Selviytymisen moraali

Otteita teksteistä "The Morality of Survival, Part I & Part II"

Nykyinen moraalimme tuomitsee lännen tuhoon. Meidän täytyy omaksua uusi selviytymisen moraali.

Michael W. Masters (American Renaissance, July 1995 & August 1995)

"[Länsi] ei ole vielä ymmärtänyt, että valkoiset, maailmassa, joka on tullut liian pieneksi asukkailleen, ovat nyt vähemmistö ja että muiden rotujen lisääntyminen tuomitsee meidän rotumme, minun rotuni, peruuttamattomasti sukupuuttoon tulevalla vuosisadalla, jos me pidämme kiinni nykyisistä moraalisista periaatteistamme." [painotus lisätty]

- Jean Raspail, The Camp Of The Saints

Rodullisen identiteetin menetys läntisessä maailmassa on oire syvemmästä kriisistä eurooppalaisten väestöjen sisällä - eurooppalaisten väestöjen, joiden kulttuuri ja teknologia ovat antaneet maailmalle suuren osan siitä, jonka me tunnemme tänään modernina sivilisaationa. Ytimessään kriisi on väistämätön seuraus perusteellisesta ja ehkä kohtalokkaasta moraalin luonteen väärinymmärtämisestä. Me olemme unohtaneet muinaiset ja ikuiset Luonnonlait, joihin sivilisaatiomme pitää perustua, jos me haluamme selviytyä. Meillä ei ole enää ylellisyyttä langeta universalistisiin altruistisiin periaatteisiin, jotka - riippumatta siitä, kuinka yleviltä ne saattavat vaikuttaa - ovat vieneet meidät perikadon partaalle.

Amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin maahanmuuttopolitiikkoihin perustuvat väestöennusteet - sekä todisteet, joita henkilön omat aistit antavat, kun hän kävelee minkä tahansa suuren länsimaisen kaupungin kaduilla - viittaavat synkkään tulevaisuuteen. Vuosisadan tai kahden vuosisadan sisällä, tai ehkä lyhyemmän ajan sisällä, lännen väestöt, ne, joiden sukujuuret ovat peräisin Euroopan pohjoisesta alarodusta ja alppilaisesta alarodusta (Nordic and Alpine subraces of Europe), ovat lakanneet olemasta olemassa yhtenäisenä kokonaisuutena. Se, kuinka nopeasti loppu tulee, riippuu maahanmuuttomääristä, eriävistä syntyvyyksistä etnisten ryhmien keskuudessa (differential birthrates among ethnic groups) ja rodullisesti sekalaisten parien lapsensaantimääristä (mixed-race childbearing rates). Mutta lopputulos on muuttumaton niin kauan kuin me pidämme kiinni nykyisestä kurssistamme.

Ja kuitenkin avoin keskustelu lopputuloksesta - sen rodun, joka sai aikaan maailman ensimmäisen ja ehkä ainoan teknologisen sivilisaation, uppoamisesta - vaiennetaan yleensä sanoilla kuten "rasisti" ("racist"), "kiihkoilija" ja "muukalaisvihaaja". Se virheellinen moraalisysteemi, joka asettaa voimaan tämän vaikenemisen, ja myöskään ne ihmiset, jotka tukevat sitä, eivät tule selviämään lännen kuolemasta. Mutta sitten kun länsi on kuollut, se, että ne, jotka ovat vastuussa tästä kuolemasta, ovat myös kuolleet, ei juurikaan lohduta. Jos me aiomme kääntää suunnan, on tärkeää, että me ryhdymme toimenpiteisiin nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.

Jos lännen moraalisysteemi on nykyään virheellinen, kuinka se voidaan korjata? Ensimmäinen kysymys, joka meidän täytyy esittää, on se, että onko se moraalista, jos sekä etniset ryhmät että yksilöt tavoittelevat selviytymistä. Ja jos se on moraalista, niin mitkä ovat ne moraaliset toimenpiteet, joihin me voimme ryhtyä varmistaaksemme selviytymisen? Millainen sivilisaatiomme moraalisen perustan täytyy olla, jotta sivilisaatiomme ei katoa? Kirjassaan Destiny of Angels Richard McCulloch kutsuu näitä kysymyksiä "perimmäisen etiikan" asiaksi.

Lännen moraalinen dilemma

Väestömme dilemma on seuraus syvästä väärinkäsityksestä mitä tulee luontoon ja moraaliin. Se saa alkunsa virheellisestä, sentimentaalisesta uskomuksesta, jonka mukaan altruismi voidaan laajentaa sen evolutiivisen alkuperän - sukulaisuuteen perustuvan ja ryhmän sisäisen altruismin - yli koko ihmiskuntaan. Se johtuu siitä, että ei hyväksytä geneettisten tekijöiden roolia ihmisen temperamentin ja potentiaalin määrittämisessä.

