William Piercen näkemyksiä (osa 2)

Ote tekstistä "Non-White Immigration: Death Sentence for America" (Free Speech - May 1995 - Volume I, Number 5)

Hallitus (government) ja kontrolloitu media teeskentelevät, että laiton maahanmuutto on ratkaisematon ongelma. He näyttävät meille televisiossa kaikkia niitä reikiä, joita meksikolaiset ovat leikanneet raja-aitaan, he näyttävät meille meksikolaisten ryhmiä kahlaamassa Rio Granden poikki, he näyttävät meille meksikolaisia kiipeämässä aidan yli ja juoksemassa liikenteen läpi San Diegossa välttääkseen Rajavartiomme (our Border Patrol), ja he vääntelevät käsiään ja kertovat meille, että on yksinkertaisesti mahdotonta pysäyttää laiton maahanmuutto. Hallitus sanoo, että se määrää vielä 100 Rajavartion agenttia yhteen paikkaan ja että se rakentaa vahvemman aidan toiseen paikkaan, mutta sitten meksikolaiset vain tulevat jonkun toisen rajan osan yli. Hallitus toimii niin kuin se ei yksinkertaisesti tietäisi, mitä tehdä, että se on yksinkertaisesti liian suuri ongelma, että sen ratkaiseminen vaatisi liian paljon rahaa.

Mutta oikeasti, se on kaikki vain peliä, joka on suunniteltu huijaamaan amerikkalaisia ihmisiä. Hallitus tietää täydellisen hyvin, kuinka pysäyttää laiton maahanmuutto, mutta se ei halua pysäyttää sitä. Hallitus vain haluaa saada meidät uskomaan, että se yrittää parhaansa. Mutta tiedättekö, kuka tahansa teistä kuulijoista, jolla on ollut yhtään armeijakokemusta, ymmärtää, että laiton maahanmuutto voidaan pysäyttää helposti, nopeasti ja pysyvästi. Jopa minä, joka en ole ikinä ollut armeijassa, voin taata teille, että jos minä vastaisin rajasta Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä, minä pystyisin pysäyttämään laittoman maahanmuuton täysin 24 tunnin sisällä ja minä pystyisin pitämään sen täysin pysähtyneenä paljon pienemmällä kustannuksella kuin sillä, joka nyt vaaditaan Rajavartiomme käyttämiseen. Minä tekisin vain sen, että valtuuttaisin Rajavartion agentit ampumaan kenet tahansa, joka yrittää ylittää rajan laittomasti. Kaksi tai kolme ampumista ensimmäisenä yönä, kullakin sellaisella rajan sektorilla, jossa ylitykset ovat yleisiä, ja sana olisi ulkona: "Älä yritä ylittää rajaa, ellet halua kuolla." Sen jälkeen käyttäisin muutaman kuukauden siten, että pystyttäisin yksinkertaisen aidan Kalifornian San Diegosta Texasin Brownsvilleen. Minä pystyttäisin sen kahdessa rivissä siten, että rivit olisivat 100 jalan (n. 30 metrin) etäisyydellä toisistaan ja että rivien väliin olisi asetettu miinoja ja elektronisia sensoreita. Minä määräisin jeeppipartioita meidän puolelle aitaa, ja ne partioisivat ennalta-arvaamattomina aikoina, mutta siten, että partioiden välillä ei olisi ikinä yli tuntia, ja minä määräisin helikopterit partioimaan yläpuolella. Minä tekisin tämän kaiken 5000 ihmisen vakinaisella Rajavartio-joukolla pitkin Meksikon rajaa, ja yksikään laiton maahanmuuttaja ei pääsisi läpi. Ei yksikään.

Sopulit (laumasielut) tietysti kirkuisivat, että minä olen verenhimoinen, että minä olen murhaaja, ja niin edelleen, mutta oikeasti, vähemmän meksikolaisia täytyisi tulla ammutuiksi yrittäessään tulla rajan yli tuona ensimmäisenä yönä kuin lainkuuliaisia amerikkalaisia nyt murhataan joka vuosi laittomien muukalaisrikollisten toimesta Kaliforniassa ja Texasissa.

Minä luulen, että meillä kaikilla on tapana olla hieman valikoivia sympatioissamme. Minä tunnen sympatiaa oman väestöni jäseniä kohtaan, meksikolaisten rikollisten uhreja kohtaan, ja sopulit tuntevat sympatiaa rikollisia kohtaan. He ovat Poliittisesti korrekteja, ja minä olen Poliittisesti epäkorrekti. Mutta minä pysäyttäisin laittoman maahanmuuton, kivuttomasti ja siististi, ja he haluavat mieluummin uskoa, että sitä ei voida tehdä.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510100632/http://www.natvan.com/free-speech/fs955c.html


Ote tekstistä "Time to Stop Listening" (Free Speech - March 1997 - Volume III, Number 3)

On hyvä lukea informatiivisia kirjoja. On hyväksi sinulle kuunnella American Dissident Voices -ohjelmaa. Itse asiassa nämä asiat ovat erittäin tarpeellisia. Mutta ne eivät riitä. Kuuntelemisen ja lukemisen täytyy olla valmistavia osallistumiselle, tai ne ovat merkityksettömiä. Samalla kun sinä et tee mitään, ne ihmiset, jotka tuhoavat Amerikkaa, hekumoivat ja virnistelevät. He jatkavat hekumoimista ja virnistelyä ja he jatkavat tuhoisaa työtään, kunnes me pysäytämme heidät.

Amerikassa me olemme valitettavasti kehittäneet katsojamentaliteetin. Me tykkäämme katsella, mitä ympärillämme tapahtuu, mutta me emme pidä osallistumisesta. Me emme halua tulla osallisiksi. Tämän vuoksi minä vihaan penkkiurheilulajeja ja tunnen suurta halveksuntaa urheilufaneja kohtaan. Se, että sinä istut sohvallasi ja katselet, kun muut ihmiset tekevät asioita, ei ole terveellistä, ei yksilöllisesti sinulle eikä kollektiivisesti maalle. Amerikka on siinä liemessä, missä se on tänä päivänä, koska me vain istuskelimme ja katselimme, kun kaikki tapahtui. Me emme tehneet mitään sen estämiseksi. Me vain annoimme tuhoajien saada sen, mitä he halusivat, emmekä me tehneet edes sitä, että olisimme antaneet heille verisen nenän.

Minä en pidä tämän sanomisesta, mutta minusta tuntuu, että minä olen velvollinen sanomaan sen: Jos sinä vain jatkat sitä, että et tee mitään, sinä petät maasi ja väestösi. Sinä olet itsekäs pelkuri. Sinä petät lapsesi ja lastenlapsesi. Sinä pakoilet vastuutasi heitä kohtaan. Sinä tiedät, mitä mediapomot ja poliitikot ovat heille suunnitelleet. Sinä olet häpeäksi maallesi ja esi-isillesi.

