelävaltiolaiset, jotka halusivat pitää orjuuden instituution puhtaasti taloudellisista syistä, laittoivat nämä taloudelliset syyt väestönsä rodullisten etujen edelle. He eivät ymmärtäneet, missä määrin heidän rodulliset etunsa olivat uhattuna. Ja niinpä meillä oli verinen ja tuhoisa sisällissota, ja vielä pahempaa - paljon pahempaa - me laiminlöimme rodullisen ongelman ratkaisemisen silloin, kun se olisi saatettu ratkaista suhteellisen pienellä traumalla.

Joten tänään meillä on rodullinen katastrofi sekä Pohjoisessa että Etelässä, ja juutalaiset pumppaavat valheitaan ja saastaansa meihin kaikkiin joka päivä. Ja näihin todellisiin ongelmiin keskittymisen sijaan useimmat meistä antavat itsensä tulla harhautetuiksi täysin vähäpätöisillä asioilla kuten Elian Gonzalesilla ja sillä, missä Konfederaation lippua voi liehuttaa.

Minä käyn tuon läpi uudestaan: todellisuus on se, että meitä ollaan työntämässä nopeasti kohti rodullista sukupuuttoa. Todellisuus on se, että juutalaiset kontrolloivat väestömme edustajien enemmistön mieliä siinä erityisessä tarkoituksessa, että he saisivat pidettyä meidät suuntaamassa kohti sukupuuttoa. Ne ovat todellisia ongelmia, jotka meidän täytyy hoitaa. Unohtakaa Elian Gonzales ja Fidel Castro ja Konfederaation lippu. Unohtakaa pallopelit ja talous ja se, pitäisikö demokraattisen roiston vai republikaanisen roiston tulla valituksi myöhemmin tänä vuonna. Ajatelkaa rodullista selviytymistä ja rodullista vapautta; se on kaikki, mikä merkitsee. Todellakin, mikään muu ei merkitse vähääkään.

...

Se, mitä tapahtui Etelälle, muistuttaa minua siitä, mitä tapahtui lähes 130 vuotta myöhemmin Etelä-Afrikan ihmisille. 1970-luvulla ja 1980-luvulla he olivat lihavia ja onnellisia. He olivat rakentaneet rikkaan, valkoisen maan Afrikan mantereen eteläiseen osaan. Heillä oli upean tuottoisia maatiloja, teollisuudenaloja, kaivoksia. Heillä oli lasin ja teräksen kimaltelevia kaupunkeja. Ja heillä oli paljon halpaa mustaa työvoimaa, joka oli tekemässä rikkaimmista eteläafrikkalaisista vielä rikkaampia. Mutta jopa niillä tavallisilla eteläafrikkalaisilla, joiden kanssa minä puhuin, oli mustia puutarhureita ja mustia kokkeja ja mustia siivoojanaisia ja mustia lapsenvahteja. Ja he eivät olleet ollenkaan huolestuneita tulevaisuudesta. Musta terrorismi piti heitä yksinkertaisesti hieman varpaillaan, antoi heidän loistaville asevoimilleen vähän realistista harjoitusta. Heillä oli jopa ydinaseita.

Minä sanoin heille, että hankkiutukaa eroon mustista työläisistänne. Tehkää omat likaiset työnne. Hyväksykää matalampi elintaso joksikin aikaa luottamalla kokonaan valkoiseen työvoimaan. Älkää luottako kristillisiin kirkkoihinne ja kristillisiin pappeihinne: ne tulevat kääntymään teitä vastaan. Ja ymmärtäkää, että se ei ole Neuvostoliitto, joka on teidän kuolettava vihollisenne, vaan Yhdysvallat. Kommunismi on tartuttanut mustat massanne, mutta valkoiset eteläafrikkalaiset eivät ole vaarassa tulla sen tartuttamiksi. Se on ahne kapitalismi, joka laittaa taloudellisen voiton ja mukavuuden rodun edelle, jota teidän täytyy varoa. Ja ennen kaikkea, varokaa juutalaisia.

Ja he olivat tietysti varmoja, että he tiesivät paremmin. He olivat loukkaantuneita minun varoituksistani, jotka koskivat heidän kirkkoaan. Kirkon ja ihmisten välillä oli erityinen side Etelä-Afrikassa, he vakuuttivat minulle. Kirkko tuki apartheidia. Hollantilainen reformoitu kirkko (Dutch Reformed Church) seisoisi aina valkoisten eteläafrikkalaisten rinnalla. Mitä tulee juutalaisiin, he olivat Jumalan Valittu kansa - Raamattu sanoo niin - ja sitä paitsi heidän intressinsä olivat samat kuin valkoisten intressit. Ainoat juutalaiset, jotka olivat vihamielisiä valkoisia eteläafrikkalaisia kohtaan, olivat henkilöitä kuten Harry Oppenheimer, Helen Suzman, Joe Slovo ja muutama muu juutalainen kommunisti, minulle kerrottiin. Ja mitä tulee heidän mustista työläisistä eroon hankkiutumiseen, se oli naurettavaa. He pystyivät pitämään mustansa hallinnassa, he vakuuttivat minulle. Mustat ovat kuin lapsia. He tarvitsevat valkoisen ihmisen kertomaan heille, mitä tehdä. He tietävät, että he eivät ikinä pystyisi pyörittämään maata itse. Ja niin edelleen.

Joten nyt eteläafrikkalaiset ovat menettäneet maansa. Heidän kirkkonsa petti heidät. Hieman ennen äänestystä valkoisen hallinnon lopettamiseksi kirkko sai ilmestyksen ylhäältä ja ilmoitti, että se oli ollut väärässä tukiessaan apartheidia. Apartheid ei ollut kristillinen tapa, kirkko ilmoitti. Nykyään Hollantilainen reformoitu kirkko jopa hyväksyy mustia jäseniä. Valkoiset eteläafrikkalaiset olivat kuitenkin oikeassa yhdessä asiassa. Mustat ovat kuin lapsia, ja he eivät pysty pyörittämään maata. Tämän vuoksi se on nopeasti uppoamassa barbarismiin ja anarkiaan mustan hallinnon alla tänä päivänä.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510101453/http://www.natvan.com/free-speech/fs002d.html


Ote tekstistä "Storm, Break Loose!" (Free Speech - May 2000 - Volume VI, Number 5)

Ensimmäiseksi haluan varoittaa kaikkia niin voimakkaasti kuin mahdollista: mitä hyvänsä sinä teet, ole varma siitä, että se on laillista. Tällä hetkellä laittoman toiminnan tiellä on joka tapauksessa hyvin vähän sellaista, joka tulee todennäköisesti olemaan tuottavaa. Uskokaa minua, minä ymmärrän turhautumisen, erityisesti nuorissa miehissämme, kun me näemme, mitä ympärillämme tapahtuu, ja tunnemme lähes vastustamatonta halua iskeä takaisin. Mutta pysykäämme toistaiseksi erossa pommeista ja konekivääreistä. On paljon muuta, mitä täytyy tehdä ensin. Me emme tarvitse noita asioita aivan vielä. Olosuhteet eivät ole sellaiset, että me pystyisimme käyttämään noita aseita tehokkaasti, joten yksinkertaisesti unohtakaamme ne toistaiseksi. Jos sinä haluat kerätä aseita tai harjoitella aseiden kanssa, pidä aseesi laillisina. On paljon laillisia asioita, joita voidaan tehdä nyt, jotka ovat tehokkaita, ja hyvin vähän laittomia asioita. Ja kun me teemme päätöksen siitä, mitä tehdä, sen pitäisi perustua tehokkuuden näkökohtiin, ei siihen, kuinka suuren kohun se tulee herättämään iltauutisissa.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130426010921/http://www.natvan.com/free-speech/fs005d.html


Ote tekstistä "Down the Slippery Slope" (Free Speech - November 2000 - Volume VI, Number 11)

Kun sinä annat minkä tahansa julkisen lausunnon, älä ikinä pyydä anteeksi sitä, että olet valkoinen, älä ikinä pyydä ei-valkoisilta anteeksi mitään, älä ikinä kiistä rasismia (racism), älä ikinä vaikuta heikolta, älä ikinä tee kompromisseja perusperiaatteiden suhteen, älä ikinä jaarittele. Ole vahva ja luja ja itsevarma. Tee oikein, ja älä pelkää ketään.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130605061521/http://www.natvan.com/free-speech/fs0011c.html


Ote tekstistä "Poisonous Doctrines" (Free Speech - March 2001 - Volume VII, Number 3)

Miesten ei pitäisi katsoa maailmaa individualisteina. Heidän pitäisi ymmärtää, että se ei ole pelkästään luonnollista ja asianmukaista vaan tarpeellista arvioida toisia miehiä sen ryhmän mukaan, jonka osa he ovat. Aivan kuten ihmisillä on yksilöllisiä erityispiirteitä, heillä on myös kollektiivisia erityispiirteitä, ja jälkimmäisten sivuuttaminen siinä pelossa, että tulee pidetyksi rasistina (racist) tai seksistinä tai antisemiittinä tai homofoobikkona, on pahimmanlaatuista typeryyttä. Kun henkilö on sodassa, henkilö ei arvioi toisella puolella olevia sotilaita yksilöinä. Henkilö ei jätä ampumatta, koska mies vihollisen univormussa, joka rynnäköi kivääri käsissään, on oikeasti saattanut haluta olla jalkaväensotilaan sijaan aseistakieltäytyjä. Jos hän on vihollisen univormussa, henkilö ampuu häntä.

Me ymmärrämme, tietysti, että kaikki mustat eivät ole ryöstäjiä tai jengiläisiä tai aseellisia ryöstäjiä tai HIV-positiivisia raiskaajia, aivan kuten me ymmärrämme, että jokainen juutalainen ei ole saalistaja, joka aktiivisesti juonittelee tuhotakseen väestömme sen jälkeen, kun hän on imenyt meidät kuiviin. Kun minä katson mustaa, minä saatan nähdä rikollisen tai sosiaalipummin tai minä saatan nähdä rehellisen, ahkeran henkilön, mutta kummassakin tapauksessa minä näen mustan, ja minä ymmärrän, mitä hänen rotunsa tekee minun rodulleni kollektiivisesti. Vaikka yksittäinen musta, jonka kanssa minä olen tekemisissä, on ystävällinen, älykäs ja moraalinen, minä olisin typerys, jos odottaisin hänen liittyvän seuraani kampanjaan, joka pyrkii tekemään lopun siitä, mitä hänen rotunsa tekee minun rodulleni ja minun sivilisaatiolleni kollektiivisesti.

Minun on joskus pakko olla tekemisissä juutalaisten kanssa: paljon useammin kuin mustien kanssa, itse asiassa, koska juutalaiset kollektiivisesti ovat anastaneet itselleen niin monia hallinnan ja vaikutusvallan asemia yhteiskunnassamme. Ja minä pystyn tunnistamaan eroja yksittäisten juutalaisten keskuudessa. Minä näen, että monet juutalaiset, joiden kanssa minä olen tekemisissä, ovat juonikkaita ja petollisia, mutta on joitain juutalaisia, jotka ovat uskoakseni avoimia ja vilpittömiä. Monet ovat todella vastenmielisiä, mutta silloin tällöin minä tapaan juutalaisen, joka on lähes miellyttävä. Mutta minä en ikinä unohda sitä, mitä juutalaiset kollektiivisesti, kokonaisuutena, tekevät ja ovat tehneet minun väestölleni kollektiivisesti.

Meidän täytyy ymmärtää, että me olemme planeetanlaajuisessa rotusodassa ja rotumme selviytyminen riippuu siitä, että me voitamme tämän sodan. Me emme voita tuhlaamalla aikaamme yrittäen selvittää, ketkä ovat ystävällisiä mustia ja ketkä ovat vihamielisiä. Me emme voita kieltäytymällä puhumasta siitä, mitä juutalaiset mediapomot ja vaikutusvaltaiset juutalaiset organisaatiot tekevät väestöllemme, siinä pelossa, että me saatamme epäoikeudenmukaisesti saattaa epäilyttävään valoon ne juutalaiset, jotka yksinkertaisesti pitävät huolta omista asioistaan. Meidän täytyy käsitellä heitä kollektiivisesti, ja kun ratkaiseva yhteenotto (crunch) tulee, se on varmasti se tapa, jolla he tulevat käsittelemään meitä.

Itse asiassa, se on suurelta osin se tapa, jolla he jo käsittelevät meitä. Kun ne mustien joukot juoksivat villisti Mardi Gras -väkijoukon läpi Seattlessa pari viikkoa sitten, hyökäten raa'asti valkoisten ihmisten kimppuun, he eivät yrittäneet selvittää, ketkä valkoiset olivat rasisteja ja ketkä olivat diversiteettiä rakastavia, rotua sekoittavia liberaaleja. Heidän huutonsa oli: "Otetaan valkonaama kiinni! Tänä yönä me pieksemme valkoisia", ja he hyökkäsivät minkä tahansa valkoisen kohteen kimppuun, jonka he kohtasivat.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510090126/http://www.natvan.com/free-speech/fs0103d.html


Otteita tekstistä "Diversity Is Our Strength" (Free Speech - April 2001 - Volume VII, Number 4)
 
Kolme tai neljä vuotta sitten iskulause, jota mainostettiin kontrolloidun massamedian toimesta kaikkein ahkerimmin, oli "diversiteetti on vahvuutemme" ("diversity is our strength"). Julisteita, joissa oli tämä iskulause, ja leveitä, monivärisiä raidallisia nauhoja, jotka esittivät eri rotujen ihonvärejä, laitettiin esille luokkahuoneisiin ja työpaikoille ympäri maata. Vaatemainokset kaikissa lipevissä juppilehdissä tyrkyttivät samaa teemaa. Ajatus oli se, että mitä vähemmän valkoisia ihmisiä ja mitä enemmän mustia ja ruskeita ja keltaisia meillä on Amerikassa, sitä vahvempia ja vauraampia me tulemme olemaan.