Standardit, jotka hallitsevat julkista keskustelua, tuovat mieleen pimeän keskiajan siinä mielessä, että ne eivät perustu tieteeseen tai inhimilliseen kokemukseen. Sen sijaan ne koostuvat moralistisista väitteistä, jotka on johdettu maailmankuvasta, jonka juuret ovat radikaalissa egalitarismissa. Näiden periaatteiden noudattamisen pitkän tähtäimen seurausta tarkastellaan harvoin - puhumattakaan siitä, että se joutuisi tieteellisen tutkimuksen kohteeksi.

Useimmat länsimaiset ihmiset olisivat samaa mieltä siitä, että synnynnäinen tunne oikeasta ja väärästä on avainasemassa länsimaisessa moraalisysteemissä - systeemissä, joka arvostaa yksilöllistä arvoa ja vastavuoroista oikeudenmukaisuutta. Tämän moraalinäkemyksen tragedia on se, että se on laajennettu maailmaan kokonaisuudessaan - näennäisesti jalointa käyttäytymistä, jota ihmiskunta on koskaan osoittanut - ja siitä on tullut uhka lännen selviytymiselle.

Kuten biologi Garrett Hardin osoitti vuoden 1982 esseessään "Discriminating Altruisms" ("Syrjiviä altruismeja"), universalismi - khimairamainen (chimerical) Yksi maailma ilman rajoja tai eroja - on mahdoton. Ryhmät, jotka harjoittavat rajoittamatonta altruismia, vapaana itsesäilytyksen ajatuksista, joutuvat elämän kilpailussa epäedulliseen asemaan ja karsiutuvat näin ollen ajan myötä niiden hyväksi, jotka rajoittavat altruistisen käytöksensä ihmiskunnan pienempään osajoukkoon, yleensä omaan geneettiseen sukuunsa, jolta he saavat vastavuoroisia hyötyjä.

Professori Hardin kirjoittaa:

"Universalismi on altruismia, jota harjoitetaan ilman sukulaisuuteen, tuttavuuteen, yhteisiin arvoihin tai läheisyyteen ajassa tai paikassa liittyvää syrjintää ... Ihmisille, jotka hyväksyvät ajatuksen biologisesta evoluutiosta ameebasta ihmiseen, näkemys sosiaalisesta evoluutiosta egoismista universalismiin saattaa vaikuttaa uskottavalta. Itse asiassa viimeinen askel on kuitenkin mahdoton ... Katsokaamme miksi." [painotus alkuperäisessä]

"Kuvittele mielikuvituksessasi maailma, jossa sosiaalinen evoluutio ei ole edennyt egoismia tai individualismia pidemmälle. Kun familismi (familialism) ilmestyy paikalle, mikä selittää sen pysyvyyden? Täytyy olla niin, että yksilöiden omaistensa puolesta tekemien uhrausten kustannukset enemmän kuin maksetaan niillä hyödyillä, jotka saadaan perhesolidaarisuuden kautta ..."

"Argumentti, joka selittää askeleen familismiin, toimii yhtä hyvin jokaisella seuraavalla askeleella - paitsi viimeisellä. Miksi tämä ero? Siksi, että universalismin luomalla Yhdellä maailmalla ei - määritelmän mukaisesti - ole kilpailullista perustaa tukemaan sitä ... [Universalismi] ei voi selviytyä kilpailussa syrjinnän kanssa."

Professori Hardin lisää:

"[M]eidän ei pidä unohtaa sitä, että kolmen miljardin vuoden ajan biologinen evoluutio on saanut virtansa syrjinnästä. Jopa pelkkä selviytyminen ilman evolutiivista muutosta riippuu syrjinnästä. Jos universalistit saavat nyt tahtonsa läpi, syrjinnästä luovutaan. Jopa vaatimattomimman impulssin konservatismia kohtaan pitäisi saada meidät kyseenalaistamaan sellaisen periaatteen, joka on toiminut niin hyvin miljardien vuosien ajan, hylkäämisen järkevyys. On traagista ironiaa, että syrjintä on saanut aikaan lajin (Homo sapiens), joka ehdottaa nyt sen periaatteen hylkäämistä, joka on vastuussa sen noususta suuruuteen." On ei-eurooppalaisille - joista lähes kaikki säilyttävät yhtenäisyytensä selväpiirteisinä, syrjivinä ryhminä - eduksi käyttää hyväksi lännen taloudellista vaurautta ja sosiaalista järjestystä - hyötyjä, joita monet eivät todistettavasti pysty luomaan itse. Kun tämä koossapitävä vietti asetetaan kilpailemaan uhrautuvan länsimaisen altruismin kanssa, voi olla vain yksi lopputulos. Lyhyellä aikavälillä eurooppalaiset syrjäytetään oman etunsa mukaisesti toimivien ryhmien toimesta. Pitkällä aikavälillä biologinen tuho odottaa meitä. Koska ne, jotka syrjäyttävät meidät, eivät, määritelmällisesti, ylläpidä moraalistandardejamme - sillä jos he ylläpitäisivät, he eivät olisi syrjäyttämässä meitä - meidän virheellinen moraalisysteemimme katoaa meidän mukanamme.