Mieti tätä. Ja jos sinä olet todellinen mies tai todellinen nainen etkä vain katsoja, kirjoita ja pyydä informaatiota National Alliancesta. Yhdessä me voimme tehdä jotain. Yhdessä me voimme vaikuttaa. Yhdessä me voimme pysäyttää ne ihmiset, jotka tuhoavat maatamme ja lastemme tulevaisuutta.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091208/http://www.natvan.com/free-speech/fs973d.html


Ote tekstistä "The Nature of Patriotism" (Free Speech - April 1997 - Volume III, Number 4)

Liberaalit saattavat intoilla tasa-arvosta (equality) ja "ihmisten veljeydestä" ja siitä, että ihmisrotu on ainoa rotu, jota kohtaan he tuntevat lojaalisuutta, mutta se on tyhjänpäiväistä viisastelua. Typerykset saattavat antaa itsensä tulla vakuutetuiksi siitä, että heistä on tullut roduttomia, kosmopoliittisia patriootteja - Uuden maailmanjärjestyksen patriootteja - mutta sellaisia ihmisiä löytyy hyvin vähän, jotka ovat halukkaita kuolemaan tai edes tekemään mitään merkittävää uhrausta tämän uuden pseudopatriotismin puolesta.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091939/http://www.natvan.com/free-speech/fs974a.html


Otteita tekstistä "Focusing Our Anger" (Free Speech - May 1997 - Volume III, Number 5)

Annan teille toisen esimerkin, ja se on se, mitä tapahtuu nuorille valkoisille naisille asevoimissamme. On tietysti hyvä, että armeijan päällystö on vihdoinkin tehnyt siirron niitä mustia kouluttajia (Black drill instructors) ja mustia upseereja vastaan, jotka ovat raiskanneet heitä. Vihdoinkin. Se, mikä ei kuitenkaan ole muuttunut, on se systeemi, joka tarkoituksella alistaa valkoiset naiset mustien miesten määräysvaltaan ja teeskentelee, että kaikki tulee olemaan hyvin, systeemi, joka teeskentelee, että mustien ja valkoisten välillä tai naisten ja miesten välillä ei ole eroa. Tuo saastainen ja tuhoisa systeemi on edelleen paikallaan. Ja se on vain onnekas sattuma, että naistemme raiskaukset ja muu hyväksikäyttö tuon systeemin alla on paljastettu. Kyse ei ole siitä, että kukaan ei tiennyt, mitä tapahtui kaiken aikaa. Kaikki valkoiset värvätyt miehet ja valkoiset upseerit tiesivät, mitä tapahtui, mutta he eivät tehneet sille mitään, koska he pelkäsivät, että heitä syytettäisiin rasismista (racism). Joten nyt, vihdoinkin, likainen pikku salaisuus armeijastamme on julki, koska muutamat naiset nostivat siitä kovan metelin, mutta systeemi on edelleen paikallaan. Kuinka niiden saastaisten otusten, jotka suunnittelivat tuon systeemin ja tukevat tuota systeemiä, täytyy nyt virnistellä ja hekumoida.

Yli 20 vuotta sitten, vuonna 1975, kun aloin kirjoittaa The Turner Diaries -kirjaa, minä aavistin tällaisen asian ja minä ennustin sen kirjassani. Minä näin, että yhtäältä feministit loivat vihamielisyyttä miesten ja naisten välille ja heikensivät sitä erityistä, suojeltua asemaa, joka naisilla oli aina ollut yhteiskunnassamme, ja toisaalta rotufanaatikot, jotka vaativat rotujen pakotettua sosiaalista integraatiota, myrkyttivät nuortemme mieliä propagandallaan ja vakuuttivat heitä siitä, että oli pahaa kieltäytyä antamasta mustille mitä tahansa he halusivat, koska heidän esi-isänsä olivat olleet meidän esi-isiemme orjia ja niinpä me olimme heille jotain velkaa. Minä näin tämän, ja minä ennustin, että se johtaisi sekä mittavaan rotusekoitukseen että paljon suurempaan naisiimme kohdistuvan väkivallan ja naistemme raiskausten esiintyvyyteen. Itse asiassa The Turner Diaries -kirjassa on episodi, jossa mustat Yhdysvaltojen armeijan sotilaat joukkoraiskaavat valkoisia tyttöjä ja valkoiset upseerit, jotka ovat tietoisia siitä, mitä tapahtuu, kieltäytyvät puuttumasta siihen, koska he pelkäävät, että heitä syytettäisiin rasismista.

Ja nyt, vain hieman yli 20 vuotta myöhemmin, se on tapahtunut. Mutta minä en tehnyt tuota ennustusta kylmäverisesti. Minä katsoin trendejä, jotka pystyin näkemään vuonna 1975, ja minä ajattelin sitä, että mihin ne veisivät yhteiskuntamme seuraavan 20 vuoden aikana, mutta minä en ollut rauhallinen ja puolueeton sen suhteen. Minä olin helvetin vihainen, ja minä olen edelleen helvetin vihainen. Jopa vuonna 1975 minä halusin ottaa kaikki feministiagitaattorit ja -propagandistit ja kaikki rotusekoitusfanaatikot ja kaikki mediapomot ja kaikki byrokraatit ja poliitikot, jotka tekivät yhteistyötä heidän kanssaan, ja minä halusin laittaa heidät seinää vasten, noin tuhannen yksilön erissä kerrallaan, ja minä halusin ampua heidät konekiväärillä. Ja minä haluan edelleen tehdä niin. Minä olen vakuuttunut siitä, että jonakin päivänä meidän täytyy tehdä niin, ennen kuin me voimme saada sivilisaatiomme takaisin raiteilleen, ja minä odotan innolla sitä päivää.

Tietenkään minä en ampunut konekiväärillä ketään näistä sivilisaatiomme tuhoajista, ketään näistä väestömme jäsenten sielujen myrkyttäjistä, mutta minä en myöskään vain istunut käsilläni (but I didn't just sit on my hands either). Minä lupasin, että minä tekisin kaiken, minkä pystyisin laillisesti tekemään rakentaakseni keinot sitä varten, että pystyisimme jonakin päivänä tekemään lopun siitä saastasta, joka myrkyttää väestömme jäseniä. Ja sitä minä olen tehnyt, yrittänyt kommunikoida väestömme jäsenten kanssa jokaisen mahdollisen median kautta - kirjojen kautta ja Internetin kautta ja näiden American Dissident Voices -lähetysten kautta - informoinut väestömme jäseniä, herättänyt heitä, selittänyt asioita heille ja yrittänyt inspiroida heitä.

Ja minä tiedän, että minä olen tavoittanut monia ihmisiä, koska minä saan heiltä viestejä koko ajan. He kertovat minulle, että minä olen auttanut heitä ymmärtämään sitä, mitä on tapahtumassa, että minä olen auttanut heitä saamaan selvää asioista, että minä olen antanut heille uuden suuntavaiston. Minä olen iloinen kaikesta tästä. Mutta mikä on silti hämmentävää minulle, on se, että näiden ihmisten joukossa on suhteellisen pieni määrä niitä, jotka ilmaisevat kiihkoa, suuttumusta. Monille heistä se on ikään kuin he olisivat katsoneet sekavaa televisiodraamaa ja minä olen auttanut heitä ymmärtämään draamaa vähän paremmin mutta se ei edelleenkään ole heille todellista; se ei edelleenkään ole heidän velvollisuutensa tehdä sille jotain. He ovat edelleen vain katsojia. Eivät kaikki heistä. Niiden ihmisten, jotka ovat vihaisia, määrä kasvaa. Mutta liian monet ovat edelleen vain kiihkottomia katsojia.