...

Yksi hulluimmista "diversiteetti on vahvuutemme" -opin esittelyistä, joita olen kuullut, on se, jonka esitti liittovaltion tuomari (Federal Judge) Patrick Duggan viime joulukuussa päätöksessään syrjintäjutussa Michiganin yliopistoa vastaan kahden valkoisen opiskelijan toimesta, joilta evättiin sisäänpääsy samalla, kun vähemmän pätevät ei-valkoiset opiskelijat päästettiin sisään. Tuomari, päättäessään valkoisia opiskelijoita vastaan ja yliopiston rotukiintiöjärjestelmän hyväksi, hylkäsi vanhan liberaalin argumentin siitä, että kiintiöitä tarvitaan hyvittämään oletetut menneisyyden epäoikeudenmukaisuudet mustia ja muita ei-valkoisia kohtaan. Syy yliopiston tekemiseksi "monimuotoisemmaksi" (more "diverse"), tuomarin mukaan, ei ollut vähemmistöjen hyödyttäminen. Se oli yliopiston ja sen valkoisten opiskelijoiden hyödyttäminen. Yliopistojemme todellinen tavoite ei ole kouluttaa opiskelijoita perinteisessä mielessä vaan pikemminkin ehdollistaa heidät tulemaan "aktiivisiksi osallistujiksi pluralistisessa, demokraattisessa yhteiskunnassamme, kun he lähtevät".

Tuomari Duggan uskoo - tai sanoo, että hän uskoo - että rodullinen diversiteetti vahvistaa yliopistoa ja valkoisia opiskelijoita siellä hieromalla heidän neniään diversiteettiin niin paljon kuin mahdollista ja näin ehdollistaa heitä elämään demokratian ja monikulttuurisuuden Uudessa maailmanjärjestyksessä, missä ei tule olemaan valkoista enemmistöä Amerikassa tai missään muuallakaan, jos hän ja hänen kaltaisensa ovat menestyksekkäitä. On huomionarvoista, että tuomari Duggan, jos hänen nimensä merkitsee mitään, ei ole juutalainen vaan irlantilainen. Lisäksi, hänet nimitettiin liittovaltion tuomioistuimeen, ei jonkun äärivasemmistolaisen Clinton-sekopään toimesta vaan Ronald Reaganin toimesta. Hänen ei tarvitse teeskennellä uskovansa sellaiseen tuhoisaan typeryyteen pitääkseen työnsä. Ja valitettavasti on paljon muita tuomareita ja byrokraatteja, sekä juutalaisia että ei-juutalaisia, jotka uskovat tai teeskentelevät uskovansa samaan asiaan. Ainakin se on se puolueen linja, jota he tyrkyttävät. Se on pelottavaa.

"Diversiteetti on vahvuutemme." Tiedättekö, mistä se muistuttaa minua: "Sota on rauhaa. Vapaus on orjuutta. Tietämättömyys on vahvuus." Mikäli sinä et tunnista niitä, niin ne olivat Oseanian hallituksen (government of Oceania) viralliset iskulauseet George Orwellin romaanissa 1984.

...

Aiemmissa lähetyksissä olen painottanut juutalaista roolia tässä diversiteetti-kaupustelun tuhoisassa liiketoiminnassa - ja, todellakin, tuota roolia tuskin voi ylipainottaa, koska media juutalaisen kontrollin alaisena on ollut merkittävä liikkeellepaneva voima "diversiteetti on vahvuutemme" -propagandakampanjan takana. Mutta meidän pitäisi huomata, että juutalaiset eivät ole ainoita, jotka mainostavat tätä tuhoisaa pahuutta.

Tästä puhuminen todella sattuu minua, mutta fakta on se, että hyvin merkittävä osa niistä valkoisista ihmisistä, joiden pitäisi olla tarjoamassa tällä hetkellä meille johtajuutta, on kääntynyt omaa rotuaan vastaan - ja kyse ei ole ainoastaan tuomareista ja poliitikoista ja byrokraateista. Suuri osa muusta valkoisesta eliitistä - varakkaat ja mahtavat ja vaikutusvaltaiset - on juutalaisten mediapomojen puolella kampanjassa, joka pyrkii pakottamaan diversiteetin meille lopuille. Joissain tapauksissa syy tähän petokseen on uskonnollinen tai ideologinen. Vaikka vaurauden ja älykkyyden välillä on epäilemättä korrelaatio, niin vauraus yksinään ei takaa mielen itsenäisyyttä eikä se takaa myöskään periaatteellista käyttäytymistä. Aivan kuten on sinikauluksisia sopuleja (laumasieluja) ja valkokauluksisia sopuleja, on myös joitain erittäin varakkaita sopuleja.

Tämän lisäksi, minun on valitettavasti todettava, Amerikassa ja myös muissa valkoisissa maissa on edelleen paljon luokkaennakkoluuloja, sosioekonomisia ennakkoluuloja. Aivan kuten on ihmisiä, jotka ovat katkeria luonnostaan ja vihaavat ketä tahansa, jolla he ajattelevat olevan enemmän kuin heillä on tai jonka he ajattelevat olevan lahjakkaampi tai paremman näköinen tai menestyneempi, niin on myös snobeja, jotka todella uskovat, että heidän vaurautensa tekee heistä parempia ja ansiokkaampia kuin ne, joilla on vähemmän vaurautta. He todella uskovat, että he eivät tarvitse loppuosaa rodustaan. He uskovat, että he voivat jatkaa varakkaana ja etuoikeutettuna olemista pelkästään omin voimin. He eivät näe itseään vain pienenä ja väliaikaisena osana jotakin suurempaa ja pysyvämpää ja äärettömästi tärkeämpää kuin he itse. He ovat täysin itsekeskeisiä. He tukevat juutalaisten avoimien rajojen politiikkaa, koska se takaa sen, että heillä tulee olemaan, ei pelkästään halvempaa työvoimaa tehtaissaan vaan myös tasainen puutarhureiden saanti kiinteistöihinsä; tasainen kokkien ja siivoojanaisten saanti kartanoihinsa; tasainen kuljettajien saanti limusiineihinsa. Heidän asenteensa on se, että kilpailu ei-valkoisilta tulee pitämään työväenluokkaiset valkoiset paikallaan ja tulee pakottamaan heidät työskentelemään vähän kovemmin vähän pienemmällä palkalla.

Edes näkymä mittavasta rotusekoituksesta ei suututa heitä. Ei-varakkaiden valkoisten sekoittaminen ei-valkoisten kanssa tuottamaan tyhmä ja rappeutunut, kahvinvärinen työväenluokka kasvattaa etäisyyttä massojen ja eliitin välillä ja suurentaa heidän omaa ylemmyydentunnettaan. Toisin sanoen, he uskovat, tuomari Dugganin kanssa, että ehdollistaminen elämään "monikulttuurisessa, demokraattisessa" maailmassa on se, mikä on hyvää rahvaalle - mutta ei tietenkään eliitille.

Fraasi "limusiiniliberaali" on meille kaikille tuttu. Valitettavasti, ne eivät ole ainoastaan varakkaat liberaalit, jotka uskovat, että niitä sosiaalisia kokeita, joita he ovat täydellisen halukkaita määräämään työväenluokkaisille ja keskiluokkaisille valkoisille, ei pitäisi määrätä heille ja heidän rikkaille ystävilleen. On aivan liian paljon rikkaita konservatiiveja, joilla on sama asenne. Heille se, että tyrkytetään enemmän diversiteettiä Amerikassa, tarkoittaa sitä, että he pystyvät kietomaan itsensä Poliittisen korrektiuden kaapuun ja saamaan suotuisaa näkyvyyttä mediassa - tai ainakin välttämään epäsuotuisaa näkyvyyttä mediassa, joka on aina läsnä oleva vaara rikkaille konservatiiveille, jotka eivät kannata Poliittisesti korrekteja käytäntöjä. Aivan kuten rikkaat liberaalit, heidän asenteensa on se, että kyllä, todellakin, pakotetaan työväenluokkaiset valkoiset lapset menemään kouluun mustien ja mestitsien kanssa, jos se on se, mitä juutalainen media vaatii, mutta minun lapseni tulevat menemään yksityiskouluihin Sveitsissä henkilökohtaisten henkivartijoitten kanssa.

Olen varma siitä, että varakkaat ihmiset eivät aina olleet taipuvaisia rotupetokseen sillä tavalla kuin niin monet tänä päivänä ovat. Normaaleina aikoina varakkaat olivat paljon enemmän kytköksissä muihin yhteiskuntaluokkiin. Varakkaat ovat saattaneet olla itsekkäitä, he ovat saattaneet olla epäoikeudenmukaisia, mutta he ymmärsivät, että he olivat osa rotua. He ymmärsivät, että heidän kohtalonsa oli sidottu muiden yhteiskuntaluokkien kohtaloon. He olivat ainakin yhtä huolissaan kansakuntansa kohtalosta, rotunsa kohtalosta, kuin kuka tahansa keskiluokan jäsen. He samaistuivat kansakuntaansa ja rotuunsa. Mutta tänä päivänä useimmat heistä eivät samaistu. He ovat yhtä vieraantuneita kuin kaikki muut. Varakkaiden asenteeksi, kuten muiden luokkien asenteeksi, on tullut: "Jokainen on omillaan."

Ja kun minä kuvittelen itseni heidän kenkiinsä, minä uskon, että voin ymmärtää tuota asennetta. He katsovat yhteiskuntamme, hallituksemme ja useimpien väestömme jäsenten täysin hullua käytöstä. Se pelottaa heitä helvetisti, aivan samalla tavalla kuin se pelottaa ketä tahansa ei-sopulia, ketä tahansa henkilöä, joka pystyy edelleen ajattelemaan itse, riippumatta hänen yhteiskuntaluokastaan. He näkevät hallituksen kieltäytyvän omien maahanmuuttolakiensa valvomisesta. He näkevät kaupunkiemme täyttyvän ei-valkoisista kolmannesta maailmasta, ja kukaan ei tee mitään sen pysäyttämiseksi. Media kertoo kaikille, että on hienoa, että me saamme niin paljon lisää diversiteettiä. Hallitus kertoo kaikille, että on hienoa. Kristilliset saarnaajat kertovat kaikille, että on hienoa. Ja sopulit toistavat papukaijamaisesti sen, mitä he kuulevat: "Eikö ole hienoa, että me saamme niin paljon lisää diversiteettiä!"

Varakas ihminen tarkkailee tätä hulluutta, ja hän ajattelee itsekseen: "Kaikki muut saattavat olla hulluja, mutta minun ei tarvitse antaa tämän hulluuden tuhota minua ja perhettäni. Minä vain käytän vaurauttani eristääkseni itseni siitä. Miksi minun pitäisi olla huolissani siitä, mitä kaikki nämä hullut ihmiset tekevät itselleen, niin kauan kuin minä voin itse paeta siitä? Sivilisaatiomme uppoaa nopeasti, mutta onneksi minulla on pelastusvene, ja jokainen on omillaan."

Ja minun täytyy myöntää, että olen melkein ajatellut tuolla tavalla itse. Minä matkustin Los Angelesiin vähän aikaa sitten - olin siellä ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun olin jatko-opiskelijana Caltechissa 1950-luvulla - ja anna kun kerron sinulle, jos sinä pidät diversiteetistä, niin Los Angeles on sinun paikkasi. Mikä diversiteetin likakaivo! Koko infrastruktuuri siellä on ei-valkoinen: taksinkuljettajat ja linja-autonkuljettajat ja myyjät ja tarjoilijat ja kokit ja tietyömiesten ryhmät ja kaikki hotelli- ja motellityöntekijät. Suunnilleen ainoat valkoiset ihmiset, jotka minä näin, olivat muutamat miehet puvuissa kantamassa salkkuja. Ja nämä muutamat valkoiset vaikuttavat siltä, että heillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka haavoittuvaisia he ovat. He ajattelevat, että kaikki on normaalisti, sillä tavalla kuin sen pitäisi olla.

Joka tapauksessa, sinä näet ihmisten, joilla on muuten normaali älykkyys, järjettömästi toistavan papukaijamaisesti sellaista idioottimaista hölynpölyä kuin "diversiteetti on vahvuutemme" samalla, kun diversiteetin tuhot ovat niin ilmeisiä kaikkialla heidän ympärillään, ja sinun ensimmäinen mielijohteesi on vain luovuttaa. Sinä ajattelet itseksesi, että rotu, joka on niin typerä, niin sokea, niin helposti ja halukkaasti manipuloitu ja kontrolloitu juutalaisten toimesta, ei ansaitse selviytyä. Mutta sitten sinä muistat, hei, minä olen osa tuota rotua. Minä en ole tarpeeksi varakas omistaakseni oman pelastusveneen, ja useimmat teistä eivät ole myöskään. Me emme pysty eristämään itseämme rahan avulla hulluudesta kaikkialla ympärillämme. Jos laiva uppoaa, me hukumme - tai sitten hait syövät meidät. Meillä ei ole ylellisyyttä pystyä katsomaan nenänvarttamme pitkin väestömme loppuosan typerää käytöstä. Me olemme velvollisia tekemään jotakin tuon käytöksen muuttamiseksi. Jos me haluamme pelastaa itsemme, meidän täytyy taivuttaa monta muuta pelastamaan itsensä myös, haluavat he tai eivät.