Se tosiasia, että universaali, uhrautuva altruismi tuhoaa harjoittajansa, on sen ilmeisin vika. Jokaisen selviytymiskykyisen moraalijärjestyksen täytyy tiedostaa tämä.

...

Moraalin kaksoiskoodi

Miksi, kuitenkin, rodulla on väliä? Vastaus piilee geenien biologiassa ja geneettisen sukulaisuuden vaikutuksessa altruismiin. Monien vuosikymmenten ajan altruismi oli paradoksi evoluutioteorioille. Itse Darwin ymmärsi, että altruismi oli vaikea selittää yksilöllisen "vahvimman selviytymisen" ("survival of the fittest") ehdoilla. Kirjassaan Race, Evolution, and Behavior Philippe Rushton kirjoittaa: "Jos ryhmän altruistisimmat jäsenet uhraavat itsensä muiden puolesta, he ovat vaarassa jättää vähemmän jälkeläisiä välittämään juuri niitä geenejä, jotka hallitsevat altruistista käytöstä. Näin ollen altruismi olisi negatiivisen valinnan alainen (altruism would be selected against) ja itsekkyys olisi positiivisen valinnan alainen (selfishness would be selected for)."

Prof. Rushton esittää, että tämä paradoksi ratkaistaan geneettisen samankaltaisuusteorian (genetic similarity theory) avulla - ala, jonka pioneereina ovat toimineet biologi W.D. Hamilton ja muut. Prof. Rushton kirjoittaa:

"Sukulaisvalintana (kin selection) tunnetun prosessin kautta yksilöt voivat maksimoida pelkän yksilöllisen kelpoisuutensa (individual fitness) sijaan kattavan kelpoisuutensa (inclusive fitness) lisäämällä sekä itsensä että geneettisten sukulaistensa toteuttamaa menestyksekkäiden jälkeläisten tuotantoa... Geenit ovat ne, jotka selviytyvät ja jotka välitetään eteenpäin, ja jotkut samoista geeneistä eivät löydy pelkästään suorista jälkeläisistä vaan myös sisaruksista, serkuista, veljenpojista/veljentyttäristä, sisarenpojista/sisarentyttäristä ja lastenlapsista ... näin ollen, evolutiivisesta näkökulmasta katsottuna, altruismi on keino, joka auttaa geenejä leviämään."

Ajan myötä sukulaisvalinta on johtanut moraalin kaksoiskoodiin - altruistinen koodi henkilön geneettisille sukulaisille, ja ei-altruistinen koodi kaikille muille. Antropologit ovat esittäneet, että ihmiset kehittyivät muuton ja geneettisesti sukua olevista yksilöistä koostuvien ryhmien välisen heimosodankäynnin prosessin kautta. Kirjassa A New Theory of Human Evolution Sir Arthur Keith kirjoitti: "Prosessi, joka turvaa ihmiskunnan eristyneen ryhmän evoluution, on kahden periaatteen yhdistelmä ... nimittäin yhteistyö kilpailun kanssa ... Minä väitän, että aivan ihmisen evoluution alusta lähtien jokaisen paikallisen ryhmän käytöstä sääteli kaksi moraalikoodia - Herbert Spencer luokitteli nämä moraalikoodit 'sovun koodiksi' ('code of amity') ja 'vihamielisyyden koodiksi' ('code of enmity')."

Garrett Hardin kirjoittaa: "Heimon keskeinen ominaispiirre on se, että sen pitäisi noudattaa moraalin kaksoisstandardia - yhdenlainen käytös sisäryhmäsuhteita varten, toisenlainen käytös ulkoryhmäsuhteita varten (one kind of behavior for in-group relations, another for out-group)." Sisäryhmäsuhteita sävyttää yhteistyö, kun taas ulkoryhmäsuhteita sävyttää konflikti. Liberaalit ovat yrittäneet kumota heimokonfliktin roolin väittämällä, että samalla, kun ryhmät ovat saavuttaneet kansakunnan koon, sellaiset erot on kadotettu. Mutta näin tehdessään he eivät huomaa geneettisen samankaltaisuusteorian keskeistä viestiä. Kansalliset etniset ryhmät edustavat geneettisesti sukua olevien heimojen kasvua ja yhdistymistä ajan mittaan.

Professori Hardin esittää, että altruismin ja kilpailun luonteen vuoksi moraalin kaksoiskoodi on väistämätön ja sitä ei voi poistaa ihmisen yhteiskunnasta:

"Heimojen välisen kilpailun puuttuessa altruismin selviytymisarvo täpötäydessä maailmassa lähestyy nollaa, koska se, minkä ego luovuttaa, pakostakin ... menee yhteismaalle (into the commons). Se, mikä on yhteismaalla, ei voi suosia niiden jakamisimpulssien selviytymistä, jotka laittoivat sen sinne - paitsi jos jakamiselle asetetaan rajat. Se, että jakamiselle asetetaan rajat, tarkoittaa sitä, että luodaan heimo - joka tarkoittaa sitä, että Yksi maailma hylätään... Yhden maailman tila, jos se saavutettaisiin, hajoaisi pian uudestaan heimojen kokoelmaksi."