Ehkä minun ei pitäisi olla tästä ärtynyt. Ehkä tämä on vain ihmisluonto. Ehkä useimmat ihmiset ovat synnynnäisesti kyvyttömiä olemaan mitään muuta kuin katsojia - vaikkakin minä olen taipuvainen uskomaan, että television aikakausi on edistänyt ja pahentanut tätä passiivisuutta joissain sellaisissa ihmisissä, jotka saattaisivat muuten olla aktiivisia ja vastuullisia kansalaisia. Joka tapauksessa, minun pitäisi olla kiitollinen siitä, että ainakin ymmärrys kasvaa sekä katsojien että aktiivisempien ihmisten keskuudessa. Jopa passiivinen kannatus, joka perustuu ymmärrykseen, on parempi kuin ei mitään.

Mutta meidän todellinen toivomme tulevaisuuden suhteen riippuu niistä ihmisistä, jotka kykenevät edelleen tuntemaan moraalista tyrmistystä, jotka kykenevät edelleen tulemaan vihaisiksi: vihaisiksi siitä, että uutismediaamme käytetään pettämään meitä, vihaisiksi siitä, että viihdemediaamme käytetään myrkyttämään väestömme jäsenten mieliä, vihaisiksi siitä, että hallituksemme käytti resurssejamme painostamaan Etelä-Afrikan ihmiset luovuttamaan maansa mustille villeille, vihaisiksi siitä, että armeijastamme on tullut sellainen, mitä se on tänä päivänä. Me tarvitsemme paljon lisää tällaisia vihaisia ihmisiä.

Meidän suuttumuksemme täytyy tietysti olla keskitettyä ja kohdistettua. Kun joku näkee maailmaansa tuhottavan; kun joku näkee lastensa tulevaisuuden varastettavan heiltä; kun joku näkee kaiken sellaisen ympärillään olevan, joka on hienoa ja jaloa ja kaunista, poljettavan mutaan; kun joku näkee perintönsä, joka on luotu hänen esi-isiensä lukemattomien sukupolvien työn ja uhrautumisen kautta, putoavan villien piittaamattomiin käsiin - hänen on helppo olla vihainen monille asioille, monille ihmisille. On helppo olla vihainen liberaaleille, jotka onnistuvat olemaan jokaisen asian väärällä puolella ja joiden järjetön egalitarismi sijaitsee useimpien sellaisten tuhoisien käytäntöjen juuressa, jotka tuhoavat sivilisaatiotamme. On helppo olla vihainen lakimiehille - suurten liikemiesten ja yritysjohtajien ohella - etuoikeutetulle luokalle, jonka jäsenet vaikuttavat olevan paljon kiinnostuneempia lihottamaan itseään erilaisilla rappeutumisprosesseilla yhteiskunnassamme, jopa kiihdyttämään noita prosesseja aina, kun se vaikuttaa henkilökohtaisesti edulliselta heille, kuin käyttämään vaikutusvaltaisia asemiaan vastustamaan tuhoa. On helppo olla vihainen homoseksuaaleille ja feministeille, noille sairaille otuksille, joiden järjestäytynyt pyrkimys rakentaa maailma uudelleen sopimaan heidän omiin perversseihin tarpeisiinsa on niin myrkyttänyt yhteiskuntaamme viime vuosikymmeninä. Ja on todellakin helppo olla vihainen mustille ja muille ei-valkoisille, joiden turmiollinen läsnäolo on tehnyt niin paljon vahinkoa maailmallemme.

Ja kaikki tuo suuttumus olisi oikeutettua. Meidän täytyy todellakin hoitaa jokainen näistä ryhmistä päättäväisesti, ennen kuin me voimme palauttaa maailmamme terveyteen, mutta keskittyminen mihin tahansa niistä nyt voi ainoastaan johtaa meitä harhaan. Meidän huomiollemme ja suuttumuksellemme on tällä hetkellä vain kaksi sopivaa kohdetta: ne ovat, ennen kaikkea, kontrolloitu uutis- ja viihdemedia, joka on promotoinut jokaista tuhoisaa ja rappeuttavaa liikettä, käytäntöä ja suuntausta ja joka on organisoinut jokaisen tuhoisan ja rappeuttavan liikkeen, käytännön ja suuntauksen, joka vaivaa yhteiskuntaamme; ja toiseksi, hallitus, joka on käytännössä tänä päivänä median luomus.

...

Pitäkäämme mielessä, ketkä ovat väestömme pääasiallisia vihollisia, ja pitäkäämme suuttumuksemme kohdistettuna näihin vihollisiin. Mutta muistakaamme myös, että suuttumuksemme ei pidä tulla tuhlatuksi typerässä ja tuottamattomassa väkivallassa. Ei nyt. Ei vielä. Nyt on kovan työn aika, älykkään työn aika, nyt ei ole väkivallan aika.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510092546/http://www.natvan.com/free-speech/fs975b.html


Ote tekstistä "The Psychology of Political Correctness" (Free Speech - September 1997 - Volume III, Number 9)

Jos sinä pystyt, yksinkertaisella rohkeuden ja rehellisyyden osoituksella, estämään yhden henkilön sosiaalistamisen juutalaisten toimesta - jos sinä pystyt avaamaan yhden nuoren valkoisen naisen silmät ja pitämään hänet uskollisena omalle rodulleen, jos sinä pystyt pitämään yhden nuoren valkoisen miehen yhteydessä rodulliseen todellisuuteen - niin silloin sinun elämäsi on ollut kannattava. Sinun olemassaolosi on ollut oikeutettu.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510090813/http://www.natvan.com/free-speech/fs979b.html


Otteita tekstistä "Who Are the Haters?" (Free Speech - September 1997 - Volume III, Number 9)

Minun organisaationi, National Alliance, välittää kaikista sellaisista asioista, jotka ovat olennaisia eurooppalaisten kansojen, tämän maailman valkoisten ihmisten, hyvinvoinnille ja kehitykselle. Me olemme kaikkien sellaisten asioiden puolustajia, jotka voisivat olla hyödyllisiä väestöllemme, ja me olemme kaikkien sellaisten vaikutteiden ja suuntausten ja ryhmien vastustajia, jotka ovat vahingollisia väestöllemme. Tämän seurauksena me saamme tietyn määrän vihapostia, ja minusta on mielenkiintoista lukea näitä vihakirjeitä ja yrittää ymmärtää niitä kirjoittavien ihmisten psykologiaa, motivaatioita. En lue teille tänään näitä vihakirjeitä, sillä ne ovat kaikki melko ilkeitä ja niillä on tapana nojata melko voimakkaasti nelikirjaimisten sanojen käyttöön. Niillä on myös tapana olla sokeasti ja irrationaalisesti vihamielisiä ja perustua vähemmän siihen, mitä minä olen todella sanonut tai tehnyt, kuin johonkin vääristelyyn minusta tai National Alliancesta, joka on esiintynyt viime aikoina kontrolloidussa mediassa.