Kun ihminen haluaa pelastaa itsensä, ensimmäinen asia, joka hänen täytyy tehdä, on yrittää ymmärtää tilanteensa. Kun hän haluaa auttaa muita pelastamaan itsensä, ensimmäinen asia, joka hänen täytyy tehdä, on auttaa heitä ymmärtämään tilanteensa. Se on se, mitä me National Alliancessa yritämme tehdä: me yritämme auttaa kaikkia väestömme jäseniä ymmärtämään tilanteensa. Se on vaikea tehtävä mutta myös tarpeellinen tehtävä. Myös sinä voit auttaa sen työn kanssa. On sinun velvollisuutesi auttaa.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510101548/http://www.natvan.com/free-speech/fs0104b.html


Ote tekstistä "The Morality of Survival" (Free Speech - May 2001 - Volume VII, Number 5)
 
Minä uskon, että on korkea aika, että me ymmärrämme, missä meidän etumme sijaitsevat. Meidän ei tarvitse pelkästään ymmärtää tosiasioita - ymmärtää, kuka teki mitä kenelle ja miksi - vaan meidän tarvitsee myös hankkiutua eroon siitä typerästä asenteesta, että kaikki julmuudet ovat yhdenvertaisesti (equally) tuomittavia. Kun me saamme takaisin massamediamme hallinnan, meidän ei pitäisi olla pakko salata mitään uutisia tai sivuuttaa mitään tosiasioita. Jos väestömme jäsenet tappavat joitain vihollisiamme, meidän pitäisi pystyä käsittelemään sitä rehellisesti. Me saatamme hyväksyä sen tai olla hyväksymättä sitä, riippuen siitä, palveleeko se väestömme etuja vai onko se kurittomuuden tarpeettoman verenhimoinen teko. Mutta meidän ei pitäisi kohdella sitä moraalisesti samanarvoisena (equivalent) sen kanssa, että vihollisemme tappavat meitä.

Moraalisen samanarvoisuuden oppi (the doctrine of moral equivalence) on itsetuhoista typeryyttä, jota promotoidaan vihollistemme toimesta. Minä kohtaan joka päivä valkoisia ihmisiä, joihin tämä oppi on tarttunut. "Miksi sinä vastustat sitä, että meksikolaiset tulevat maahamme? Me tulimme Euroopasta ja otimme heidän maansa pois heiltä, ja nyt he ovat ottamassa sitä takaisin. Mitä vikaa siinä on?"

No, sellaisten idioottien kanssa, jotka eivät pysty ymmärtämään, mitä vikaa siinä on, ei ole paljoa tehtävissä. Mutta meidän muiden pitää saada laitettua ajattelumme kuntoon. Meidän pitää ymmärtää, että me olemme sodassa ja että meidän täytyy voittaa tämä sota. Meidän ei pidä enää koskaan antaa itsemme tulla huijatuksi tekemään julmuuksia itseämme vastaan, kuten me annoimme toisen maailmansodan aikana. Meidän ei pidä enää koskaan antaa itsemme tulla manipuloiduksi tuntemaan syyllisyyttä siitä, mitä me teemme vihollisiamme vastaan, kuten media on manipuloinut niitä, jotka, kuten Robert Kerrey, tappoivat vietnamilaisia.

Ja, muuten, meidän pitäisi ymmärtää, että kuinka taktisesti väärin liittovaltion rakennuksen pommittaminen Oklahoma Cityssä on saattanut olla ja kuinka valitettavaa viattomien siviilien tappaminen tuossa pommituksessa on, Timothy McVeigh ei ole hirviö. Hän on sotilas, ja se, mitä hän teki, perustui periaatteeseen. Hän oikeutti tekonsa samalla perusteella, jolla sotilaat aina oikeuttavat tekonsa: hän oli sodassa hallitusta vastaan, joka on sodassa hänen väestöään vastaan.

Minä tiedän, että useimmat amerikkalaiset haluavat mieluummin olla ajattelematta tätä. Useimmat amerikkalaiset eivät halua valita puolia tässä sodassa. Useimmat vain haluavat teeskennellä, että ei ole sotaa, ja jatkaa elämiään, ja on helpompaa seurata median johtoa ja pitää Timothy McVeigheitä hirviönä kuin pitää häntä sotilaana. Mutta sota on, ja tässä sodassa sääntö on: se, mikä on hyvää väestöllemme, on hyvää, ja se, mikä vahingoittaa väestöämme, on pahaa. Se on selviytymisen moraali.

On ikävää, että viattomia siviilejä kuoli Oklahoma Cityssä. On ikävää, että puolalaisia intellektuelleja ja upseereja murhattiin Neuvostoliiton salaisen poliisin toimesta. On ikävää, että saksalaisia siviilejä mattopommitettiin amerikkalaisten lentäjien toimesta. On ikävää, että paljon, paljon lisää viattomia siviilejä tulee kuolemaan tulevina vuosina. Tämä kaikki olisi voitu välttää, jos me olisimme saaneet laitettua ajattelumme kuntoon aikaisemmin.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510100930/http://www.natvan.com/free-speech/fs0105d.html


Ote tekstistä "Patriot's Choice" (Free Speech - May 2001 - Volume VII, Number 5)
 
Kaiken, mitä minä kerron teille tänään, ydin on tämä: Valkoiset amerikkalaiset, jotka pitävät kiinni vanhojen sääntöjen mukaan toimimisesta, antavat itsensä tulla hallituiksi nykyisen systeemin toimesta, joka perustuu puoluepolitiikkaan ja vaaleihin, pelaavat häviäjän peliä. Pysymällä kiinni tässä systeemissä ja tukemalla tätä systeemiä he pettävät kansakuntansa ja rotunsa. Systeemi on jo vallattu heidän kansakuntansa ja heidän rotunsa vannoutuneiden vihollisten toimesta. Systeemin tukeminen, systeemin kanssa yhteistyön tekeminen, on sitä, että ollaan pettureita omalle väestölle. Se on sitä, että petetään se itsehallinnon ihanne, joka luotiin tällä mantereella esi-isiemme toimesta.

Tämä, minä tiedän, on vaikea johtopäätös useimmille patriooteille hyväksyä. He kunnioittavat kansakuntansa pyhiä instituutioita. He tykkäävät tehdä asiat hyväksytyllä tavalla, perinteisellä tavalla. Vakiintuneen auktoriteetin haastaminen tai lain rikkominen millä tahansa tavalla on vastoin heidän periaatteitaan. He vain eivät ole emotionaalisesti tai psykologisesti varustettuja taistelemaan sellaista kumouksellisuutta vastaan, joka on vallannut meidät. Ja minä puhun nyt niistä patriooteista, jotka eivät ole sopuleja; minä puhun niistä, jotka ovat edelleen kykeneviä itsenäiseen ajatteluun, edelleen kykeneviä tarkastelemaan todisteita ja saavuttamaan omat johtopäätöksensä. Heille on erittäin vaikeaa hyväksyä se fakta, että heidän kansakuntansa ja heidän väestönsä kuolettavimmat viholliset ovat kumonneet ja vallanneet ne instituutiot, joilla heidän väestönsä jäsenet ovat hallinneet itseään. Mutta, vaikeaa hyväksyä tai ei, se on tapahtunut.

Minä menen askeleen pidemmälle: vaikka ei olisi ollut tietoista, tarkoituksellista ja onnistunutta yritystä kumota instituutiomme ja vallata hallituksemme - vaikka meillä ei olisi keskuudessamme näitä kuolettavia vihollisia, jotka ovat päättäväisiä käyttämään omia valtiollisia (governmental) instituutioitamme meidän tuhoamiseen - vanhat säännöt olisivat silti pätemättömiä. Muinaisessa Kreikassa ehkä - keskiaikaisessa Islannissa ehkä - äänestäjien muodostaessa huolellisesti määritellyn osajoukon populaatiosta, jonka laatu oli huomattavasti korkeampi kuin sen, joka meillä on Yhdysvalloissa tänä päivänä, massademokratia on saattanut olla toimiva valinta. Television aikakaudella se ei ole.

Jokaisen elinkelpoisen yhteiskunnan useimmat jäsenet ovat ja ovat aina olleet niitä, joita minä kutsun sopuleiksi. Sopulit eivät saavuta johtopäätöksiä itsenäisesti. He ovat psykologisesti kykenemättömiä tekemään niin. Sen sijaan he katsovat ympärilleen ja yrittävät ymmärtää, mitä muut ihmiset ajattelevat: heidän vertaisensa ja heidän auktoriteettihahmonsa. Ja sitten se on se, mitä he ajattelevat. He ajattelevat siten, minkä ikinä he havaitsevat olevan niiden ihmisten hyväksymää, jotka ovat heidän ympärillään. He mukauttavat omat mielipiteensä ja oman käytöksensä muiden mielipiteisiin ja käytökseen. On yksi asia tietää tämä perinteisessä yhteiskunnassa, missä sopulien havaitsemat ja hyväksymät normit ovat todellisia normeja: missä sopulit mukautuvat todellisiin ihmisiin ympärillään, missä he mukautuvat oman yhteisönsä jäseniin ja näin tekemällä antavat vakautta ja vahvuutta yhteisölle.

Television aikakaudella se on jotain täysin erilaista. Television aikakaudella televisioruudun virtuaalinen yhteisö kasvavassa määrin korvaa todellisen yhteisön, luonnollisen yhteisön, sen määrittämisessä, mihin sopulit mukautuvat. Se on se, mitä sopulit havaitsevat, mikä on tärkeää, ja ihmiset, jotka hallitsevat sitä, mitä näkyy heidän televisioruuduillaan, määrittävät kasvavassa määrin sen, mitä sopulit havaitsevat. Tämä elämän tosiasia mitätöi demokraattisen idean pätevyyden jopa silloin, kun ei ole pahaa tarkoitusta. Toisin sanoen, vaikka uutis- ja viihdemassamedian herrat olisivat hyväntahtoisia, valta heidän käsissään olisi riittävä muuttamaan "kansan tahdon" siksi, mikä ikinä mediaherrat haluaisivat sen olevan, ja koko massademokratian käsite olisi merkityksetön. Ja juutalaisten hallitessa mediaa, demokratia ei ole pelkästään huijaus; se on täysi katastrofi, joka kuljettaa yhteiskuntaamme, sivilisaatiotamme ja rotuamme kohti lopullista unholaa.

Joten mitä patriootin pitäisi tehdä? Pitäisikö hänen jättää huomiotta kaikki todisteet vihollisen vallankaappauksesta ja jatkaa nykyisen systeemin tukemista? Ja jälleen, minä puhun vain niistä patriooteista, jotka huomaavat todisteet. Muistatteko sen, mitä minä kerroin teille Cincinnatin pormestarista ja muista valkoisista poliitikoista siellä ja siitä petollisesta tavasta, jolla he käyttäytyivät viimeaikaisen Cincinnatissa olleen mustan mellakan jälkeen? Aiemmin tällä viikolla - maanantaina - ensimmäinen "viharikos"syyte, joka aiheutui tuosta mellakasta, nostettiin. Kenen sinä uskot tulleen syytetyksi? Uskotko, että ehkä se oli yksi mustista mellakoitsijoista: ehkä yksi niistä, jotka vetivät valkoisen naisen autostaan ja hakkasivat hänet tohjoksi? Jos se on se, mitä sinä uskot, niin sinä olet täysin väärässä. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa henkilö, jota syytetään "viharikoksesta" mellakan aikana, on valkoinen mies, joka taisteli mustia vastaan: valkoinen mies, joka suuttui siitä, mitä hän näki mustien tekevän, ja päätti, että hän ei vain seiso ja katso heidän tuhoavan kaupunkinsa. Hän on 20-vuotias Craig Carr. Hän poimi tiiliskiven, heitti sillä mustaa ja ilmaisi tunteensa mustista yleisesti. Ja paikalliset valkoiset poliitikot ja byrokraatit näkivät tilaisuutensa välttää käsittelemästä syytteitä "rodullisesta profiloinnista" itseään vastaan - syytteitä, jotka perustuvat siihen faktaan, että lähes kaikki ihmiset, jotka oli pidätetty mellakan aikana, ovat mustia. He nostaisivat vakavimmat syytteet valkoista miestä vastaan. Sen pitäisi miellyttää mediapomoja!

Pitäisikö tarkkaavaisen patriootin yksinkertaisesti jättää huomiotta tuollainen käytös ja jatkaa systeemin tukemista? Pitäisikö patriootin jatkaa vanhojen sääntöjen kunnioittamista yksinkertaisesti sen vuoksi, että systeemi jatkaa niiden seuraamista: ainakin ulkonaisessa muodossa?