Sisäryhmä-ulkoryhmä-erottelu vaikuttaa vielä nykyäänkin; vain taistelukenttä on muuttunut. Alueellinen irredentismi ja kilpailevat syntyvyydet ovat korvanneet heimosodankäynnin.

Liberaali kampanja länsimaisten kansojen keskuudessa esiintyvien kansallisen, kulttuurisen tai rodullisen solidaarisuuden tuntemusten poistamiseksi aloitettiin suurelta osin siinä toivossa, että "tribalismin" poistaminen aloittaisi maailmanrauhan aikakauden. Kuten professori Hardin on osoittanut, tribalismia ei voi poistaa. Vielä pahempaa, jokainen idealistinen ryhmä, joka yksipuolisesti purkaa oman heimotunteensa, pyyhkäistään pois niiden ryhmien toimesta, jotka ovat säilyttäneet omansa. Jollei nykyistä suuntaa muuteta, länsi tullaan tuhoamaan tässä uudessa biologisen sodankäynnin muodossa.

Moraalin kaksoiskoodi on näin ollen kulmakivi, johon jokaisen kestävän moraalijärjestyksen täytyy perustua. Se on myös vastaus siihen perimmäisen etiikan kysymykseen, joka esitettiin aiemmin: "Onko se moraalista, jos etniset ryhmät pyrkivät selviytymään?" Koska "heimojen" poistaminen ihmiskunnasta on mahdotonta, niin tähän kysymykseen annetun vastauksen täytyy olla kyllä. Se, mikä on erottamattomasti rakennettu maailmankaikkeuden lakeihin, ei voi olla moraalitonta.

Universalistit saattaisivat yrittää karrikoida moraalin kaksoiskoodin inhottavaksi kaksoisstandardiksi, mutta se on jotain sellaista, jota me harjoitamme joka päivä ilman, että me edes ajattelemme sitä. Ilman sitä mikään ryhmä - oli se sitten perhe, klubi, yhtiö, poliittinen puolue, kansakunta tai rotu - ei olisi olemassa. Sillä tavoin ryhmät tekevät eron jäsenten ja ei-jäsenten välillä. Saman yhtiön työntekijät kohtelevat toisiaan eri tavalla kuin kilpailijoita. Saman poliittisen puolueen jäsenet tekevät yhteistyötä toistensa kanssa ja kilpailevat vastustajien kanssa. Perheet tekevät selvän eron jäsenten ja vieraiden välillä. Moraalin kaksoiskoodi on helppo jättää huomiotta juuri sen vuoksi, että se on niin perustavanlaatuinen osa ihmisluontoa.

"Sovun koodi, vihamielisyyden koodi" selittää rodulliset lojaliteetit. Se on sen biologisesti tarpeellisen tosiasian laajennus, että vanhemmat rakastavat omia lapsiaan enemmän kuin vieraiden lapsia. Tällaiset tunteet ovat normaaleja ja luonnollisia. Ja kuitenkin termistä "rasismi" ("racism") on tullut kirosana, joka lopettaa keskustelun. Ne, jotka käyttävät tätä sanaa aseena, sanovat, että rodullinen lojaalisuus on rasismia silloin, kun valkoiset osoittavat sitä, mutta että se on oikeutettua ylpeyttä silloin, kun ei-valkoiset osoittavat sitä. Kyseinen sana on yksinkertaisesti keino saada valtaa sellaisten ihmisten yli, joilla on liioiteltuja moraalisia tunnontuskia.

...

Michael Masters asuu Virginian Fredericksburgissa. Hänen artikkelinsa saatetaan päätökseen seuraavassa numerossa.

...

Ensimmäisessä osassa hra Masters osoitti, että on loogisesti mahdotonta, että kaikki ihmiset kannattaisivat Yhden maailman "universaalia moraalia", ja että ne ryhmät, jotka harjoittavat sitä, tullaan varmasti syrjäyttämään niiden ryhmien toimesta, jotka eivät harjoita sitä. Hra Masters hahmottelee nyt perustan sellaiselle moraalille, joka varmistaisi selviytymisen.

...

Länsimaisen järjestyksen juuret

Freedom Housen vuosittain julkaisema Map of Freedom (Vapauden kartta) osoittaa graafisesti, että hallinnon (government) vapaat muodot seuraavat yleensä eurooppalaista syntyperää olevien ihmisten väestökeskittymiä - vahva vihje siitä, että vapaudella on geneettinen alkuperä. Vaikka on olemassa poikkeuksia - eritoten Japani, joka hävisi lännelle ydinsodassa ja jolle määrättiin länsimainen perustuslaki - vapaiden maailma on suurelta osin länsieurooppalaisten maailma. "Osittain vapaa" -kategoria sisältää äskettäin ilmaantuneet itäeurooppalaiset ja muutaman muun kansakunnan ympäri maailmaa. Suuri osa Afrikkaa ja Aasiaa pysyy "ei vapaa" -kategoriassa.