Itse asiassa, yhtäältä jonkin sensaatiomaisen tarinan esiintymisen televisiossa tai The New York Timesissa tai The Village Voicessa siitä, että National Alliance on niin kutsuttu "viharyhmä" ja minun romaanini The Turner Diaries on "toimintasuunnitelma" usealle kotimaiselle terroriteolle, ja toisaalta näiden vihakirjeiden saapumisen toimistollemme muutamaa päivää sen jälkeen välillä on voimakas korrelaatio. Minulle on selvää, että näillä sensaatiomaisilla tarinoilla kontrolloidussa mediassa, jotka kaikki väittävät olevansa vihaa vastaan - itse asiassa, ne väittävät harmittelevansa vihan kasvua yhteiskunnassamme, olevansa huolissaan siitä ja etsivänsä keinoja lievittää sitä - näillä tarinoilla, jotka tuomitsevat vihan, on sellainen vaikutus, että ne saavat aikaan vihakirjeiden saapumisen toimistollemme. Siinä on syy-seuraussuhde. Ja mitä enemmän minä olen ajatellut sitä, sitä enemmän minä olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että se on suunniteltu sillä tavalla.

Joka tarkoittaa sitä, että kaikki nämä mediaprotestit vihan kasvusta Amerikassa on tarkoitettu vihan provosoimisen, vihan lietsomisen erityiseen tarkoitukseen. Jos keräät näitä tarinoita The New York Timesista, Timesta, Newsweekistä tai muista juutalaisista julkaisuista ja tutkit niitä, näet tietynlaisen kaavan. Esimerkiksi, ne käyttävät aina sanaa "viha" kirjoituksessa minusta tai National Alliancesta. Jopa lyhyt tarina saattaa käyttää sanaa "viha" tai "vihaaja" tai fraasia "viharyhmä" kaksitoista kertaa tai enemmän (a dozen or more times). On selvää, että tämä ei ole vain onnekas sattuma, sillä se tapahtuu niin johdonmukaisesti. He yrittävät tarkoituksella luoda assosiaation keskivertolukijan tai -televisionkatsojan mielessä minkä tahansa minuun tai organisaatiooni liittyvän maininnan ja vihan tunteen välille. Itse asiassa, he eivät halua vain sitä, että kuulijat tai katsojat refleksiivisesti ajattelevat "vihaa" silloin, kun he kuulevat minun nimeni tai National Alliancen nimen, he haluavat heidän myös tuntevan vihaa. Ja se näyttää toimivan jossain määrin, päätellen tästä mainitsemastani korrelaatiosta näiden tarinoiden esiintymisen ja vihapostin saapumisen toimistollemme välillä.

Se on irrationaalinen, pavlovilainen asia, sillä kuten mainitsin hetki sitten, National Alliance ei ole minkäänlainen viharyhmä vaan on sen sijaan ryhmä, joka on omistautunut väestömme hyvinvoinnille ja kehitykselle. Mutta sellaisia ihmisiä on selvästi olemassa, jotka tuntevat, että mikä tahansa sellainen yritys uhkaa heitä: ihmisiä, jotka pitävät mitä tahansa toimintaa, joka tähtää rodullisen solidaarisuuden ja rodullisen tietoisuuden tunteen rakentamiseen eurooppalaisten keskuudessa, uhkana itselleen. Ja ensimmäisinä näiden ihmisten keskuudessa ovat ne, jotka hallitsevat massamediaa: ne, jotka omistavat The New York Timesin, The Village Voicen, Timen, Newsweekin ja muut. He ovat petollinen joukko. He eivät tule suoraan esiin ja sano, että he vastustavat sitä, että valkoiset ihmiset saisivat takaisin ymmärryksen juuristamme ja omien ainutlaatuisten ominaisuuksiemme arvostamisen nopeasti tummenevassa maailmassa ja vastuuntunnon väestömme tulevaisuuden suhteen. He eivät sano näin. Sen sijaan he yrittävät saada aikaan negatiivisia mielleyhtymiä massayleisönsä jäsenten mielissä. He yrittävät käyttää psykologista petkutusta pitämään väestömme jäsenet hämmentyneinä ja sekavina. He eivät halua meidän ajattelevan selkeästi siitä, että mikä on oman etumme mukaista ja mikä ei ole. He yrittävät tarkoituksella lietsoa vihaa minua ja muita sellaisia kohtaan, jotka ovat huolissaan väestömme tulevaisuudesta.

...

Tiedättekö, minä en ajatellut paljoakaan vihaa, ennen kuin minusta tuli tämän juutalaisen vihakampanjan kohde. Ja silloin minun piti kysyä itseltäni, olenko minä todella vihaaja. En varmastikaan sillä tavalla kuin ne ihmiset ovat, jotka lähettävät niitä vihakirjeitä. Mutta kyllä, luulisin, että minä vihaan joitain ihmisiä.

Aina kun katson, mitä kaupungeillemme ja kouluillemme on tapahtunut viimeisen 30 tai 40 vuoden aikana, en pysty tukahduttamaan vihamielisyyden tunnettani mustia, mestitsejä ja aasialaisia kohtaan - mustia, mestitsejä ja aasialaisia, jotka ovat tehneet niin suuresta osasta maatamme vihollisen miehittämää joutomaata. Minä tunnen suuttumuksen puuskan joka kerta, kun näen ei-valkoisen naaman televisiossa tai mainoksessa. 30 tai 40 vuotta sitten, ennen kuin kaikki uudet kansalaisoikeuslait antoivat heille etuoikeutetun aseman ja kun heitä oli maassa 25 tai 30 miljoonaa vähemmän, minä en tuntenut tätä vihamielisyyttä. Minä arvelin, että me voisimme kaikki pysyä omissa yhteisöissämme ja me emme osuisi toistemme tielle. Mutta nyt minä haluan heidät ulos maastamme, ulos elintilastamme. Mutta tästä huolimatta, vihamielisyyteni näitä ei-valkoisia kohtaan, jotka valtaavat maailmaani, ei ole sellaista törkeydellä koristeltua ilkeää vihaa, jota minä näen ilmaistavan niissä vihakirjeissä, joita minä saan.

Kun minä näen vihakirjeen, minä tunnen usein suuttumuksen leimahduksen sitä vihaajaa kohtaan, joka kirjoitti sen, mutta minä en voi sanoa, että minä todella vihaisin edes näitä vihakirjeiden kirjoittajia. He ovat yksinkertaisesti ihmisiä, useimmat heistä valkoisia, joita todelliset vihanlietsojat, mediapomot, yllyttävät. Tuntemukseni näitä juutalaisia mediapomoja kohtaan - ja kaikkia niitä nokkelia juutalaisia pikku propagandisteja kohtaan, jotka kirjoittavat uutisjuttuja niin kutsutuista "viharyhmistä" yrittäen saada tavalliset ihmiset vihaamaan minua - on paljon lähempänä todellista vihaa. Vuosien saatossa he ovat tehneet valtavasti vahinkoa väestöllemme myrkyllisellä propagandallaan, ja he pyrkivät tekemään vielä enemmän vahinkoa. Tavalla tai toisella meidän täytyy pysäyttää heidät ja varmistaa, että he eivät koskaan pysty vahingoittamaan väestöämme uudestaan.