Se on se, mitä valkoiset poliitikot ja valkoiset byrokraatit tekevät: valkoiset pormestarit ja syyttäjät ja tuomarit, eivätkä vain Cincinnatissa vaan kaikkialla. He jättävät huomiotta todisteet ja jatkavat vanhojen sääntöjen seuraamista, koska he tietävät, miltä puolelta heidän leipänsä on voideltu, ja se on kaikki, mikä merkitsee heille. Yhdessä systeemin kanssa heistä on tullut korruptoituneita. Mustat mellakoitsijat ja laittomat muukalaiset ja juutalaiset, jotka hallitsevat mediaa, eivät ole heidän vihollisiaan. Heille valkoinen mies, joka taistelee vastaan, on vihollinen. Heille tarkkaavainen patriootti, joka valitsee olla todellinen patriootti, on vihollinen. Heille minä olen vihollinen - ja siitä minä olen ylpeä.

Minä tiedän, että he haluaisivat laittaa minut lukkojen taakse ja hiljentää minut. Ja uskokaa minua, ei ole mitään parempaa, mitä minä haluaisin tehdä heille, kuin laittaa heidät tanssimaan ilmassa kädet selän taakse sidottuna: kaikki heidät.

Joten jälleen, mitä patriootin pitäisi tehdä? Kuinka hänen pitäisi sovittaa vaistomainen kunnioituksensa vanhoja muotoja ja instituutioita kohtaan yhteen nykyisen todellisuuden kanssa? Mikä on ratkaisu?

No, minä kerron teille. Minä kerron teille kaikille patriooteille, jotka yrittävät tehdä valinnan: Valkoinen vallankumous on ainoa ratkaisu.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091427/http://www.natvan.com/free-speech/fs0105b.html


Otteita tekstistä "Scalp Dance" (Free Speech - June 2001 - Volume VII, Number 6)
 
Tiedättekö, useat ihmiset ovat kertoneet minulle, että jos me sallimme itsemme tulla vähemmistöksi Amerikassa muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana, kuten väestötieteilijät ennustavat, se tulee tapahtumaan sen vuoksi, että me emme ole tarpeeksi vahvoja (fit) selviytymään. Jos mustat ja mestitsit ja vietnamilaiset ja korealaiset ovat ottamassa maatamme pois meiltä, se johtuu siitä, että he ovat vahvempia kuin me olemme, ja tämä maa tulee olemaan lisääntymispaikka heidän väkensä tuleville sukupolville meidän väkemme tulevien sukupolvien sijaan. Enemmän tätä näkökantaa edustaa se väite, että jos me annamme juutalaisten tulla maahamme, soluttaa yhteiskuntamme, saada massamediamme monopolihallinnan ja sitten käyttää tätä hallintaa meidän lamaannuttamiseen ja tuhoamiseen, niin se on todiste siitä, että he ovat vahvempi rotu, ja on asianmukaista, että he korvaavat meidät planeetan herroina.

Jotkut ihmiset kertovat tuon minulle omahyväisellä, ilkkuvalla tavalla. He ovat niitä täysin vieraantuneita, niitä ihmisiä, jotka eivät välitä ollenkaan siitä, kuka on planeetan herra, lukuun ottamatta sitä, miten se vaikuttaa heihin yksilöinä, ja jotka ajattelevat, että on huvittavaa, että minun tai kenen tahansa muun pitäisi olla huolestunut siitä, mitä tapahtuu rodullemme sen jälkeen, kun me kuolemme. Mutta toiset ovat varsin vakavia, kun he sanovat minulle: "Eikö se fakta, että juutalaiset pystyivät livahtamaan sisään ja saamaan mediamme hallinnan ja sitten hallituksemme hallinnan, että he pystyvät suostuttelemaan naisemme harrastamaan seksiä mustien kanssa, että he pystyvät saamaan 200 miljoonaa valkoista sopulia toistamaan papukaijamaisesti mitä tahansa hölynpölyä juutalaiset päättävät syöttää heille heidän televisioruutujensa kautta, että he pystyvät tekemään kaikki nämä asiat meille samalla, kun me emme tee mitään vastauksena - eikö tämä todista sen, että juutalaiset ovat fiksumpia kuin me olemme, rotuna ylempiä meihin verrattuna, ja vahvempia selviytymään? Eikö se tarkoita sitä, että meidän sukupuuttomme ja juutalaisten selviytyminen tulee olemaan sopusoinnussa luonnollisen järjestyksen kanssa?"

No, katsokaamme sitä toisella tavalla. Oletetaan, että sinä ajat vaimosi tai tyttöystäväsi kanssa kaupungin moottoritietä pitkin myöhään yöllä ja sinä ajat vahingossa väärässä paikassa pois moottoritieltä ja löydät itsesi ajamasta mustan naapuruston läpi, mustien parveillessa kaikkialla kaduilla ja jalkakäytävillä. Ja sitten autosi rengas puhkeaa. Ja osavaltiosi rajoittavien lakien vuoksi sinulla ei ole autossasi edes tuliasetta, jolla voisit suojella itseäsi. Ja kun mustat tajuavat ahdinkosi, he ympäröivät autosi ja alkavat rikkoa ikkunoita tiiliskivillä, jotta he voivat vetää sinut ja naisesi ulos. Tarkoittaako tämä itsessään sitä, että mustat ovat ylempiä sinuun verrattuna?

Kuvittele, että lapsesi on leikkimässä pihallasi. Naapurin pitbull pääsee irti ketjustaan, tulee pihallesi, hyökkää lapsesi kimppuun ja raatelee hänet kuoliaaksi. Todistaako tämä sen, että pitbull, rotuna, on ylempi sinun rotuusi verrattuna?

Eräässä mielessä, kuka ikinä selviytyy sellaisessa kohtaamisessa, on ylempi häviäjään verrattuna. Mutta meidän pitäisi katsoa asiaa laajemmassa viitekehyksessä, ennen kuin me vedämme lopullisia johtopäätöksiä. Me tiedämme, että, rotuna, me pystymme tuhoamaan maailman pitbullit rotuna milloin tahansa me päätämme, että se on se, mitä meidän pitäisi tehdä. Me tiedämme, että ainoa syy siihen, että mustat ovat meille vaaraksi tällä hetkellä, on se, että asiaan liittyy muita voimia, jotka eivät ole mustien kontrollissa.

On totta, että juutalaiset livahtivat sisään, saivat etulyöntiaseman meihin nähden ja ovat nyt työntämässä meitä nopeasti kohti sukupuuttoa - mutta me emme ole siellä vielä. Jos me luovutamme nyt - jos me sanomme: "Voi, katso, juutalaiset ovat saaneet etulyöntiaseman meihin nähden", ja sitten me emme tee mitään sille - silloin me olemme todistaneet olevamme epäkelpoja (unfit) selviytymään.

...

Yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä taistelulentäjistä oli Hans Ulrich Rudel. Hän kirjasi yli 2500 taistelutehtävää toisen maailmansodan aikana ja oli tuon sodan korkeimmin kunniamerkitty lentäjä. Hän upotti Neuvostoliiton taistelulaivan, ja hän tuhosi yli 500 Neuvostoliiton tankkia. Hänet ammuttiin alas Neuvostoliiton linjojen takana useita kertoja, ja hän loukkaantui vakavasti. Hän päätti sodan lentämällä vain yhdellä jalalla.

Kun hänet oli ammuttu alas vihollislinjojen takana, kun hän oli konepistoolien kanssa etenevien puna-armeijan sotilaiden ympäröimänä, hänen ampujansa antautui ja menehtyi sitten gulagissa. Mutta Rudel ei ikinä antautunut, vaikutti tilanne sitten kuinka epätoivoiselta tahansa. Hänen mottonsa oli: "Vain hän on hukassa, joka luovuttaa." ("Only he is lost who gives himself up for lost.")

Se on motto, jota niiden olisi hyvä pohtia, jotka uskovat, että juutalaiset ovat niin voimakkaita, että me emme ikinä pysty pakottamaan heitä irrottamaan kulmahampaitaan niskoistamme ja sitten saamaan heitä pois selistämme. "Vain hän on hukassa, joka luovuttaa."

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091527/http://www.natvan.com/free-speech/fs0106c.html


Ote tekstistä "What Is Moral?" (Free Speech - February 2002 - Volume VIII, Number 2)
 
Puhukaamme moraalista ja oikeutetuista syistä hetki. Minä uskon, että yleisin "moraalinen varaus", jota minä kuulen pinnareilta, on se, että ne ratkaisut ongelmiimme, joista minä puhun, tuovat mukanaan viattomien rankaisemisen syyllisten kanssa. Älykkäät ihmiset kertovat minulle, että he ovat samaa mieltä siitä, että meillä pitäisi olla rotujen separaatio (erottaminen, erilläänolo). Mutta, he protestoivat, kaikki mustat eivät tule menemään vapaaehtoisesti johonkin Afrikan maahan ja monet niistä, jotka eivät tule haluamaan mennä, ovat ahkeria, lainkuuliaisia mustia. Ja sama on totta mestitsien suhteen, jotka eivät tule haluamaan mennä takaisin Meksikoon tai El Salvadoriin. Ja entä sekarotuiset lapset, joiden äidit suostuteltiin Hollywoodin tai MTV:n toimesta antamaan mustien tehdä heidät raskaiksi? Kuinka me pystymme mitenkään saamaan jälleen valkoisen yhteiskunnan ilman miljoonien ihmisten satuttamista?

Ja minun vastaukseni on, että me emme pysty ja sinun täytyy päättää, onko moraalisempaa astua syrjään ja antaa länsimaisen sivilisaation ja sen rodun, joka rakensi tuon sivilisaation vuosituhansien aikana, kuolla sukupuuttoon hyvin lähellä tulevaisuudessa vai satuttaa monia ihmisiä, sekä valkoisia että ei-valkoisia, sen takaamiseksi, että sekä rotu että sivilisaatio selviytyvät.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510090721/http://www.natvan.com/free-speech/fs0202b.html


Ote tekstistä "A Fatal Influence" (Free Speech - May 2002 - Volume VIII, Number V)
 
No, kukaan ei ole puhunut enemmän tarpeesta lopettaa massamediamme juutalainen hallinta kuin minä olen. Mutta jälleen minä sanon, juutalainen mediahallinta ei ole tekosyy ihmisille kuten George Bush. Vaalijärjestelmämme juutalainen hallinta ei ole tekosyy kenellekään poliitikolle käyttäytyä sillä tavalla kuin lähes kaikki poliitikkomme käyttäytyvät.

Henkilö voi katsoa ongelmiamme usealla tavalla, ja, kuten sanoin alussa, minä yritän katsoa niitä jokaisella tavalla. Henkilö voisi sanoa, että kaikki on valkoisten amerikkalaisten miesten syytä. Me pyöritimme tätä maata aikaisemmin. Jos juutalaiset ovat ottaneet haltuunsa massamediamme, se johtuu siitä, että me annoimme heidän tehdä sen. Jos meillä on joukko valehtelevia roistoja Washingtonissa, jotka pitäisi hirttää, se johtuu siitä, että me annoimme järjestelmän tulla siksi, mitä se on tänä päivänä. Joten me voisimme syyttää itseämme poliitikkojen tai juutalaisen median sijaan.

Me voisimme myös syyttää muuttunutta sosiaalista ja taloudellista ympäristöä Amerikassa meidän pehmentämisestä siihen pisteeseen asti, että me annamme juutalaisten ja poliitikkojen selvitä ilman rangaistusta siitä, mitä he tekevät. Meidän täytyy todellakin kovettaa itseämme. Meidän täytyy kurittaa itseämme paremmin, sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti. Meidän täytyy olla valppaampia. Meillä täytyy olla uudelleensuunniteltu sosiaalinen ja taloudellinen ympäristö, joka pitää meidät kovina ja kurinalaisina. Meillä täytyy olla arvot, jotka ovat suuntautuneet kohti vahvuutta ja kelpoisuutta (fitness) ja kehitystä ja selviytymistä mukavuuden ja ylellisyyden sijaan. Ja kun me saamme takaisin tilanteemme hallinnan, meidän täytyy hirttää todella monta poliitikkoa.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510092431/http://www.natvan.com/free-speech/fs0205b.html

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

William Piercen näkemyksiä (osa 2)

Ote tekstistä "Non-White Immigration: Death Sentence for America" (Free Speech - May 1995 - Volume I, Number 5)

Hallitus (government) ja kontrolloitu media teeskentelevät, että laiton maahanmuutto on ratkaisematon ongelma. He näyttävät meille televisiossa kaikkia niitä reikiä, joita meksikolaiset ovat leikanneet raja-aitaan, he näyttävät meille meksikolaisten ryhmiä kahlaamassa Rio Granden poikki, he näyttävät meille meksikolaisia kiipeämässä aidan yli ja juoksemassa liikenteen läpi San Diegossa välttääkseen Rajavartiomme (our Border Patrol), ja he vääntelevät käsiään ja kertovat meille, että on yksinkertaisesti mahdotonta pysäyttää laiton maahanmuutto. Hallitus sanoo, että se määrää vielä 100 Rajavartion agenttia yhteen paikkaan ja että se rakentaa vahvemman aidan toiseen paikkaan, mutta sitten meksikolaiset vain tulevat jonkun toisen rajan osan yli. Hallitus toimii niin kuin se ei yksinkertaisesti tietäisi, mitä tehdä, että se on yksinkertaisesti liian suuri ongelma, että sen ratkaiseminen vaatisi liian paljon rahaa.