Thomas Jefferson aavisti tämän. Peläten "ulkomaalaisten maahantuontia" hän kirjoitti Notes on Virginia -kirjassa: "He tuovat mukanaan jättämiensä valtioiden periaatteet (principles of the governments they leave), tai jos he pystyvät karistamaan ne kannoiltaan, niin niiden vastineeksi tulee rajoittamaton hillittömyys, siirtyminen, kuten tavallista, ääripäästä toiseen... Lukumääränsä mukaisessa suhteessa he valavat siihen [kansakuntaan] henkensä, vääntävät tai vääristävät sen suuntaa ja muuntavat sen heterogeeniseksi, sekavaksi, häiriintyneeksi massaksi."

Koska taloudellinen epätasa-arvo (economic inequality) ryhmien välillä aiheuttaa väistämättä kateellisuutta, vakaat yhteiskunnat ovat lähes aina homogeenisiä. Monietniset ja monikulttuuriset yhteiskunnat elävät hajoamisen partaalla. Tällaisissa tapauksissa valtion rooliksi tulee konfliktinhallinta, kuten Brent Nelson huomauttaa kirjassa America Balkanized. "Valtio konfliktihallintona on nouseva julkisen elämän teema Yhdysvalloissa - teema, joka ilmenee toistuvasti dialogin, sovittelun, sensitiivisyyden, suvaitsevaisuuden ja tasapainon käsitteissä. Jälkimmäiset termit ovat kasvavassa määrin amerikkalaisen julkisen elämän iskusanoja. Pidetään yllä fiktiota, että nämä käsitteet ... tuottavat ryhmien välisten konfliktien lopullisen ratkaisun... [T]odellisuus on jotain aivan toista." Lait "viharikollisuutta" ja "vihapuhetta" vastaan kuvastavat tuota toista todellisuutta.

Jos tämän päivän etnisistä vähemmistöistä tulee enemmistö, niin niiden kansakuntien, jotka olivat aikoinaan länsimaisten väestöjen omia, kohtalon hallitseminen (rauhanomaisesti äänestämisen avulla) tulee olemaan länsimaisten väestöjen vallan ulottumattomissa. Ei ole takeita siitä, että suojat, jotka ovat vallitsevia länsimaisissa yhteiskunnissa, tullaan säilyttämään yhteiskunnissa, jotka muuttuvat ei-länsimaisiksi. Ei ole historiallista syytä uskoa, että yksilönvapauden periaatteisiin perustuvat valtiot selviytyvät länsimaisten väestöjen katoamisesta.

Siirtomaa-ajan jälkeinen Afrikka on valaiseva. Suurimmaksi osaksi Pimeä maanosa on palaamassa esi-isiltä perittyihin tapoihinsa, sopivasti länsimaisten aseiden infuusion päivittämänä, kuten verilöyly Somaliassa ja Ruandassa osoittaa. Se, että tämä häiritsee korostettua länsimaista myötätuntoamme, on ymmärrettävää. Mutta sentimentaalisuuden ei pitäisi estää meitä näkemästä pitkän tähtäimen seurauksia omalle selviytymisellemme. Luonnon kirjoja tasapainotetaan Afrikassa, ja ne tullaan tasapainottamaan lännessä, joko meidän tai Luonnon itsensä toimesta. Aivan kuten ruoan antaminen sellaisille ihmisille, jotka eivät pysty ruokkimaan itseään, yksinkertaisesti jouduttaa väistämätöntä populaation romahdusta, kolmannen maailman ihmisten tuominen länteen yksinkertaisesti jouduttaa lännen muuttumista kolmannen maailman jatkeeksi.

Järjestäytyneen, itsenäisen vapauden eurooppalainen traditio on todennäköisesti osa geneettistä perintöämme. Läpi koko kolmannen maailman valtiot vaihtelevat anarkiasta diktatuuriin. Myös tämä on varmasti geneettistä. Ne muutamat ei-eurooppalaiset maat, jotka näyttävät olevan vapaita, ovat tavallisesti säilyttäneet demokratian lännen kanssa olevan läheisen kontaktin avulla. Jos eurooppalaiset marginalisoidaan ja lopulta absorboidaan kolmannen maailman toimesta, se länsimaisen liberalismin idealismi, joka salli kolmannen maailman invaasion, on osoittautunut kuolettavaksi geneettiseksi viaksi.