Mutta minä varaan syvimmän vihani niille oman väestöni keskuudessa oleville kätyreille, jotka mahdollistavat sen, että juutalaiset voivat tehdä tuhonsa: kätyreille, jotka tietoisesti ja harkitusti pettävät oman väestönsä, valehtelevat omalle väestölleen, saadakseen hyötyä itselleen - poliitikoille, kenraaleille, virkamiehille, papeille, professoreille, kirjoittajille, liikemiehille ja tiedottajille, jotka eivät tule yllytetyiksi vihaan juutalaisten psykologisten temppujen toimesta, kuten tulevat ne vaikutuksille alttiit hölmöt, jotka kirjoittavat vihakirjeitä, mutta jotka tietoisesti ja harkitusti valitsevat rotupetoksen uskoen, että he tulevat saamaan siitä henkilökohtaista hyötyä. Helvetissä ei ole niin kuumaa tulta, että se olisi tarpeeksi kuumaa näiden pettureiden rankaisemiseen, ja heillä ei tule olemaan paikkaa, jonne he voivat piiloutua, kun koston päivä koittaa.

Kyllä, minä vihaan pettureita, minä vihaan valehtelijoita ja pettäjiä, ja minä en voi sanoa, että minä tuntisin olevani ollenkaan anteeksipyytävä siitä faktasta, että minä vihaan heitä. Viha saattaa olla epämiellyttävä tunne, mutta se voi palvella hyvää tarkoitusta, ja tämän vuoksi Luontoäiti antoi meille kyvyn vihata. Se on yksi niistä kyvyistä, joka suojelee meitä pettureilta ja pettäjiltä varmistamalla, että me rankaisemme heitä, että me kitkemme heidät keskuudestamme, kun me saamme heidät kiinni, sen sijaan että me antaisimme heille anteeksi ja antaisimme heille mahdollisuuden pettää meidät uudelleen.

Tästä huolimatta minä hylkään "vihaajan" leiman, jolla todelliset vihanlietsojat ovat yrittäneet merkitä minua. Minä käytän hyvin pienen osan ajastani vihaamiseen ja suuren osan ajastani levittäen ymmärrystä siinä toivossa, että se tulee hyödyttämään väestöäni. Yksi asioista, joka meidän täytyy uskoakseni ymmärtää, joka meidän täytyy aina tiedostaa, on ammattimaisten vihanlietsojien motivaatio, sekä se petkutus, jolla he harjoittavat ammattiaan.

Heidän temppunsa käyttää altruistisesti vihaa vastaan taistelemisen veruketta, jotta he voivat lietsoa vihaa vihollisiaan kohtaan, on suhteellisen uusi. He keksivät termit "viharikos" ja "vihapuhe" vain hieman yli vuosikymmen sitten - ellei sitten haluta antaa siitä tunnustusta George Orwellille, joka popularisoi pohjimmiltaan identtisen "ajatusrikoksen" käsitteen vuonna 1948 futuristisella romaanillaan 1984. Joka tapauksessa, he käyttivät poliittista vaikutusvaltaansa pakottaakseen hallituksen ja useat poliisivirastot ympäri maata antamaan virallisen tunnustuksen keksinnölleen, tai Orwellin keksinnölle, jos pidät sitä parempana ilmauksena, niin kutsutun vuoden 1990 "Hate Crimes Statistics Reporting Actin" hyväksymisellä. Sen jälkeen lähes yhdessä yössä koko massamedia alkoi käyttää kyseisiä termejä. Nyt heillä on Yhdysvaltojen presidentti juoksemassa ympäri maata pitämässä puheita "viharikollisuuden" ja "vihapuheen" hävittämisestä. Se on heidän tapansa demonisoida vihollisiaan, saada vihollisensa näyttämään irrationaalisilta, vaarallisilta ja vastenmielisiltä ihmisiltä: sellaisilta ihmisiltä, joita kunnon ihmisten on sopivaa vihata.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091836/http://www.natvan.com/free-speech/fs979c.html

　
Otteita tekstistä "The Looting of America" (Free Speech - November 1997 - Volume III, Number 11)

Toisekseen, ne ovat juuri aasialaisten maahanmuuttajien hyvät piirteet - heidän älykkyytensä, itsekurinsa ja halukkuutensa tehdä työtä - jotka tekevät heistä erityisen vaarallisen vähemmistön meille. Tiedän, että on monia valkoisia amerikkalaisia, joilla on Pollyanna-näkemys (iloinen ja optimistinen näkemys) aasialaisesta maahanmuutosta. He uskovat, että aasialaiset maahanmuuttajat tulevat yksinkertaisesti sulautumaan ja käyttämään hyviä piirteitään tekemään tästä vauraampi maa meille kaikille. He uskovat, että sen jälkeen kun aasialaiset ovat asuneet täällä jonkin aikaa, heistä tulee aivan samanlaisia kuin valkoiset amerikkalaiset ovat, paitsi että he tulevat pitämään nurmikkonsa siistimpinä ja heidän lapsensa tulevat saamaan parempia arvosanoja koulussa.

Hei, herätkää! Vain koska valkoiset amerikkalaiset ovat retkahtaneet siihen kontrolloidun median ja hallituksen tuottamaan repliikkiin egalitaarista hölynpölyä, että kaikkien rotujen ihmiset todella ovat samanlaisia, ei tarkoita, että kiinalaiset ja muut aasialaiset maahanmuuttajat ovat retkahtaneet siihen. Itse asiassa, yksi todella ihailtavista asioista kiinalaisissa ja japanilaisissa on heidän erittäin vahva rotutietoisuuden tunteensa. He ovat ylpeitä omista rodullisista erityispiirteistään, historiastaan ja perinteistään ja kulttuuristaan, ainutlaatuisuudestaan, ja he ymmärtävät omiensa kanssa tapahtuvan yhteistyön arvon ja yhdessäpysymisen arvon. Ja kun heidän määränsä kasvavat, heistä tulee enenevässä määrin mahtava voima, jota meidän täytyy käsitellä. Me emme halua Amerikan muuttuvan enemmän Kiinan tai minkään muun maan, josta aasialaiset maahanmuuttajat ovat tulleet, kaltaiseksi. Me haluamme heidän vievän älykkyytensä, itsekurinsa ja hyvät työtapansa takaisin sinne, mistä ne tulivat. Me asioisimme paljon mieluummin näiden ihmisten kanssa etäisyyden päästä.

...