Mutta oikeasti, se on kaikki vain peliä, joka on suunniteltu huijaamaan amerikkalaisia ihmisiä. Hallitus tietää täydellisen hyvin, kuinka pysäyttää laiton maahanmuutto, mutta se ei halua pysäyttää sitä. Hallitus vain haluaa saada meidät uskomaan, että se yrittää parhaansa. Mutta tiedättekö, kuka tahansa teistä kuulijoista, jolla on ollut yhtään armeijakokemusta, ymmärtää, että laiton maahanmuutto voidaan pysäyttää helposti, nopeasti ja pysyvästi. Jopa minä, joka en ole ikinä ollut armeijassa, voin taata teille, että jos minä vastaisin rajasta Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä, minä pystyisin pysäyttämään laittoman maahanmuuton täysin 24 tunnin sisällä ja minä pystyisin pitämään sen täysin pysähtyneenä paljon pienemmällä kustannuksella kuin sillä, joka nyt vaaditaan Rajavartiomme käyttämiseen. Minä tekisin vain sen, että valtuuttaisin Rajavartion agentit ampumaan kenet tahansa, joka yrittää ylittää rajan laittomasti. Kaksi tai kolme ampumista ensimmäisenä yönä, kullakin sellaisella rajan sektorilla, jossa ylitykset ovat yleisiä, ja sana olisi ulkona: "Älä yritä ylittää rajaa, ellet halua kuolla." Sen jälkeen käyttäisin muutaman kuukauden siten, että pystyttäisin yksinkertaisen aidan Kalifornian San Diegosta Texasin Brownsvilleen. Minä pystyttäisin sen kahdessa rivissä siten, että rivit olisivat 100 jalan (n. 30 metrin) etäisyydellä toisistaan ja että rivien väliin olisi asetettu miinoja ja elektronisia sensoreita. Minä määräisin jeeppipartioita meidän puolelle aitaa, ja ne partioisivat ennalta-arvaamattomina aikoina, mutta siten, että partioiden välillä ei olisi ikinä yli tuntia, ja minä määräisin helikopterit partioimaan yläpuolella. Minä tekisin tämän kaiken 5000 ihmisen vakinaisella Rajavartio-joukolla pitkin Meksikon rajaa, ja yksikään laiton maahanmuuttaja ei pääsisi läpi. Ei yksikään.

Sopulit (laumasielut) tietysti kirkuisivat, että minä olen verenhimoinen, että minä olen murhaaja, ja niin edelleen, mutta oikeasti, vähemmän meksikolaisia täytyisi tulla ammutuiksi yrittäessään tulla rajan yli tuona ensimmäisenä yönä kuin lainkuuliaisia amerikkalaisia nyt murhataan joka vuosi laittomien muukalaisrikollisten toimesta Kaliforniassa ja Texasissa.

Minä luulen, että meillä kaikilla on tapana olla hieman valikoivia sympatioissamme. Minä tunnen sympatiaa oman väestöni jäseniä kohtaan, meksikolaisten rikollisten uhreja kohtaan, ja sopulit tuntevat sympatiaa rikollisia kohtaan. He ovat Poliittisesti korrekteja, ja minä olen Poliittisesti epäkorrekti. Mutta minä pysäyttäisin laittoman maahanmuuton, kivuttomasti ja siististi, ja he haluavat mieluummin uskoa, että sitä ei voida tehdä.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510100632/http://www.natvan.com/free-speech/fs955c.html


Ote tekstistä "Time to Stop Listening" (Free Speech - March 1997 - Volume III, Number 3)

On hyvä lukea informatiivisia kirjoja. On hyväksi sinulle kuunnella American Dissident Voices -ohjelmaa. Itse asiassa nämä asiat ovat erittäin tarpeellisia. Mutta ne eivät riitä. Kuuntelemisen ja lukemisen täytyy olla valmistavia osallistumiselle, tai ne ovat merkityksettömiä. Samalla kun sinä et tee mitään, ne ihmiset, jotka tuhoavat Amerikkaa, hekumoivat ja virnistelevät. He jatkavat hekumoimista ja virnistelyä ja he jatkavat tuhoisaa työtään, kunnes me pysäytämme heidät.

Amerikassa me olemme valitettavasti kehittäneet katsojamentaliteetin. Me tykkäämme katsella, mitä ympärillämme tapahtuu, mutta me emme pidä osallistumisesta. Me emme halua tulla osallisiksi. Tämän vuoksi minä vihaan penkkiurheilulajeja ja tunnen suurta halveksuntaa urheilufaneja kohtaan. Se, että sinä istut sohvallasi ja katselet, kun muut ihmiset tekevät asioita, ei ole terveellistä, ei yksilöllisesti sinulle eikä kollektiivisesti maalle. Amerikka on siinä liemessä, missä se on tänä päivänä, koska me vain istuskelimme ja katselimme, kun kaikki tapahtui. Me emme tehneet mitään sen estämiseksi. Me vain annoimme tuhoajien saada sen, mitä he halusivat, emmekä me tehneet edes sitä, että olisimme antaneet heille verisen nenän.

Minä en pidä tämän sanomisesta, mutta minusta tuntuu, että minä olen velvollinen sanomaan sen: Jos sinä vain jatkat sitä, että et tee mitään, sinä petät maasi ja väestösi. Sinä olet itsekäs pelkuri. Sinä petät lapsesi ja lastenlapsesi. Sinä pakoilet vastuutasi heitä kohtaan. Sinä tiedät, mitä mediapomot ja poliitikot ovat heille suunnitelleet. Sinä olet häpeäksi maallesi ja esi-isillesi.

Mieti tätä. Ja jos sinä olet todellinen mies tai todellinen nainen etkä vain katsoja, kirjoita ja pyydä informaatiota National Alliancesta. Yhdessä me voimme tehdä jotain. Yhdessä me voimme vaikuttaa. Yhdessä me voimme pysäyttää ne ihmiset, jotka tuhoavat maatamme ja lastemme tulevaisuutta.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091208/http://www.natvan.com/free-speech/fs973d.html


Ote tekstistä "The Nature of Patriotism" (Free Speech - April 1997 - Volume III, Number 4)

Liberaalit saattavat intoilla tasa-arvosta (equality) ja "ihmisten veljeydestä" ja siitä, että ihmisrotu on ainoa rotu, jota kohtaan he tuntevat lojaalisuutta, mutta se on tyhjänpäiväistä viisastelua. Typerykset saattavat antaa itsensä tulla vakuutetuiksi siitä, että heistä on tullut roduttomia, kosmopoliittisia patriootteja - Uuden maailmanjärjestyksen patriootteja - mutta sellaisia ihmisiä löytyy hyvin vähän, jotka ovat halukkaita kuolemaan tai edes tekemään mitään merkittävää uhrausta tämän uuden pseudopatriotismin puolesta.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091939/http://www.natvan.com/free-speech/fs974a.html


Otteita tekstistä "Focusing Our Anger" (Free Speech - May 1997 - Volume III, Number 5)

Annan teille toisen esimerkin, ja se on se, mitä tapahtuu nuorille valkoisille naisille asevoimissamme. On tietysti hyvä, että armeijan päällystö on vihdoinkin tehnyt siirron niitä mustia kouluttajia (Black drill instructors) ja mustia upseereja vastaan, jotka ovat raiskanneet heitä. Vihdoinkin. Se, mikä ei kuitenkaan ole muuttunut, on se systeemi, joka tarkoituksella alistaa valkoiset naiset mustien miesten määräysvaltaan ja teeskentelee, että kaikki tulee olemaan hyvin, systeemi, joka teeskentelee, että mustien ja valkoisten välillä tai naisten ja miesten välillä ei ole eroa. Tuo saastainen ja tuhoisa systeemi on edelleen paikallaan. Ja se on vain onnekas sattuma, että naistemme raiskaukset ja muu hyväksikäyttö tuon systeemin alla on paljastettu. Kyse ei ole siitä, että kukaan ei tiennyt, mitä tapahtui kaiken aikaa. Kaikki valkoiset värvätyt miehet ja valkoiset upseerit tiesivät, mitä tapahtui, mutta he eivät tehneet sille mitään, koska he pelkäsivät, että heitä syytettäisiin rasismista (racism). Joten nyt, vihdoinkin, likainen pikku salaisuus armeijastamme on julki, koska muutamat naiset nostivat siitä kovan metelin, mutta systeemi on edelleen paikallaan. Kuinka niiden saastaisten otusten, jotka suunnittelivat tuon systeemin ja tukevat tuota systeemiä, täytyy nyt virnistellä ja hekumoida.

Yli 20 vuotta sitten, vuonna 1975, kun aloin kirjoittaa The Turner Diaries -kirjaa, minä aavistin tällaisen asian ja minä ennustin sen kirjassani. Minä näin, että yhtäältä feministit loivat vihamielisyyttä miesten ja naisten välille ja heikensivät sitä erityistä, suojeltua asemaa, joka naisilla oli aina ollut yhteiskunnassamme, ja toisaalta rotufanaatikot, jotka vaativat rotujen pakotettua sosiaalista integraatiota, myrkyttivät nuortemme mieliä propagandallaan ja vakuuttivat heitä siitä, että oli pahaa kieltäytyä antamasta mustille mitä tahansa he halusivat, koska heidän esi-isänsä olivat olleet meidän esi-isiemme orjia ja niinpä me olimme heille jotain velkaa. Minä näin tämän, ja minä ennustin, että se johtaisi sekä mittavaan rotusekoitukseen että paljon suurempaan naisiimme kohdistuvan väkivallan ja naistemme raiskausten esiintyvyyteen. Itse asiassa The Turner Diaries -kirjassa on episodi, jossa mustat Yhdysvaltojen armeijan sotilaat joukkoraiskaavat valkoisia tyttöjä ja valkoiset upseerit, jotka ovat tietoisia siitä, mitä tapahtuu, kieltäytyvät puuttumasta siihen, koska he pelkäävät, että heitä syytettäisiin rasismista.

Ja nyt, vain hieman yli 20 vuotta myöhemmin, se on tapahtunut. Mutta minä en tehnyt tuota ennustusta kylmäverisesti. Minä katsoin trendejä, jotka pystyin näkemään vuonna 1975, ja minä ajattelin sitä, että mihin ne veisivät yhteiskuntamme seuraavan 20 vuoden aikana, mutta minä en ollut rauhallinen ja puolueeton sen suhteen. Minä olin helvetin vihainen, ja minä olen edelleen helvetin vihainen. Jopa vuonna 1975 minä halusin ottaa kaikki feministiagitaattorit ja -propagandistit ja kaikki rotusekoitusfanaatikot ja kaikki mediapomot ja kaikki byrokraatit ja poliitikot, jotka tekivät yhteistyötä heidän kanssaan, ja minä halusin laittaa heidät seinää vasten, noin tuhannen yksilön erissä kerrallaan, ja minä halusin ampua heidät konekiväärillä. Ja minä haluan edelleen tehdä niin. Minä olen vakuuttunut siitä, että jonakin päivänä meidän täytyy tehdä niin, ennen kuin me voimme saada sivilisaatiomme takaisin raiteilleen, ja minä odotan innolla sitä päivää.

Tietenkään minä en ampunut konekiväärillä ketään näistä sivilisaatiomme tuhoajista, ketään näistä väestömme jäsenten sielujen myrkyttäjistä, mutta minä en myöskään vain istunut käsilläni (but I didn't just sit on my hands either). Minä lupasin, että minä tekisin kaiken, minkä pystyisin laillisesti tekemään rakentaakseni keinot sitä varten, että pystyisimme jonakin päivänä tekemään lopun siitä saastasta, joka myrkyttää väestömme jäseniä. Ja sitä minä olen tehnyt, yrittänyt kommunikoida väestömme jäsenten kanssa jokaisen mahdollisen median kautta - kirjojen kautta ja Internetin kautta ja näiden American Dissident Voices -lähetysten kautta - informoinut väestömme jäseniä, herättänyt heitä, selittänyt asioita heille ja yrittänyt inspiroida heitä.

Ja minä tiedän, että minä olen tavoittanut monia ihmisiä, koska minä saan heiltä viestejä koko ajan. He kertovat minulle, että minä olen auttanut heitä ymmärtämään sitä, mitä on tapahtumassa, että minä olen auttanut heitä saamaan selvää asioista, että minä olen antanut heille uuden suuntavaiston. Minä olen iloinen kaikesta tästä. Mutta mikä on silti hämmentävää minulle, on se, että näiden ihmisten joukossa on suhteellisen pieni määrä niitä, jotka ilmaisevat kiihkoa, suuttumusta. Monille heistä se on ikään kuin he olisivat katsoneet sekavaa televisiodraamaa ja minä olen auttanut heitä ymmärtämään draamaa vähän paremmin mutta se ei edelleenkään ole heille todellista; se ei edelleenkään ole heidän velvollisuutensa tehdä sille jotain. He ovat edelleen vain katsojia. Eivät kaikki heistä. Niiden ihmisten, jotka ovat vihaisia, määrä kasvaa. Mutta liian monet ovat edelleen vain kiihkottomia katsojia.