Harvat käsitteet ovat juurtuneet länsimaiseen ajatteluun enemmän kuin "laillisuusperiaatteen" ("rule of law") kunnioittaminen. Lännellä on järjestyksen historia, joka edeltää 800 vuotta vanhaa Magna Cartaa. Roomalainen oikeus (Roman Law) vallitsi Välimeren maailmassa lähes tuhannen vuoden ajan. Ainutlaatuisena maailman väestöjen joukossa, lännen ihmiset tunnustavat, ainakin teoriassa, valtion alisteisuuden yksilön oikeuksille. Mutta lait ovat olleet apuna nykyisen kriisin aiheuttamisessa. Vaikka läntisessä maailmassa maahanmuutolle ei käytännössä ole kansan tukea, se etenee kaikkialla niiden lakien alaisuudessa, jotka ihmisten valitsemat hallitukset (governments) ovat säätäneet.

Loppujen lopuksi lait eivät ole sen parempia vapauden takaamisessa kuin ne ihmiset, jotka laativat lait ja asettavat ne voimaan. Sir Roger L´Estrange sanoi: "Kaikista epäoikeudenmukaisuuksista suurin on se, joka tehdään lain nimissä." Amerikan Perustajat tunnustivat, että on olemassa sellainen luonnollinen määräys vapauteen, joka syrjäyttää ihmisten laatimat lait. Vaikka amerikkalainen vapauden käsite oli paljon velkaa brittiläiselle ja ranskalaiselle poliittiselle ajattelulle, amerikkalainen luomisasiakirja, Itsenäisyysjulistus (Declaration of Independence), tarjosi kenties tunnetuimman "luonnollisen lain" ilmaisun, joka oli ikinä kirjoitettu. Kirjoittaessaan "Luonnon ja Luonnon Jumalan" suomien "luovuttamattomien Oikeuksien" turvaamisesta Thomas Jefferson kirjoitti:

"Että näiden oikeuksien turvaamiseksi Ihmisten keskuudessa perustetaan Hallituksia ja ne saavat oikeutetut valtuutensa hallittujen suostumukselta. Että aina kun mistä tahansa Hallitusmuodosta tulee näiden päämäärien kannalta tuhoisa, niin se on Ihmisten Oikeus muuttaa sitä tai kumota se ja perustaa uusi Hallitus, jonka perusta on sellaisissa periaatteissa ja joka järjestää valtuutensa sellaisessa muodossa, joka vaikuttaa heistä sellaiselta, että se saa todennäköisimmin aikaan heidän Turvallisuutensa ja Onnellisuutensa."

Oikeudet, jotka Jefferson tunnisti - "Elämä, Vapaus ja Onnellisuuden tavoittelu" - esitettiin George Masonin toimesta Virginian Oikeuksien julistuksessa (Virginia Declaration of Rights), joka ratifioitiin 6. toukokuuta 1776 (käänt. huom. joidenkin tietolähteiden mukaan ratifiointi tapahtui 12. kesäkuuta 1776). Masonin työ oli perusta Jeffersonin lausunnolle, mutta Masonin versio on parempi, koska se välttää Jeffersonin runollisen hölynpölyn siitä, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi (about all men being created equal). Masonin kieli seisoo edelleen länsimaisen poliittisen ajattelun monumenttina:

"[K]aikki ihmiset ovat luonnostaan yhtä vapaita ja itsenäisiä (equally free and independent), ja heillä on tiettyjä luontaisia oikeuksia, joita, kun he nousevat yhteiskunnan asteelle, he eivät voi millään sopimuksella viedä tai riistää jälkeläisiltään; nimittäin elämästä ja vapaudesta nauttiminen omaisuuden hankkimisen ja omistamisen keinoilla ja onnellisuuden ja turvallisuuden tavoitteleminen ja saavuttaminen."

Masonin sanat ovat parempia kuin Jeffersonin sanat kahdesta syystä. Ensinnäkin, hän sanoi, että ihmiset ovat "yhtä vapaita" eikä "tasa-arvoisia". Ero on valtava. On olemassa runsaasti todisteita siitä, että Jefferson ymmärsi eron yhtä hyvin kuin Mason, mutta suuri osa eurooppalaisten riistetyiksi tulemisesta omissa kotimaissaan voidaan jäljittää myöhempien länsimaisten liberaalien toteuttamaan tämän egalitaarisen filosofian hyväksikäyttöön.

Toiseksi, Mason toteaa suoraan luonnollisen lain keskeisen teesin: ihmiset eivät voi millään sopimuksella riistää jälkeläisiltään oikeuksia. Luonnollinen laki on näin ollen se tukipiste, jonka päällä lepää se asia, että maahanmuutto on kansanmurha. Lännen hallituksilla ei ole oikeutta määrätä nykyisiä maahanmuuton ja rotusekoituksen tasoja väestöilleen. Emmekä me ole moraalisesti velvollisia hyväksymään niitä.