Siihen menee tietysti vielä hetki, ennen kuin me pystymme tekemään sen, mikä pitää tehdä. Siihen menee hetki, ennen kuin me pystymme raahaamaan ketään ulos Valkoisesta talosta ja ripustamaan hänet lyhtypylvääseen Pennsylvania Avenuella. Siihen menee hetki, ennen kuin me voimme kylvää maamiinoja pitkin rajaamme Meksikon kanssa ja alkaa koota yhteen kiinalaisia maahanmuuttajia Kaliforniassa ja laittaa heitä länteen suuntaaviin laivoihin. Mutta aika sille on tulossa.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510095743/http://www.natvan.com/free-speech/fs9711a.html

　
Ote tekstistä "What Is a Patriot to Do?" (Free Speech - January 1998 - Volume IV, Number 1)

Monet ihmiset ovat kirjoittaneet minulle ja kertoneet minulle, että he yhtyvät analyysiini tilanteesta Amerikassa ja että he jakavat arvoni ja huoleni. Mutta he ovat myös olleet paljon pessimistisempiä kuin minä olen. He kertovat minulle: "Me olemme odottaneet liian kauan ryhtyäksemme toimenpiteisiin. Nyt on liian myöhäistä pelastaa tämä maa. Katso lukumääriä. Katso kuinka monta mustaa kaupungeissamme on. Katso kuinka monta meksikolaista ja aasialaista maassamme jo on, ja joka vuosi tulee miljoonia lisää. Jos me yritämme korjata asiat, niin siitä tulee verinen sotku ja miljoonat oman väestömme jäsenet tulevat tapetuiksi. Sitä paitsi, ei ole olemassa keinoa, jolla me voisimme yhdistää väestömme jäsenet sellaiseen taisteluun, koska juutalainen ote mediasta on liian vahva." Ja niinpä he eivät tee mitään.

Ihmiset, jotka kertovat minulle näitä asioita, eivät ole typeriä. Minä en pysty kiistämään heidän faktojaan. Minä en pysty kiistämään heidän lukumääriään. Olen varma, että he ovat oikeassa sen suhteen, että asioista tulee verinen sotku Amerikassa. Olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että tulee olemaan erittäin vaikeaa järjestää väestömme sillä aikaa, kun juutalaisilla on edelleen lähes totaalinen monopoli kommunikaatiomediassa. Olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että ajankohta on todellakin hyvin myöhäinen. Mutta minä en usko, että on liian myöhäistä tehdä mitään. Minä en usko, että meidän pitää istua käsillämme ja katsoa vihollistemme tuhoavan tulevaisuutemme.

Yritä katsoa tilannettamme historiallisesta perspektiivistä. Ajattele, että mitä tässä on pelissä. Kyse ei ole joko rauhan säilyttämisestä tai verisen kaaoksen aiheuttamisesta. Kyse on olemassaolosta tai olemattomuudesta.

Ajattele sivilisaatiomme pitkää kehityskulkua, antiikin kreikkalaisista ja roomalaisista nykyhetkeen. Enemmän kuin sitä, ajattele väestömme esihistoriallisen kehityksen lukemattomia vuosituhansia, erillisen evoluution miljoonia vuosia, läpi jääkausien, jotka tekivät meistä sellaisia kuin me olemme. Ajattele kaikkia suuria ja jaloja sieluja, jotka ovat kuuluneet väestöömme, suuria runoilijoita ja filosofeja ja johtajia, joista me olemme tietoisia, sekä kaikkia niitä, joista me emme voi olla tietoisia, koska he elivät esihistoriallisen aikakauden aikana. Ajattele kaikkia heidän pyrkimyksiään kautta aikojen. Ajattele heidän taisteluitaan ja uhrauksiaan, jotta heidän sukupolvensa voisi selviytyä ja synnyttää seuraavan sukupolven.

Ajattele kauhuja ja kärsimystä, joita he kestivät vuosituhansien aikana. Ajattele hunnien, avaarien, maurien ja mongolien invaasioita. Ajattele intiaanisotia ja skalpeerausjuhlia, joita amerikkalaiset esi-isämme kestivät. Me olemme heille velkaa kaiken sen, mitä meillä on. Se on meidän velvollisuutemme välittää seuraavalle sukupolvelle se, mitä nämä aiemmat sukupolvet ovat antaneet meille - riippumatta siitä, mitä se vaatii - eikä väännellä käsiämme ja valittaa, että on liian myöhäistä.

Siitä saattaa todellakin tulla verinen kaaos, jos me vastustamme juutalaisia ja heidän kätyreitään. Miljoonat oman väestömme jäsenet saattavat todellakin kuolla kaaoksessa, mutta se voi tuskin olla pahempaa kuin se, mitä esi-isämme ovat jo kestäneet. Se voi tuskin olla pahempaa kuin se verinen kaaos, jonka kelttiläiset esi-isämme kestivät, kun Caesarin armeija, toimien jo rappeutuneen Rooman puolesta, tuhosi heidän kotimaansa, hävitti heidän kaupunkinsa ja kylänsä, teurasti heidän miehensä ja vei heidän naisensa pois orjuuteen. Se voi tuskin olla pahempaa kuin se verinen kaaos, jonka germaaniset esi-isämme kestivät, kun hunnit hyökkäsivät Eurooppaan yli 1500 vuotta sitten. Se voi tuskin olla pahempaa kuin se verinen kaaos, jonka venäläiset ja ukrainalaiset ihmiset kärsivät keskiajan mongoli-invaasioiden aikana. Se voi tuskin olla pahempaa kuin se verinen kaaos, jonka juutalainen bolševismi aiheutti väestöllemme Euroopassa tällä vuosisadalla, kaaos, jossa miljoonia väestömme parhaita jäseniä murhattiin tai työstettiin kuoliaaksi pakkotyöleireillä vain sen vuoksi, että he olivat parhaita ja näin ollen niitä, joita väestömme viholliset vihasivat eniten.

Kyllä, suuri puhdistus, jonka täytyy tulla, saattaa tuhota miljoonia oman väestömme jäseniä, viattomia syyllisten ohella, hyviä pahojen ohella. Ja mitä kauemmin me odotamme, sitä enemmän se tulee tuhoamaan. Mutta lopulta sen täytyy tulla, koska muuten koko väestömme tulee kuolemaan ja kaikki, mikä on mennyt aiemmin, sekä kaikki, mikä saattaisi tulla tulevaisuudessa, menetetään ainiaaksi. Suuren puhdistuksen täytyy tulla, ja meidän täytyy tehdä mitä tahansa se vaatii varmistaaksemme, että se tulee, jotta väestömme tulee elämään.

Ja meidän ei pitäisi perääntyä tästä. Meidän ei pitäisi keskittyä siihen faktaan, että se tulee olemaan hirvittävää ja veristä, vaan siihen faktaan, että se on tarpeellista ja koska se on tarpeellista, se on hyvää. Ja koska se on jotain sellaista, jonka pitäisi tulla pian, sitä pitäisi pitää suurena haasteena ja suurena tilaisuutena niille väestömme jäsenille, jotka ovat nyt 20–29-vuotiaita tai 30–39-vuotiaita.