Ehkä minun ei pitäisi olla tästä ärtynyt. Ehkä tämä on vain ihmisluonto. Ehkä useimmat ihmiset ovat synnynnäisesti kyvyttömiä olemaan mitään muuta kuin katsojia - vaikkakin minä olen taipuvainen uskomaan, että television aikakausi on edistänyt ja pahentanut tätä passiivisuutta joissain sellaisissa ihmisissä, jotka saattaisivat muuten olla aktiivisia ja vastuullisia kansalaisia. Joka tapauksessa, minun pitäisi olla kiitollinen siitä, että ainakin ymmärrys kasvaa sekä katsojien että aktiivisempien ihmisten keskuudessa. Jopa passiivinen kannatus, joka perustuu ymmärrykseen, on parempi kuin ei mitään.

Mutta meidän todellinen toivomme tulevaisuuden suhteen riippuu niistä ihmisistä, jotka kykenevät edelleen tuntemaan moraalista tyrmistystä, jotka kykenevät edelleen tulemaan vihaisiksi: vihaisiksi siitä, että uutismediaamme käytetään pettämään meitä, vihaisiksi siitä, että viihdemediaamme käytetään myrkyttämään väestömme jäsenten mieliä, vihaisiksi siitä, että hallituksemme käytti resurssejamme painostamaan Etelä-Afrikan ihmiset luovuttamaan maansa mustille villeille, vihaisiksi siitä, että armeijastamme on tullut sellainen, mitä se on tänä päivänä. Me tarvitsemme paljon lisää tällaisia vihaisia ihmisiä.

Meidän suuttumuksemme täytyy tietysti olla keskitettyä ja kohdistettua. Kun joku näkee maailmaansa tuhottavan; kun joku näkee lastensa tulevaisuuden varastettavan heiltä; kun joku näkee kaiken sellaisen ympärillään olevan, joka on hienoa ja jaloa ja kaunista, poljettavan mutaan; kun joku näkee perintönsä, joka on luotu hänen esi-isiensä lukemattomien sukupolvien työn ja uhrautumisen kautta, putoavan villien piittaamattomiin käsiin - hänen on helppo olla vihainen monille asioille, monille ihmisille. On helppo olla vihainen liberaaleille, jotka onnistuvat olemaan jokaisen asian väärällä puolella ja joiden järjetön egalitarismi sijaitsee useimpien sellaisten tuhoisien käytäntöjen juuressa, jotka tuhoavat sivilisaatiotamme. On helppo olla vihainen lakimiehille - suurten liikemiesten ja yritysjohtajien ohella - etuoikeutetulle luokalle, jonka jäsenet vaikuttavat olevan paljon kiinnostuneempia lihottamaan itseään erilaisilla rappeutumisprosesseilla yhteiskunnassamme, jopa kiihdyttämään noita prosesseja aina, kun se vaikuttaa henkilökohtaisesti edulliselta heille, kuin käyttämään vaikutusvaltaisia asemiaan vastustamaan tuhoa. On helppo olla vihainen homoseksuaaleille ja feministeille, noille sairaille otuksille, joiden järjestäytynyt pyrkimys rakentaa maailma uudelleen sopimaan heidän omiin perversseihin tarpeisiinsa on niin myrkyttänyt yhteiskuntaamme viime vuosikymmeninä. Ja on todellakin helppo olla vihainen mustille ja muille ei-valkoisille, joiden turmiollinen läsnäolo on tehnyt niin paljon vahinkoa maailmallemme.

Ja kaikki tuo suuttumus olisi oikeutettua. Meidän täytyy todellakin hoitaa jokainen näistä ryhmistä päättäväisesti, ennen kuin me voimme palauttaa maailmamme terveyteen, mutta keskittyminen mihin tahansa niistä nyt voi ainoastaan johtaa meitä harhaan. Meidän huomiollemme ja suuttumuksellemme on tällä hetkellä vain kaksi sopivaa kohdetta: ne ovat, ennen kaikkea, kontrolloitu uutis- ja viihdemedia, joka on promotoinut jokaista tuhoisaa ja rappeuttavaa liikettä, käytäntöä ja suuntausta ja joka on organisoinut jokaisen tuhoisan ja rappeuttavan liikkeen, käytännön ja suuntauksen, joka vaivaa yhteiskuntaamme; ja toiseksi, hallitus, joka on käytännössä tänä päivänä median luomus.

...

Pitäkäämme mielessä, ketkä ovat väestömme pääasiallisia vihollisia, ja pitäkäämme suuttumuksemme kohdistettuna näihin vihollisiin. Mutta muistakaamme myös, että suuttumuksemme ei pidä tulla tuhlatuksi typerässä ja tuottamattomassa väkivallassa. Ei nyt. Ei vielä. Nyt on kovan työn aika, älykkään työn aika, nyt ei ole väkivallan aika.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510092546/http://www.natvan.com/free-speech/fs975b.html


Ote tekstistä "The Psychology of Political Correctness" (Free Speech - September 1997 - Volume III, Number 9)

Jos sinä pystyt, yksinkertaisella rohkeuden ja rehellisyyden osoituksella, estämään yhden henkilön sosiaalistamisen juutalaisten toimesta - jos sinä pystyt avaamaan yhden nuoren valkoisen naisen silmät ja pitämään hänet uskollisena omalle rodulleen, jos sinä pystyt pitämään yhden nuoren valkoisen miehen yhteydessä rodulliseen todellisuuteen - niin silloin sinun elämäsi on ollut kannattava. Sinun olemassaolosi on ollut oikeutettu.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510090813/http://www.natvan.com/free-speech/fs979b.html


Otteita tekstistä "Who Are the Haters?" (Free Speech - September 1997 - Volume III, Number 9)

Minun organisaationi, National Alliance, välittää kaikista sellaisista asioista, jotka ovat olennaisia eurooppalaisten kansojen, tämän maailman valkoisten ihmisten, hyvinvoinnille ja kehitykselle. Me olemme kaikkien sellaisten asioiden puolustajia, jotka voisivat olla hyödyllisiä väestöllemme, ja me olemme kaikkien sellaisten vaikutteiden ja suuntausten ja ryhmien vastustajia, jotka ovat vahingollisia väestöllemme. Tämän seurauksena me saamme tietyn määrän vihapostia, ja minusta on mielenkiintoista lukea näitä vihakirjeitä ja yrittää ymmärtää niitä kirjoittavien ihmisten psykologiaa, motivaatioita. En lue teille tänään näitä vihakirjeitä, sillä ne ovat kaikki melko ilkeitä ja niillä on tapana nojata melko voimakkaasti nelikirjaimisten sanojen käyttöön. Niillä on myös tapana olla sokeasti ja irrationaalisesti vihamielisiä ja perustua vähemmän siihen, mitä minä olen todella sanonut tai tehnyt, kuin johonkin vääristelyyn minusta tai National Alliancesta, joka on esiintynyt viime aikoina kontrolloidussa mediassa.

Itse asiassa, yhtäältä jonkin sensaatiomaisen tarinan esiintymisen televisiossa tai The New York Timesissa tai The Village Voicessa siitä, että National Alliance on niin kutsuttu "viharyhmä" ja minun romaanini The Turner Diaries on "toimintasuunnitelma" usealle kotimaiselle terroriteolle, ja toisaalta näiden vihakirjeiden saapumisen toimistollemme muutamaa päivää sen jälkeen välillä on voimakas korrelaatio. Minulle on selvää, että näillä sensaatiomaisilla tarinoilla kontrolloidussa mediassa, jotka kaikki väittävät olevansa vihaa vastaan - itse asiassa, ne väittävät harmittelevansa vihan kasvua yhteiskunnassamme, olevansa huolissaan siitä ja etsivänsä keinoja lievittää sitä - näillä tarinoilla, jotka tuomitsevat vihan, on sellainen vaikutus, että ne saavat aikaan vihakirjeiden saapumisen toimistollemme. Siinä on syy-seuraussuhde. Ja mitä enemmän minä olen ajatellut sitä, sitä enemmän minä olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että se on suunniteltu sillä tavalla.

Joka tarkoittaa sitä, että kaikki nämä mediaprotestit vihan kasvusta Amerikassa on tarkoitettu vihan provosoimisen, vihan lietsomisen erityiseen tarkoitukseen. Jos keräät näitä tarinoita The New York Timesista, Timesta, Newsweekistä tai muista juutalaisista julkaisuista ja tutkit niitä, näet tietynlaisen kaavan. Esimerkiksi, ne käyttävät aina sanaa "viha" kirjoituksessa minusta tai National Alliancesta. Jopa lyhyt tarina saattaa käyttää sanaa "viha" tai "vihaaja" tai fraasia "viharyhmä" kaksitoista kertaa tai enemmän (a dozen or more times). On selvää, että tämä ei ole vain onnekas sattuma, sillä se tapahtuu niin johdonmukaisesti. He yrittävät tarkoituksella luoda assosiaation keskivertolukijan tai -televisionkatsojan mielessä minkä tahansa minuun tai organisaatiooni liittyvän maininnan ja vihan tunteen välille. Itse asiassa, he eivät halua vain sitä, että kuulijat tai katsojat refleksiivisesti ajattelevat "vihaa" silloin, kun he kuulevat minun nimeni tai National Alliancen nimen, he haluavat heidän myös tuntevan vihaa. Ja se näyttää toimivan jossain määrin, päätellen tästä mainitsemastani korrelaatiosta näiden tarinoiden esiintymisen ja vihapostin saapumisen toimistollemme välillä.

Se on irrationaalinen, pavlovilainen asia, sillä kuten mainitsin hetki sitten, National Alliance ei ole minkäänlainen viharyhmä vaan on sen sijaan ryhmä, joka on omistautunut väestömme hyvinvoinnille ja kehitykselle. Mutta sellaisia ihmisiä on selvästi olemassa, jotka tuntevat, että mikä tahansa sellainen yritys uhkaa heitä: ihmisiä, jotka pitävät mitä tahansa toimintaa, joka tähtää rodullisen solidaarisuuden ja rodullisen tietoisuuden tunteen rakentamiseen eurooppalaisten keskuudessa, uhkana itselleen. Ja ensimmäisinä näiden ihmisten keskuudessa ovat ne, jotka hallitsevat massamediaa: ne, jotka omistavat The New York Timesin, The Village Voicen, Timen, Newsweekin ja muut. He ovat petollinen joukko. He eivät tule suoraan esiin ja sano, että he vastustavat sitä, että valkoiset ihmiset saisivat takaisin ymmärryksen juuristamme ja omien ainutlaatuisten ominaisuuksiemme arvostamisen nopeasti tummenevassa maailmassa ja vastuuntunnon väestömme tulevaisuuden suhteen. He eivät sano näin. Sen sijaan he yrittävät saada aikaan negatiivisia mielleyhtymiä massayleisönsä jäsenten mielissä. He yrittävät käyttää psykologista petkutusta pitämään väestömme jäsenet hämmentyneinä ja sekavina. He eivät halua meidän ajattelevan selkeästi siitä, että mikä on oman etumme mukaista ja mikä ei ole. He yrittävät tarkoituksella lietsoa vihaa minua ja muita sellaisia kohtaan, jotka ovat huolissaan väestömme tulevaisuudesta.

...

Tiedättekö, minä en ajatellut paljoakaan vihaa, ennen kuin minusta tuli tämän juutalaisen vihakampanjan kohde. Ja silloin minun piti kysyä itseltäni, olenko minä todella vihaaja. En varmastikaan sillä tavalla kuin ne ihmiset ovat, jotka lähettävät niitä vihakirjeitä. Mutta kyllä, luulisin, että minä vihaan joitain ihmisiä.

Aina kun katson, mitä kaupungeillemme ja kouluillemme on tapahtunut viimeisen 30 tai 40 vuoden aikana, en pysty tukahduttamaan vihamielisyyden tunnettani mustia, mestitsejä ja aasialaisia kohtaan - mustia, mestitsejä ja aasialaisia, jotka ovat tehneet niin suuresta osasta maatamme vihollisen miehittämää joutomaata. Minä tunnen suuttumuksen puuskan joka kerta, kun näen ei-valkoisen naaman televisiossa tai mainoksessa. 30 tai 40 vuotta sitten, ennen kuin kaikki uudet kansalaisoikeuslait antoivat heille etuoikeutetun aseman ja kun heitä oli maassa 25 tai 30 miljoonaa vähemmän, minä en tuntenut tätä vihamielisyyttä. Minä arvelin, että me voisimme kaikki pysyä omissa yhteisöissämme ja me emme osuisi toistemme tielle. Mutta nyt minä haluan heidät ulos maastamme, ulos elintilastamme. Mutta tästä huolimatta, vihamielisyyteni näitä ei-valkoisia kohtaan, jotka valtaavat maailmaani, ei ole sellaista törkeydellä koristeltua ilkeää vihaa, jota minä näen ilmaistavan niissä vihakirjeissä, joita minä saan.

Kun minä näen vihakirjeen, minä tunnen usein suuttumuksen leimahduksen sitä vihaajaa kohtaan, joka kirjoitti sen, mutta minä en voi sanoa, että minä todella vihaisin edes näitä vihakirjeiden kirjoittajia. He ovat yksinkertaisesti ihmisiä, useimmat heistä valkoisia, joita todelliset vihanlietsojat, mediapomot, yllyttävät. Tuntemukseni näitä juutalaisia mediapomoja kohtaan - ja kaikkia niitä nokkelia juutalaisia pikku propagandisteja kohtaan, jotka kirjoittavat uutisjuttuja niin kutsutuista "viharyhmistä" yrittäen saada tavalliset ihmiset vihaamaan minua - on paljon lähempänä todellista vihaa. Vuosien saatossa he ovat tehneet valtavasti vahinkoa väestöllemme myrkyllisellä propagandallaan, ja he pyrkivät tekemään vielä enemmän vahinkoa. Tavalla tai toisella meidän täytyy pysäyttää heidät ja varmistaa, että he eivät koskaan pysty vahingoittamaan väestöämme uudestaan.