Perimmäinen moraalinen periaate

Mason tunnisti "turvallisuuden" roolin motiivina lain ja hallituksen luomiselle. Toiset ovat sanoneet saman asian. William Blackstone kirjoitti: "Itsepuolustusta kutsutaan oikeutetusti luonnon ensisijaiseksi laiksi... [Sitä] ei voida ottaa pois yhteiskunnan lakien toimesta." Jefferson kirjoitti: "Kirjoitettujen lakien tiukka noudattaminen on epäilemättä yksi kunnon kansalaisen korkeimmista velvollisuuksista, mutta se ei ole korkein. Välttämättömyyden, itsesäilytyksen, maamme pelastamisen (silloin kun se on vaarassa) lait ovat korkeampi velvoite."

Heidän sanomansa on yksinkertainen. Lait yksinään, vapaana niiden selviytymishyödystä, eivät ole eivätkä voi olla sivilisaation alla oleva perusta. Loppujen lopuksi sillä, joka säätää lait ja valvoo lakeja, on valta päättää, kuka elää ja kuka kuolee. Selviytyminen on se perimmäinen periaate, johon kaikkien kestävien moraalijärjestelmien täytyy perustua. Tämä on kolmas ja viimeinen kaikkien pysyvien moraalijärjestysten kulmakivi, sillä jokainen väestö, joka "riistää" jälkeläisiltään oikeuden olemassaoloon, katoaa, ja sen virheellinen moraalijärjestelmä katoaa sen mukana.

Kaikkien laki- ja hallitusjärjestelmien täytyy palvella selviytymisen välttämättömyyttä. Puhuessaan Etelän itsenäisyyteen tähdänneen sodan (War for Southern Independence) aattona ja John Brownin yrityksen lietsoa orjakapina Harper’s Ferryssä jälkimainingeissa presidentti James Buchanan ilmaisi valkoisten etelävaltiolaisten (jotka näkivät olemassaolonsa olevan vaarassa) tunteman pelon: "Itsesäilytys on luonnon ensimmäinen laki, ja näin ollen jokaisen sellaisen yhteiskunnan tilan, jossa miekka on koko ajan ripustettu ihmisten päiden yläpuolelle, täytyy lopulta tulla sietämättömäksi." Siellä, missä laki ja selviytyminen olivat ristiriidassa, Perustajat ottivat vihjeen Cicerolta: "Lait ovat hiljaa aseiden keskellä."

Länsi on luovuttamassa vallan elämästä ja kuolemasta kolmannen maailman muukalaisten käsiin. Maailmassa, jota hallitaan "sovun ja vihamielisyyden kaksoiskoodin" toimesta, tämä päätös, jota ei ikinä altistettu informoidun äänestäjäkunnan järjestelmälliselle tarkastelulle, merkitsee itsemurhaa. Joskus seuraavalla vuosisadalla miekasta, jonka länsimainen yhteiskunta on ripustanut oman päänsä yläpuolelle, tulee sietämätön. Se, mikä meidän vastauksemme tulee olemaan, jää nähtäväksi. Jos vastausta ei tule, seurauksena on varmasti pitkä vajoaminen yöhön.

Mihin suuntaan, länsimainen ihminen?

Mitä menetettäisiin länsimaisen sivilisaation ja sen väestöjen katoamisen mukana? Kaksituhatta vuotta sitten roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti De Germania -kirjassa, että germaanisten heimojen väestöt omasivat mieltymyksen henkilökohtaiseen vapauteen, hengen itsenäisyyden, naisia, joille oli annettu epätavallisen korkea asema, ja syvän kiintymyksen maahan. Nämä piirteet ovat säilyneet kaksikymmentä vuosisataa. Pysyykö yksilönvapauden henki ilman länttä? Map of Freedom antaa ymmärtää, että ei pysy. Huolimatta liberaalien taipumuksesta mustamaalata sitä ainoaa kulttuuria maan päällä, joka sietäisi heidän läsnäoloaan, nämä hyveet kuvaavat ainutlaatuisesti vain eurooppalaisia ja heidän sivilisaatiotaan.

Nyt noiden samojen germaanisten heimojen jälkeläiset, ne, jotka ovat esi-isiä suurelle osalle valkoista maailmaa, sen ainoan kehittyneen teknologisen sivilisaation, jonka maailma on ikinä tuntenut, luojat, ovat matkalla kohti sukupuuttoa. Vaativatko länsimaiset moraaliset periaatteet, että lännen luojat tekevät itsemurhan täyttääkseen nuo periaatteet? Tällainen uskomus on järjetön. Tästä seuraa näin ollen, että jos länsi aikoo selviytyä, sen täytyy kohdata rehellisesti, kuten Jean Raspail aavisti, moraalisten uskomustensa perinpohjaisesti tuhoisa luonto.

Jokaisen kestävän moraalijärjestyksen täytyy perustua seuraaviin periaatteisiin: 1) moraalin kaksoiskoodi, joka on evolutiivista alkuperää, sitoo etnisten ja rodullisten ryhmien jäsenet yhteen; 2) universaali, uhrautuva altruismi maailmassa, jossa rodullinen koheesio on muualla normi, on kuolettavaa; ja 3) selviytymisen välttämättömyys ja itsesäilytyksen ensisijaisuus syrjäyttävät kaikki ihmisen laatimat lait.