Heillä tulee olemaan suurempi tilaisuus palvella väestöään, palvella tulevaisuutta suurilla ja jaloilla teoilla, kuin lähes millään sukupolvella, joka on ollut aiemmin. Tulee olemaan monia sankareita, monia, jotka tullaan muistamaan väestönsä pelastajina maailman loppumiseen asti.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510093606/http://www.natvan.com/free-speech/fs981b.html

　
Ote tekstistä "How It Fits Together" (Free Speech - December 1998 - Volume IV, Number 12)

Mutta minä haluan painottaa tätä erittäin tärkeää seikkaa: se tapa, jolla juutalaiset ylläpitävät asemaansa hallitsevana vähemmistönä yhteiskunnassamme, on muuttunut. Se oli ennen rahanlainaaminen ja lahjukset, ja painostusta käytettiin ainoastaan huipulla, yhteiskuntamme poliittisiin johtajiin; nykyään se on uutis- ja viihdemassamedian hallinta, ja painostusta käytetään jokaisella yhteiskunnan tasolla. Jotkut ihmiset puhuvat edelleen synkästi kansainvälisistä juutalaisista pankkiireista - ja tietysti nykyään on sellaisia henkilöitä, aivan kuten on myös kansainvälisiä pankkiireja, jotka eivät ole juutalaisia - mutta median hallinta on avain juutalaiseen valtaan tänä päivänä, ei pankkitoiminnan hallinta. Tärkeimpiä juutalaisia eivät enää nykyään ole Rothschildit ja Warburgit ja Hambrot ja Sassoonit vaan sen sijaan Eisnerit ja Levinit ja Newhouset ja Redstonet ja Bronfmanit ja Sulzbergerit: juutalaiset mediapomot.

Lähde: http://web.archive.org/web/20120303165103/http://www.natvan.com/free-speech/fs9812b.html

　
Otteita tekstistä "Thoughts on Accepting Responsibility" (Free Speech - February 1999 - Volume V, Number 2)

Tiedättekö, me elämme pinnareiden, tyhjäntoimittajien, ihmisten, jotka todella uskovat olevansa fiksuja, kun he eivät ikinä ole vastuussa mistään, aikakaudella. Vaikuttaa siltä, että ensimmäinen sääntö, jonka monet sotilaamme Vietnamissa oppivat 25 vuotta sitten, oli: "Älä ikinä ilmoittaudu vapaaehtoiseksi mihinkään." Sitä minä kuulen monilta Vietnamin veteraaneilta. Mutta tämä asenne on myös läpäissyt koko yhteiskuntamme ja vaikuttanut moniin sellaisiin amerikkalaisiin, jotka ovat liian nuoria ollakseen olleet Vietnamissa. Ihmiset, jotka viettävät paljon aikaa Internetissä keskustelemassa poliittisista ja sosiaalisista asioista toisten ihmisten kanssa, kertovat minulle, että myös siellä viesti on: "Älä ikinä liity mihinkään; jos liityt, niin hallitus saattaa aiheuttaa sinulle hankaluuksia tai sinua saatetaan pyytää tekemään jotain; joten on fiksua toimia niin - on turvallista toimia niin - että ei ikinä liitytä mihinkään."

No, Internetissä on tietysti sellainen asia, että se on anonyymi. Ihmiset voivat ilmaista mielipiteitään mistä tahansa he haluavat ilman, että kukaan tietää, keitä he ovat. He kaikki käyttävät salanimiä tai lempinimiä. Se on täydellinen ympäristö pelkureille, pinnareille. He voivat hölöttää ja käyttäytyä kuin tosimiehet ilman, että heitä vaaditaan tilille. Ja kuten pinnarit kaikkialla, he haluaisivat myös kaikkien muiden olevan pinnareita, jotta he eivät paljastuisi sellaisiksi, millaisia he ovat. He haluaisivat, että heidän pelkuruuttaan ja vastuuttomuuttaan pidettäisiin harkitsevuutena. He haluavat, että heitä pidetään pinnareiden sijaan fiksuina tyyppeinä.

Mutta todella, kuinka fiksua se on, että ei ikinä hyväksytä henkilökohtaista vastuuta? Se merkitsee sitä, että päätetään olla osallistujan sijaan katsoja elämässä. Elämä on mielenkiintoista. Elämä voi olla hauskaa. On monia kiehtovia asioita, joita voi tarkkailla, joista voi puhua. Ja luulen, että nämä fiksut tyypit päättelevät, että he katsovat sen kaiken ensin. He puhuvat siitä kaikesta ystäviensä kanssa ensin. Sitten kun he tietävät kaiken, he voivat mennä takaisin ja tehdä fiksuja valintoja siitä, että mihin osallistua. He eivät tee virheitä.

Mutta tiedättekö, se ei toimi sillä tavalla. Sinä et saa mennä takaisin ja aloittaa alusta sen jälkeen, kun olet katsonut sen kaiken ja saanut sen kaiken selville. Sinä saat elämässä vain yhden oton, ja sinun täytyy hyödyntää se parhaalla mahdollisella tavalla. Sinun täytyy selvittää se mennessäsi, vaikka se tarkoittaisi sitä, että hyväksytään jonkin verran riskiä ja tehdään joitain virheitä. Takaisin ei ole paluuta. Jos sinä vain katselet sen loppuun asti, kertoen kaikille, kuinka fiksu sinä olet, koska sinä et tee mitään sitoumuksia tai ota mitään riskejä, sinä olet menettänyt mahdollisuutesi elää. Ja tuo mahdollisuus ei tule ikinä uudelleen. Ihmiset, jotka elävät, ovat ihmisiä, jotka osallistuvat elämään, eivät katsojat, jotka vain katsovat sen menevän ohi.

...

Niille meistä tänä päivänä, jotka haluavat osallistua elämään, jotka haluavat elää merkittäviä elämiä, ei ole merkittävämpää toimintaa, johon osallistua, kuin työskenteleminen terveen tulevaisuuden varmistamiseksi väestöllemme, eurooppalaiselle rodullemme. Ja niille tavoille, joilla sinä voit osallistua tähän toimintaan, ei lähestulkoon ole rajaa. Olit sinä sitten kotiäiti tai tietojenkäsittelytieteilijä tai koneenkäyttäjä tai sihteeri tai puskutraktorin kuljettaja tai lainvalvontaviranomainen tai opettaja tai kirjoittaja tai taiteilija, sinä voit osallistua. Ainoa syy siihen, että feministien ja homojen ja juutalaisten ja mustien ja mestitsien ja liberaalien ja Clintonin kannattajien lauma tuhoaa Amerikkaa tänä päivänä, on se, että kunnolliset ihmiset istuvat käsillään. Jos kunnolliset ihmiset Amerikassa nousisivat käsiltään ja hyväksyisivät henkilökohtaista vastuuta siitä, mitä heidän maailmalleen ollaan tekemässä, ja jos he tekisivät sitoumuksen ja alkaisivat työskennellä yhdessä, me voisimme pyyhkäistä koko Clintonin koalition historian roskakoriin. Sillä ei ole merkitystä, että Clintonin lauma on meitä lukuisampi. Me pieksemme heidät hetkessä. Me saamme mediapomot hyppimään valtamereen pitkin koko itärannikkoa ja uimaan kohti Israelia niin nopeasti kuin he pystyvät. Mutta ensin meidän täytyy olla halukkaita hyväksymään henkilökohtaista vastuuta.