Mutta minä varaan syvimmän vihani niille oman väestöni keskuudessa oleville kätyreille, jotka mahdollistavat sen, että juutalaiset voivat tehdä tuhonsa: kätyreille, jotka tietoisesti ja harkitusti pettävät oman väestönsä, valehtelevat omalle väestölleen, saadakseen hyötyä itselleen - poliitikoille, kenraaleille, virkamiehille, papeille, professoreille, kirjoittajille, liikemiehille ja tiedottajille, jotka eivät tule yllytetyiksi vihaan juutalaisten psykologisten temppujen toimesta, kuten tulevat ne vaikutuksille alttiit hölmöt, jotka kirjoittavat vihakirjeitä, mutta jotka tietoisesti ja harkitusti valitsevat rotupetoksen uskoen, että he tulevat saamaan siitä henkilökohtaista hyötyä. Helvetissä ei ole niin kuumaa tulta, että se olisi tarpeeksi kuumaa näiden pettureiden rankaisemiseen, ja heillä ei tule olemaan paikkaa, jonne he voivat piiloutua, kun koston päivä koittaa.

Kyllä, minä vihaan pettureita, minä vihaan valehtelijoita ja pettäjiä, ja minä en voi sanoa, että minä tuntisin olevani ollenkaan anteeksipyytävä siitä faktasta, että minä vihaan heitä. Viha saattaa olla epämiellyttävä tunne, mutta se voi palvella hyvää tarkoitusta, ja tämän vuoksi Luontoäiti antoi meille kyvyn vihata. Se on yksi niistä kyvyistä, joka suojelee meitä pettureilta ja pettäjiltä varmistamalla, että me rankaisemme heitä, että me kitkemme heidät keskuudestamme, kun me saamme heidät kiinni, sen sijaan että me antaisimme heille anteeksi ja antaisimme heille mahdollisuuden pettää meidät uudelleen.

Tästä huolimatta minä hylkään "vihaajan" leiman, jolla todelliset vihanlietsojat ovat yrittäneet merkitä minua. Minä käytän hyvin pienen osan ajastani vihaamiseen ja suuren osan ajastani levittäen ymmärrystä siinä toivossa, että se tulee hyödyttämään väestöäni. Yksi asioista, joka meidän täytyy uskoakseni ymmärtää, joka meidän täytyy aina tiedostaa, on ammattimaisten vihanlietsojien motivaatio, sekä se petkutus, jolla he harjoittavat ammattiaan.

Heidän temppunsa käyttää altruistisesti vihaa vastaan taistelemisen veruketta, jotta he voivat lietsoa vihaa vihollisiaan kohtaan, on suhteellisen uusi. He keksivät termit "viharikos" ja "vihapuhe" vain hieman yli vuosikymmen sitten - ellei sitten haluta antaa siitä tunnustusta George Orwellille, joka popularisoi pohjimmiltaan identtisen "ajatusrikoksen" käsitteen vuonna 1948 futuristisella romaanillaan 1984. Joka tapauksessa, he käyttivät poliittista vaikutusvaltaansa pakottaakseen hallituksen ja useat poliisivirastot ympäri maata antamaan virallisen tunnustuksen keksinnölleen, tai Orwellin keksinnölle, jos pidät sitä parempana ilmauksena, niin kutsutun vuoden 1990 "Hate Crimes Statistics Reporting Actin" hyväksymisellä. Sen jälkeen lähes yhdessä yössä koko massamedia alkoi käyttää kyseisiä termejä. Nyt heillä on Yhdysvaltojen presidentti juoksemassa ympäri maata pitämässä puheita "viharikollisuuden" ja "vihapuheen" hävittämisestä. Se on heidän tapansa demonisoida vihollisiaan, saada vihollisensa näyttämään irrationaalisilta, vaarallisilta ja vastenmielisiltä ihmisiltä: sellaisilta ihmisiltä, joita kunnon ihmisten on sopivaa vihata.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091836/http://www.natvan.com/free-speech/fs979c.html

 
Otteita tekstistä "The Looting of America" (Free Speech - November 1997 - Volume III, Number 11)

Toisekseen, ne ovat juuri aasialaisten maahanmuuttajien hyvät piirteet - heidän älykkyytensä, itsekurinsa ja halukkuutensa tehdä työtä - jotka tekevät heistä erityisen vaarallisen vähemmistön meille. Tiedän, että on monia valkoisia amerikkalaisia, joilla on Pollyanna-näkemys (iloinen ja optimistinen näkemys) aasialaisesta maahanmuutosta. He uskovat, että aasialaiset maahanmuuttajat tulevat yksinkertaisesti sulautumaan ja käyttämään hyviä piirteitään tekemään tästä vauraampi maa meille kaikille. He uskovat, että sen jälkeen kun aasialaiset ovat asuneet täällä jonkin aikaa, heistä tulee aivan samanlaisia kuin valkoiset amerikkalaiset ovat, paitsi että he tulevat pitämään nurmikkonsa siistimpinä ja heidän lapsensa tulevat saamaan parempia arvosanoja koulussa.

Hei, herätkää! Vain koska valkoiset amerikkalaiset ovat retkahtaneet siihen kontrolloidun median ja hallituksen tuottamaan repliikkiin egalitaarista hölynpölyä, että kaikkien rotujen ihmiset todella ovat samanlaisia, ei tarkoita, että kiinalaiset ja muut aasialaiset maahanmuuttajat ovat retkahtaneet siihen. Itse asiassa, yksi todella ihailtavista asioista kiinalaisissa ja japanilaisissa on heidän erittäin vahva rotutietoisuuden tunteensa. He ovat ylpeitä omista rodullisista erityispiirteistään, historiastaan ja perinteistään ja kulttuuristaan, ainutlaatuisuudestaan, ja he ymmärtävät omiensa kanssa tapahtuvan yhteistyön arvon ja yhdessäpysymisen arvon. Ja kun heidän määränsä kasvavat, heistä tulee enenevässä määrin mahtava voima, jota meidän täytyy käsitellä. Me emme halua Amerikan muuttuvan enemmän Kiinan tai minkään muun maan, josta aasialaiset maahanmuuttajat ovat tulleet, kaltaiseksi. Me haluamme heidän vievän älykkyytensä, itsekurinsa ja hyvät työtapansa takaisin sinne, mistä ne tulivat. Me asioisimme paljon mieluummin näiden ihmisten kanssa etäisyyden päästä.

...

Siihen menee tietysti vielä hetki, ennen kuin me pystymme tekemään sen, mikä pitää tehdä. Siihen menee hetki, ennen kuin me pystymme raahaamaan ketään ulos Valkoisesta talosta ja ripustamaan hänet lyhtypylvääseen Pennsylvania Avenuella. Siihen menee hetki, ennen kuin me voimme kylvää maamiinoja pitkin rajaamme Meksikon kanssa ja alkaa koota yhteen kiinalaisia maahanmuuttajia Kaliforniassa ja laittaa heitä länteen suuntaaviin laivoihin. Mutta aika sille on tulossa.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510095743/http://www.natvan.com/free-speech/fs9711a.html

 
Ote tekstistä "What Is a Patriot to Do?" (Free Speech - January 1998 - Volume IV, Number 1)

Monet ihmiset ovat kirjoittaneet minulle ja kertoneet minulle, että he yhtyvät analyysiini tilanteesta Amerikassa ja että he jakavat arvoni ja huoleni. Mutta he ovat myös olleet paljon pessimistisempiä kuin minä olen. He kertovat minulle: "Me olemme odottaneet liian kauan ryhtyäksemme toimenpiteisiin. Nyt on liian myöhäistä pelastaa tämä maa. Katso lukumääriä. Katso kuinka monta mustaa kaupungeissamme on. Katso kuinka monta meksikolaista ja aasialaista maassamme jo on, ja joka vuosi tulee miljoonia lisää. Jos me yritämme korjata asiat, niin siitä tulee verinen sotku ja miljoonat oman väestömme jäsenet tulevat tapetuiksi. Sitä paitsi, ei ole olemassa keinoa, jolla me voisimme yhdistää väestömme jäsenet sellaiseen taisteluun, koska juutalainen ote mediasta on liian vahva." Ja niinpä he eivät tee mitään.

Ihmiset, jotka kertovat minulle näitä asioita, eivät ole typeriä. Minä en pysty kiistämään heidän faktojaan. Minä en pysty kiistämään heidän lukumääriään. Olen varma, että he ovat oikeassa sen suhteen, että asioista tulee verinen sotku Amerikassa. Olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että tulee olemaan erittäin vaikeaa järjestää väestömme sillä aikaa, kun juutalaisilla on edelleen lähes totaalinen monopoli kommunikaatiomediassa. Olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että ajankohta on todellakin hyvin myöhäinen. Mutta minä en usko, että on liian myöhäistä tehdä mitään. Minä en usko, että meidän pitää istua käsillämme ja katsoa vihollistemme tuhoavan tulevaisuutemme.

Yritä katsoa tilannettamme historiallisesta perspektiivistä. Ajattele, että mitä tässä on pelissä. Kyse ei ole joko rauhan säilyttämisestä tai verisen kaaoksen aiheuttamisesta. Kyse on olemassaolosta tai olemattomuudesta.

Ajattele sivilisaatiomme pitkää kehityskulkua, antiikin kreikkalaisista ja roomalaisista nykyhetkeen. Enemmän kuin sitä, ajattele väestömme esihistoriallisen kehityksen lukemattomia vuosituhansia, erillisen evoluution miljoonia vuosia, läpi jääkausien, jotka tekivät meistä sellaisia kuin me olemme. Ajattele kaikkia suuria ja jaloja sieluja, jotka ovat kuuluneet väestöömme, suuria runoilijoita ja filosofeja ja johtajia, joista me olemme tietoisia, sekä kaikkia niitä, joista me emme voi olla tietoisia, koska he elivät esihistoriallisen aikakauden aikana. Ajattele kaikkia heidän pyrkimyksiään kautta aikojen. Ajattele heidän taisteluitaan ja uhrauksiaan, jotta heidän sukupolvensa voisi selviytyä ja synnyttää seuraavan sukupolven.

Ajattele kauhuja ja kärsimystä, joita he kestivät vuosituhansien aikana. Ajattele hunnien, avaarien, maurien ja mongolien invaasioita. Ajattele intiaanisotia ja skalpeerausjuhlia, joita amerikkalaiset esi-isämme kestivät. Me olemme heille velkaa kaiken sen, mitä meillä on. Se on meidän velvollisuutemme välittää seuraavalle sukupolvelle se, mitä nämä aiemmat sukupolvet ovat antaneet meille - riippumatta siitä, mitä se vaatii - eikä väännellä käsiämme ja valittaa, että on liian myöhäistä.

Siitä saattaa todellakin tulla verinen kaaos, jos me vastustamme juutalaisia ja heidän kätyreitään. Miljoonat oman väestömme jäsenet saattavat todellakin kuolla kaaoksessa, mutta se voi tuskin olla pahempaa kuin se, mitä esi-isämme ovat jo kestäneet. Se voi tuskin olla pahempaa kuin se verinen kaaos, jonka kelttiläiset esi-isämme kestivät, kun Caesarin armeija, toimien jo rappeutuneen Rooman puolesta, tuhosi heidän kotimaansa, hävitti heidän kaupunkinsa ja kylänsä, teurasti heidän miehensä ja vei heidän naisensa pois orjuuteen. Se voi tuskin olla pahempaa kuin se verinen kaaos, jonka germaaniset esi-isämme kestivät, kun hunnit hyökkäsivät Eurooppaan yli 1500 vuotta sitten. Se voi tuskin olla pahempaa kuin se verinen kaaos, jonka venäläiset ja ukrainalaiset ihmiset kärsivät keskiajan mongoli-invaasioiden aikana. Se voi tuskin olla pahempaa kuin se verinen kaaos, jonka juutalainen bolševismi aiheutti väestöllemme Euroopassa tällä vuosisadalla, kaaos, jossa miljoonia väestömme parhaita jäseniä murhattiin tai työstettiin kuoliaaksi pakkotyöleireillä vain sen vuoksi, että he olivat parhaita ja näin ollen niitä, joita väestömme viholliset vihasivat eniten.

Kyllä, suuri puhdistus, jonka täytyy tulla, saattaa tuhota miljoonia oman väestömme jäseniä, viattomia syyllisten ohella, hyviä pahojen ohella. Ja mitä kauemmin me odotamme, sitä enemmän se tulee tuhoamaan. Mutta lopulta sen täytyy tulla, koska muuten koko väestömme tulee kuolemaan ja kaikki, mikä on mennyt aiemmin, sekä kaikki, mikä saattaisi tulla tulevaisuudessa, menetetään ainiaaksi. Suuren puhdistuksen täytyy tulla, ja meidän täytyy tehdä mitä tahansa se vaatii varmistaaksemme, että se tulee, jotta väestömme tulee elämään.