Mitä meidän sitten pitää tehdä? Raymond Cattell vaati kirjassaan A New Morality From Science: Beyondism universalistisen opin kumoamista ja monien sellaisten sosiaalisten laboratorioiden luomista, joissa evoluutio voi edetä ilman jonkun vahingoittamista tai alistamista jonkun toisen toimesta. Wilmot Robertson vaati tätä polkua kansakuntaisuuden perustaksi kirjassa The Ethnostate. Richard McCulloch on ylentänyt tämän periaatteen "rodulliseksi Kultaiseksi säännöksi" kirjassa The Racial Compact.

Ainoa tie, joka antaa yhtenäisille ryhmille mahdollisuuden selviytyä, on etninen separaatio (erottaminen, erilläänolo). Ilman separaatiota moraalin kaksoiskoodi takaa pitkän, kaoottisen konfliktin ja verenvuodatuksen ajanjakson. Lopulta, mitä rodullinen konflikti ei lopeta, rotusekoitus, pienentyneet syntyvyydet ja fyysinen ja psykologinen syrjäyttäminen lopettavat. Henkilökohtainen vapaus ja yksilöllisyys, joita ilman eurooppalaiset eivät voi yksinkertaisesti olla olemassa, katoavat paljon ennen kuin eurooppalainen geneettinen perintö on täysin uponnut. Jottei tämä lopputulos vaikuttaisi kaukaiselta ja näin ollen sellaiselta, että siitä ei tarvitse kantaa huolta, niin pidettäköön Rooman rappeutumisen aikaskaala aina mielessä. Vaikka on epävarmaa, ehtivätkö ne, jotka lukevat tätä, nähdä lännen romahduksen, tänään syntyvät valkoiset lapset saattavat hyvinkin kokea sen.

Myös Jean Raspail uskoi, että loppu ei ollut kaukana. Hän kirjoitti The Camp of the Saints -kirjan vuoden 1985 painoksen johdannossa: "Roomalainen imperiumi ei kuollut mitenkään eri tavalla, vaikkakin on totta, että hitaammin, kun taas tällä kertaa me voimme odottaa äkillisempää suurpaloa ... Kristillinen hyväntekeväisyys tulee osoittamaan itsensä voimattomaksi. Ajat tulevat olemaan julmat."

Louis Veuillot, 1800-lukulainen ranskalainen kirjailija, tavoitti dilemman, jonka länsi kohtaa tavatessaan väestöjä, jotka eivät mukaudu länsimaisiin moraalisiin periaatteisiin. "Kun minä olen heikompi, minä pyydän sinulta vapauttani, koska se on sinun periaatteesi; mutta kun minä olen vahvempi, minä otan sinun vapautesi pois, koska se on minun periaatteeni." Lännen pitää tunnistaa tämä "[ei-länsimaisen maailman] kuhisevan rannan kurjien roskien" ("the wretched refuse of [the non-Western world’s] teeming shore") vetoaminen myötätuntoon siksi, mitä se on: viekoittelevan parasitismin muoto, joka voi, määritelmällisesti, vietellä vain niitä, joilla on länsimaiset moraaliset periaatteet.

Oswald Spengler kirjoitti kirjassa Länsimaiden perikato (The Decline of the West): "Sitä kasvaa tai kuolee. Ei ole kolmatta mahdollisuutta." Lännen väestöjen täytyy päätyä uskomaan siihen ainoaan moraaliseen periaatteeseen, jonka Luonto tunnustaa, ja lännen väestöjen täytyy päätyä toimimaan tämän periaatteen mukaisesti: Niille, jotka elävät sopusoinnussa Luonnon kanssa, selviytyminen on moraalista. Niiden, jotka eivät elä, rangaistus on sukupuutto. Ilman tätä ymmärrystä länsimainen ihminen, lain, myötätunnon, teknologian ja sellaisen etsinnän hengen, joka on vertaansa vailla ihmiskunnan historiassa, alkuunpanija, tulee tuhoutumaan niiden käsissä, jotka eivät omaa samaa synnynnäistä kipinää. Niiden lastemme vuoksi, joita ei vielä ole, valitkaamme elämä - millä tavalla tahansa meidän pitää - kun valinta on vielä meidän.

Hra Mastersin essee "We Are A People" ("Me olemme kansa") ilmestyi Southern Patriot -lehden touko-kesäkuun numerossa. Hänen arvostelunsa Garrett Hardinin kirjasta The Immigration Dilemma ilmestyy The Social Contract -lehden kesän numerossa.

Lähteet:

http://library.flawlesslogic.com/masters.htm
http://www.amren.com/archives/back-issues/july-1995/#cover
http://www.amren.com/archives/back-issues/august-1995/#cover