Nationalistit hankkiutuvat silloin tällöin mitä ihmeellisempiin sisäisiin kiistoihin. Se, onko tämä merkki aidosta halusta selventää erilaisia ideologisia kantoja, vai pelkästään oikeaa toimintaa pelkäävien ihmisten joutavaa puuhastelua, jää nyt arvoisan lukijan itsensä päätettäväksi. Joka tapauksessa, laaja kiista koskee nykyään kysymystä: rakastammeko vai vihaammeko?
Yksinkertaiset mielet etsivät, kuten tavallista, yksinkertaisen ulospääsyn - siis mikäli ne edes vaivautuvat ajattelemaan asiaa. Päätät olla ehkä "mukava" patriootti, jolloin suorastaan rakastat omiasi. Tai ehkä haluatkin olla se paha poika (tai tyttö) jonkin merkillisen natsikulissin takana, vaanimassa muukalaisia kuin vihaa täynnä oleva ihmissusi. Rakastat vihaamista!
Omasta mielestäni meitä motivoivat sekä rakkaus että viha. Rakkauspuoli on kuitenkin hieman abstrakti. Tuon rakkauden kohde on tietystikin rotumme, mutteivät välttämättä sen nykyiset edustajat planeetallamme. Rakkautemme kohdistuu pikemminkin siihen, mitä tämä etninen kokonaisuus, eli arjalainen rotumme symboloi. Tunnen suunnatonta ylpeyttä kulttuurisista saavutuksistamme, ja antaisin mieluusti henkeni, mikäli se auttaisi turvaamaan rotumme tulevaisuuden sen sankarillisten perinteiden oikeuttamalla tavalla.
Mitä tulee kiistanalaisempaan kysymykseen vihasta, on aihetta käsiteltävä hieman syvemmin. Oma mielipiteeni maitamme asuttavista muukalaisista on lyhyt ja ytimekäs. He ovat täällä vain koska "meidän" johtajamme olivat niin typeriä tai petollisia, että antoivat heidän tulla tänne. Vihaan sitä tosiasiaa, että muut kuin eurooppalaiset ovat täällä. En kuitenkaan vihaa heitä vain siksi, että he ovat toista rotua, jota kohtaan en tunne mitään erityisiä sympatioita. En vihaa heitä edes silloin, kun rotusota todella puhkeaa ja ihonvärisi on - ainakin teoriassa - univormusi. Näen heidät vain vihollissotilaina, jotka on keinolla millä hyvänsä saatava antautumaan ja vetäytymään niille alueille, joilta he alun perin olivat lähtöisin.
Mitä tulee omiimme, niin en välitä pennin vertaa niistä kieroutuneista ja rappeutuneista paskiaisista, jotka hallitsevat meitä - olivatpa he miten arjalaisia tahansa. Tiedän kyllä mitä moni teistä nyt tuumii. Juutalaiset, ne juutalaiset! Unohdinko heidät? En todellakaan! Mutta juutalaiset toimivat niin kuin toimivat vain niin kauan, kuin arjalaiset tuon toiminnan hyväksyvät. Juutalaiset toimivat juutalaisten etujen mukaisesti. Myös arjalaiset menettelevät juutalaisten etujen mukaisesti. Mikä olisi ihailtavampaa?
Kansallissosialistiset ihmiset eivät voi syyttää kaikesta pelkästään sionisteja, aivan kuten ei "pieni ihminenkään" voi syyttää kurjuudestaan valtiota. Typerä "pieni ihminen" menee tv-vastaanottimensa hypnotisoimana äänestyskoppiin joka kolmas tai neljäs vuosi, ja antaa tukensa juuri niille kurjille, joita hän tulee seuraavat kolme tai neljä vuotta kiroamaan. Sama kuvio toistuu aina vain.