Ja meidän ei pitäisi perääntyä tästä. Meidän ei pitäisi keskittyä siihen faktaan, että se tulee olemaan hirvittävää ja veristä, vaan siihen faktaan, että se on tarpeellista ja koska se on tarpeellista, se on hyvää. Ja koska se on jotain sellaista, jonka pitäisi tulla pian, sitä pitäisi pitää suurena haasteena ja suurena tilaisuutena niille väestömme jäsenille, jotka ovat nyt 20–29-vuotiaita tai 30–39-vuotiaita.

Heillä tulee olemaan suurempi tilaisuus palvella väestöään, palvella tulevaisuutta suurilla ja jaloilla teoilla, kuin lähes millään sukupolvella, joka on ollut aiemmin. Tulee olemaan monia sankareita, monia, jotka tullaan muistamaan väestönsä pelastajina maailman loppumiseen asti.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510093606/http://www.natvan.com/free-speech/fs981b.html

 
Ote tekstistä "How It Fits Together" (Free Speech - December 1998 - Volume IV, Number 12)

Mutta minä haluan painottaa tätä erittäin tärkeää seikkaa: se tapa, jolla juutalaiset ylläpitävät asemaansa hallitsevana vähemmistönä yhteiskunnassamme, on muuttunut. Se oli ennen rahanlainaaminen ja lahjukset, ja painostusta käytettiin ainoastaan huipulla, yhteiskuntamme poliittisiin johtajiin; nykyään se on uutis- ja viihdemassamedian hallinta, ja painostusta käytetään jokaisella yhteiskunnan tasolla. Jotkut ihmiset puhuvat edelleen synkästi kansainvälisistä juutalaisista pankkiireista - ja tietysti nykyään on sellaisia henkilöitä, aivan kuten on myös kansainvälisiä pankkiireja, jotka eivät ole juutalaisia - mutta median hallinta on avain juutalaiseen valtaan tänä päivänä, ei pankkitoiminnan hallinta. Tärkeimpiä juutalaisia eivät enää nykyään ole Rothschildit ja Warburgit ja Hambrot ja Sassoonit vaan sen sijaan Eisnerit ja Levinit ja Newhouset ja Redstonet ja Bronfmanit ja Sulzbergerit: juutalaiset mediapomot.

Lähde: http://web.archive.org/web/20120303165103/http://www.natvan.com/free-speech/fs9812b.html

 
Otteita tekstistä "Thoughts on Accepting Responsibility" (Free Speech - February 1999 - Volume V, Number 2)

Tiedättekö, me elämme pinnareiden, tyhjäntoimittajien, ihmisten, jotka todella uskovat olevansa fiksuja, kun he eivät ikinä ole vastuussa mistään, aikakaudella. Vaikuttaa siltä, että ensimmäinen sääntö, jonka monet sotilaamme Vietnamissa oppivat 25 vuotta sitten, oli: "Älä ikinä ilmoittaudu vapaaehtoiseksi mihinkään." Sitä minä kuulen monilta Vietnamin veteraaneilta. Mutta tämä asenne on myös läpäissyt koko yhteiskuntamme ja vaikuttanut moniin sellaisiin amerikkalaisiin, jotka ovat liian nuoria ollakseen olleet Vietnamissa. Ihmiset, jotka viettävät paljon aikaa Internetissä keskustelemassa poliittisista ja sosiaalisista asioista toisten ihmisten kanssa, kertovat minulle, että myös siellä viesti on: "Älä ikinä liity mihinkään; jos liityt, niin hallitus saattaa aiheuttaa sinulle hankaluuksia tai sinua saatetaan pyytää tekemään jotain; joten on fiksua toimia niin - on turvallista toimia niin - että ei ikinä liitytä mihinkään."

No, Internetissä on tietysti sellainen asia, että se on anonyymi. Ihmiset voivat ilmaista mielipiteitään mistä tahansa he haluavat ilman, että kukaan tietää, keitä he ovat. He kaikki käyttävät salanimiä tai lempinimiä. Se on täydellinen ympäristö pelkureille, pinnareille. He voivat hölöttää ja käyttäytyä kuin tosimiehet ilman, että heitä vaaditaan tilille. Ja kuten pinnarit kaikkialla, he haluaisivat myös kaikkien muiden olevan pinnareita, jotta he eivät paljastuisi sellaisiksi, millaisia he ovat. He haluaisivat, että heidän pelkuruuttaan ja vastuuttomuuttaan pidettäisiin harkitsevuutena. He haluavat, että heitä pidetään pinnareiden sijaan fiksuina tyyppeinä.

Mutta todella, kuinka fiksua se on, että ei ikinä hyväksytä henkilökohtaista vastuuta? Se merkitsee sitä, että päätetään olla osallistujan sijaan katsoja elämässä. Elämä on mielenkiintoista. Elämä voi olla hauskaa. On monia kiehtovia asioita, joita voi tarkkailla, joista voi puhua. Ja luulen, että nämä fiksut tyypit päättelevät, että he katsovat sen kaiken ensin. He puhuvat siitä kaikesta ystäviensä kanssa ensin. Sitten kun he tietävät kaiken, he voivat mennä takaisin ja tehdä fiksuja valintoja siitä, että mihin osallistua. He eivät tee virheitä.

Mutta tiedättekö, se ei toimi sillä tavalla. Sinä et saa mennä takaisin ja aloittaa alusta sen jälkeen, kun olet katsonut sen kaiken ja saanut sen kaiken selville. Sinä saat elämässä vain yhden oton, ja sinun täytyy hyödyntää se parhaalla mahdollisella tavalla. Sinun täytyy selvittää se mennessäsi, vaikka se tarkoittaisi sitä, että hyväksytään jonkin verran riskiä ja tehdään joitain virheitä. Takaisin ei ole paluuta. Jos sinä vain katselet sen loppuun asti, kertoen kaikille, kuinka fiksu sinä olet, koska sinä et tee mitään sitoumuksia tai ota mitään riskejä, sinä olet menettänyt mahdollisuutesi elää. Ja tuo mahdollisuus ei tule ikinä uudelleen. Ihmiset, jotka elävät, ovat ihmisiä, jotka osallistuvat elämään, eivät katsojat, jotka vain katsovat sen menevän ohi.

...

Niille meistä tänä päivänä, jotka haluavat osallistua elämään, jotka haluavat elää merkittäviä elämiä, ei ole merkittävämpää toimintaa, johon osallistua, kuin työskenteleminen terveen tulevaisuuden varmistamiseksi väestöllemme, eurooppalaiselle rodullemme. Ja niille tavoille, joilla sinä voit osallistua tähän toimintaan, ei lähestulkoon ole rajaa. Olit sinä sitten kotiäiti tai tietojenkäsittelytieteilijä tai koneenkäyttäjä tai sihteeri tai puskutraktorin kuljettaja tai lainvalvontaviranomainen tai opettaja tai kirjoittaja tai taiteilija, sinä voit osallistua. Ainoa syy siihen, että feministien ja homojen ja juutalaisten ja mustien ja mestitsien ja liberaalien ja Clintonin kannattajien lauma tuhoaa Amerikkaa tänä päivänä, on se, että kunnolliset ihmiset istuvat käsillään. Jos kunnolliset ihmiset Amerikassa nousisivat käsiltään ja hyväksyisivät henkilökohtaista vastuuta siitä, mitä heidän maailmalleen ollaan tekemässä, ja jos he tekisivät sitoumuksen ja alkaisivat työskennellä yhdessä, me voisimme pyyhkäistä koko Clintonin koalition historian roskakoriin. Sillä ei ole merkitystä, että Clintonin lauma on meitä lukuisampi. Me pieksemme heidät hetkessä. Me saamme mediapomot hyppimään valtamereen pitkin koko itärannikkoa ja uimaan kohti Israelia niin nopeasti kuin he pystyvät. Mutta ensin meidän täytyy olla halukkaita hyväksymään henkilökohtaista vastuuta.

Joten minun viestini tänään jokaiselle kunnolliselle henkilölle, joka kuuntelee, on tämä: Älä ole pinnari. Älä yritä olla fiksu tyyppi jatkamalla hurraamista kentän laidalta mutta kieltäytymällä joukkueeseen liittymisestä ja ulos kentälle menemisestä. Nouse ylös ja ryhdy osallistujaksi elämässä. Tee elämästäsi malli, jonka ihmiset tulevat muistamaan ja josta ihmiset tulevat puhumaan kauan sen jälkeen, kun sinä olet kuollut. Ja varmasti, byrokraatit Clintonin hallituksessa saattavat yrittää laittaa sinun nimesi jonkinlaiselle Poliittisesti epäkorrekteista ihmisistä koostuvalle "vihollisten" listalle, mutta sinun pitäisi pitää sitä kunniamerkkinä.

Ja antakaa kun kerron teille jotain muuta - ja tätä ei ole suunnattu pelkästään kunnollisille miehille ja naisille yleisössäni vaan myös niille, jotka tällä hetkellä pitävät itseään "fiksuina tyyppeinä" - antakaa kun kerron teille: Älä ole huolissasi, jos Clintonin hallitus vihaa sinua ylös nousemisen ja henkilökohtaisen vastuusi hyväksymisen takia. Älä ole huolissasi, jos Hillary Clinton tuomitsee sinut osana jotakin "oikeistolaista salaliittoa". Älä ole huolissasi, jos Janet Reno kertoo sotilassaappaisille kovanaamoilleen, että sinua pitäisi tarkkailla. Älä ole huolissasi kenestäkään näistä ihmisistä. Älä pelkää heitä, koska he eivät tule kestämään. Heidän laivansa ottaa vettä nopeasti, ja he menevät alas aiemmin kuin he odottavat, usko minua.

...

Joka tapauksessa, on aina parempi olla osallistuja kuin katsoja, eikä koskaan enemmän kuin nyt. On aika, valkoiset mies- ja naistoverini, että me lakkaamme olemasta huolissamme mistään muusta kuin sen tekemisestä, mikä on oikein. On aika, että me hyväksymme vastuumme.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091158/http://www.natvan.com/free-speech/fs992d.html

 
Otteita tekstistä "Tribal Thinking" (Free Speech - December 1999 - Volume V, Number 12)

Me elämme nopeasti kutistuvassa maailmassa, jossa on nopeasti kasvava kilpailu rajallisista resursseista. Kaikkialla, sekä Amerikassa että Euroopassa, maata, joka oli ennen yksinomaan meidän, vallataan ei-valkoisten toimesta. Me olemme jo vähemmistö Kaliforniassa, ja me olemme menossa kohti vähemmistöksi tulemista kaikkialla muualla kiireellä. Me menetämme naapurustojamme, kaupunkejamme, julkisia koulujamme, työpaikkojamme ei-valkoisille. Todella, se on vähätelmä. Me olemme jo menettäneet monet kaupunkimme ja monet julkiset koulumme, ja lähiöt ja yksityiskoulut menevät nopeasti. Rodulliset seka-avioliitot lisääntyvät nopeasti. Nuoret naisemme, yrittäen ajattelemattomasti olla muodikkaita ja imitoiden ajattelemattomasti sitä, mitä he näkevät televisiosta, juoksevat mustien ja muiden ei-valkoisten kanssa kasvavassa määrin.

...

On korkea aika, että ne meistä, jotka kykenevät edelleen ajattelemaan tribalistisesti, alkavat tehdä niin. On korkea aika, että ne meistä, jotka ymmärtävät, mitä merkitsee olla valkoinen, olla eurooppalainen, olla arjalainen tummenevassa maailmassa, ja jotka ymmärtävät, mitä se merkitsi ennen - ne meistä, jotka pitävät perintöämme arvokkaana, jotka kunnioittavat esi-isiemme uhrauksia ja saavutuksia ja arvostavat sitä sivilisaatiota, jonka he loivat meille - ne meistä, jotka tuntevat vastuuntuntoa tulevaisuutta kohtaan ja ovat päättäväisiä sen suhteen, että meidän väestömme jäsenet tulevat perimään tulevaisuuden, eivät räppäreiden ja jive-tanssijoiden, joita me näemme televisioruuduillamme, sekarotuiset jälkeläiset vaan meidän väestömme jäsenet - on korkea aika, että me alamme ajatella ja suunnitella ja toimia systemaattisesti tavalla, joka tähtää rodulliseen selviytymiseemme.

On aika lopettaa katsojina oleminen, lopettaa liberaalien tekopyhän jargonin ja konservatiivien järjettömien jaarittelujen kuunteleminen. On aika perustaa kaikki - kaikki - siihen väitteeseen, että meidän täytyy selviytyä, väestömme täytyy selviytyä. Jos käytäntö vahvistaa väestöämme, jos se kasvattaa väestömme selviytymiskykyä, se on hyvä käytäntö. Jos se heikentää meitä tai laittaa meidät epäedulliseen asemaan selviytymistaistelussa, se on huono käytäntö. Se on kaikki, mikä merkitsee. Se on kaikki, mitä meidän pitäisi ajatella. Rodullisen selviytymisen, rodullisen voiton taistelussa elämästä ja vallitsevuudesta, täytyy olla jokaisen suunnitelman, jokaisen käytännön, jokaisen ajatuksen ja toimen, päämäärä. Tribalistista ajattelua.

Me ymmärsimme sen aikaisemmin, ennen televisiota. Kaikki, jotka selviytyivät, ymmärsivät sen. Juutalaiset ymmärtävät sen edelleen. Meidän on parasta oppia se uudelleen - pian.

Lähde: http://web.archive.org/web/20120303061834/http://www.natvan.com/free-speech/fs9912c.html