Minulta ei heru tippaakaan rakkautta yhdellekään petolliselle kusipäälle tai hänen aivottomalle äänestäjäkunnalleen. Minulta liikenee heille vain puhdasta sataprosenttista vihaa! Valitettavasti heitä löytyy sieltä mistä arjalaisiakin - aina yhtä innokkaina sylkemässä omaan menneisyyteensä ja varmistamassa, ettei tulevaisuuskaan näytä yhtään valoisammalta. Joissain maissa tilanne näyttää kuitenkin pahemmalta kuin toisissa. Saksa on tästä hyvä esimerkki. Maa, jota haluan kuitenkin kommentoida, on omani, nimittäin Ruotsi. Anteeksi nyt, että sanon tämän, mutta uskon todella, että ruotsalaisista tulee myöhempien aikojen dinosauruksia. OK, he ehkä näyttävät vähemmän rumilta, mutta siinä ainut ero onkin. Ellei ihmettä tapahdu, tulee heidän kohtalonsa olemaan hyvin samankaltainen kuin noilla entisajan eläimillä. Ainoa elonmerkki ruotsalaisista tullaan todennäköisesti näkemään Spielbergin jälkeläisten tekemässä Jurassic Park -jatko-osassa nro. 666, "Ruotsalaisten paluu". Vakavasti puhuen, en lakkaa ihmettelemästä sitä, miten jokin kansa voi olla sellainen, täysin vailla kaikkia luonnollisia vaistoja ja tunteita? Miten he voivat noin vain, ilman minkäänlaista vastarintaa, antaa pois maansa ja allekirjoittaa oman kuolemantuomionsa kansana?
Jälleen kerran minulla on kohtalaisen hyvä aavistus vastauksestasi. Jos se ei koske ikuista sionistia, koskee se jotain samantapaista: mediaa. Niinpä, mediaa käy syyttäminen? Mutta miksi ihmiset antavat yhden juutalaisen perheen (Bonnier) ja sen käskyläisten pilata elämänsä ja lopulta maansa? Vastaus on se, että valtion valitut johtajat (kyllä, heidät on valittu - jos ei sinun toimestasi, niin sitten sukulaistesi tai TV:n sokaisemien typerien naapureidesi toimesta) ovat joko liian tyhmiä tai kaiken sen heille tarjotun kullan ja hopean sokaisemia ymmärtääkseen, mitä heidän eksoottisen näköiset esimiehensä heille politiikan alamaailmasta supattavat ja miten naivisti he kaiken uskovat. Ja herra Svensson, Ruotsin mattimeikäläinen, on niin kiinni televisiossaan ja omassa säälittävässä elämässään, että hänelle kaikki on yhdentekevää kunhan hänellä on ne kaksi asiaa, joita ei vaihdeta: Bingolotto ja olutta jääkaapissa. Voi Wotan miten vihaan näitä onnettomia arjalaisen kuvatuksia. Minun puolestani heidät saa kaikki passittaa junalla Siperiaan. He ovat häpeäksi sankarillisille esi-isillemme, ja siksi turhia säästettäväksi. Todennäköisesti he vain vauhdittavat muun Euroopan alamäkeä idioottimaisuudellaan. Tästä on jo paljon todisteita, esim. ruotsalaiset byrokraatit, jotka levittävät homo- ja muukalaismyönteisyyttä Brysselin käytävillä.
Entäpä liike sitten? Antakaa kun lasken kymmeneen... Välirikot ja erimielisyydet ovat jatkuneet aina 20-luvulta asti, ja tuhonneet lähes jokaisen patrioottisen, nationalistisen tai kansallissosialistisen puolueen Ruotsissa. Kaikki ei kuitenkaan ole tuhoon tuomittua, vaan - ihme kyllä - toivoakin on. Potentiaalista viikinkiainesta on yhä löydettävissä, sillä on olemassa muutamia rohkeita miehiä ja naisia, jotka ovat todellisia ja fiksuja aktivisteja. Löydät heitä useista järjestöistä - jotkut ovat johtajia, jotkut jäseniä. Näet heitä (tai pikemminkin tunnet heidän läsnäolonsa...) myös yksinkulkijoina, jotka uskovat suoraan toimintaan ja johtajattomaan vastarintaan. He ovat viimeinen toivomme, ja heillä on tukemme!
Mitä muihin ihmisiin tulee, muistuvat mieleeni kurjia afrikkalaisia surkuttelevat konsertit "Do you know it's Christmas" -sloganin alla. Omien rotupettureidemme ja ZOG:in ohjaamien zombien kohdalla haluaisinkin udella: "Tietävätkö he, että on Ragnarok?"
Lähde:
http://web.archive.org/web/20060211195716/http://www.kansallissosialismi.com/rasistin_tunnustus.php
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.