Joten minun viestini tänään jokaiselle kunnolliselle henkilölle, joka kuuntelee, on tämä: Älä ole pinnari. Älä yritä olla fiksu tyyppi jatkamalla hurraamista kentän laidalta mutta kieltäytymällä joukkueeseen liittymisestä ja ulos kentälle menemisestä. Nouse ylös ja ryhdy osallistujaksi elämässä. Tee elämästäsi malli, jonka ihmiset tulevat muistamaan ja josta ihmiset tulevat puhumaan kauan sen jälkeen, kun sinä olet kuollut. Ja varmasti, byrokraatit Clintonin hallituksessa saattavat yrittää laittaa sinun nimesi jonkinlaiselle Poliittisesti epäkorrekteista ihmisistä koostuvalle "vihollisten" listalle, mutta sinun pitäisi pitää sitä kunniamerkkinä.

Ja antakaa kun kerron teille jotain muuta - ja tätä ei ole suunnattu pelkästään kunnollisille miehille ja naisille yleisössäni vaan myös niille, jotka tällä hetkellä pitävät itseään "fiksuina tyyppeinä" - antakaa kun kerron teille: Älä ole huolissasi, jos Clintonin hallitus vihaa sinua ylös nousemisen ja henkilökohtaisen vastuusi hyväksymisen takia. Älä ole huolissasi, jos Hillary Clinton tuomitsee sinut osana jotakin "oikeistolaista salaliittoa". Älä ole huolissasi, jos Janet Reno kertoo sotilassaappaisille kovanaamoilleen, että sinua pitäisi tarkkailla. Älä ole huolissasi kenestäkään näistä ihmisistä. Älä pelkää heitä, koska he eivät tule kestämään. Heidän laivansa ottaa vettä nopeasti, ja he menevät alas aiemmin kuin he odottavat, usko minua.

...

Joka tapauksessa, on aina parempi olla osallistuja kuin katsoja, eikä koskaan enemmän kuin nyt. On aika, valkoiset mies- ja naistoverini, että me lakkaamme olemasta huolissamme mistään muusta kuin sen tekemisestä, mikä on oikein. On aika, että me hyväksymme vastuumme.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091158/http://www.natvan.com/free-speech/fs992d.html

　
Otteita tekstistä "Tribal Thinking" (Free Speech - December 1999 - Volume V, Number 12)

Me elämme nopeasti kutistuvassa maailmassa, jossa on nopeasti kasvava kilpailu rajallisista resursseista. Kaikkialla, sekä Amerikassa että Euroopassa, maata, joka oli ennen yksinomaan meidän, vallataan ei-valkoisten toimesta. Me olemme jo vähemmistö Kaliforniassa, ja me olemme menossa kohti vähemmistöksi tulemista kaikkialla muualla kiireellä. Me menetämme naapurustojamme, kaupunkejamme, julkisia koulujamme, työpaikkojamme ei-valkoisille. Todella, se on vähätelmä. Me olemme jo menettäneet monet kaupunkimme ja monet julkiset koulumme, ja lähiöt ja yksityiskoulut menevät nopeasti. Rodulliset seka-avioliitot lisääntyvät nopeasti. Nuoret naisemme, yrittäen ajattelemattomasti olla muodikkaita ja imitoiden ajattelemattomasti sitä, mitä he näkevät televisiosta, juoksevat mustien ja muiden ei-valkoisten kanssa kasvavassa määrin.

...

On korkea aika, että ne meistä, jotka kykenevät edelleen ajattelemaan tribalistisesti, alkavat tehdä niin. On korkea aika, että ne meistä, jotka ymmärtävät, mitä merkitsee olla valkoinen, olla eurooppalainen, olla arjalainen tummenevassa maailmassa, ja jotka ymmärtävät, mitä se merkitsi ennen - ne meistä, jotka pitävät perintöämme arvokkaana, jotka kunnioittavat esi-isiemme uhrauksia ja saavutuksia ja arvostavat sitä sivilisaatiota, jonka he loivat meille - ne meistä, jotka tuntevat vastuuntuntoa tulevaisuutta kohtaan ja ovat päättäväisiä sen suhteen, että meidän väestömme jäsenet tulevat perimään tulevaisuuden, eivät räppäreiden ja jive-tanssijoiden, joita me näemme televisioruuduillamme, sekarotuiset jälkeläiset vaan meidän väestömme jäsenet - on korkea aika, että me alamme ajatella ja suunnitella ja toimia systemaattisesti tavalla, joka tähtää rodulliseen selviytymiseemme.

On aika lopettaa katsojina oleminen, lopettaa liberaalien tekopyhän jargonin ja konservatiivien järjettömien jaarittelujen kuunteleminen. On aika perustaa kaikki - kaikki - siihen väitteeseen, että meidän täytyy selviytyä, väestömme täytyy selviytyä. Jos käytäntö vahvistaa väestöämme, jos se kasvattaa väestömme selviytymiskykyä, se on hyvä käytäntö. Jos se heikentää meitä tai laittaa meidät epäedulliseen asemaan selviytymistaistelussa, se on huono käytäntö. Se on kaikki, mikä merkitsee. Se on kaikki, mitä meidän pitäisi ajatella. Rodullisen selviytymisen, rodullisen voiton taistelussa elämästä ja vallitsevuudesta, täytyy olla jokaisen suunnitelman, jokaisen käytännön, jokaisen ajatuksen ja toimen, päämäärä. Tribalistista ajattelua.

Me ymmärsimme sen aikaisemmin, ennen televisiota. Kaikki, jotka selviytyivät, ymmärsivät sen. Juutalaiset ymmärtävät sen edelleen. Meidän on parasta oppia se uudelleen - pian.

Lähde: http://web.archive.org/web/20120303061834/http://www.natvan.com/free-speech/fs9912c.html

The Turner Diaries ja Hunter

Mitä sinä teet, kun he tulevat ottamaan aseesi?

Earl Turner ja hänen kanssapatrioottinsa kohtaavat tämän kysymyksen ja heidät pakotetaan maan alle, kun Yhdysvaltojen hallitus (U.S. government) kieltää tuliaseiden yksityisomistuksen ja järjestää massa-Aseratsiat kokoamaan yhteen epäillyt aseenomistajat. Vihattu Tasa-arvopoliisi (Equality Police) alkaa etsiä heitä, mutta patriootit taistelevat vastaan sabotaasi- ja salamurhakampanjalla. Totaalinen rotusota tapahtuu, kun taistelu laajenee. Turner ja hänen toverinsa kärsivät hirvittävästi, mutta heidän kekseliäisyytensä ja rohkeutensa uusien sissisodankäynnin metodien suunnittelemisessa ja toteuttamisessa johtavat voittoon, joka on intensiteetiltään kataklysminen ja laajuudeltaan maailmanlaajuinen.

FBI on luokitellut The Turner Diaries -kirjan "rasistisen oikeiston raamatuksi" ("the bible of the racist right"). Jos hallituksella olisi valta kieltää kirjoja, tämä olisi listan kärjessä. The Turner Diaries on kiistanalaisin kirja Amerikassa tänä päivänä, ja se on erilainen kirja kuin mikä tahansa kirja, jonka olet lukenut!

Lähde: https://archive.org/details/TheTurnerDiariesByAndrewMacdonald

　
Miten kunniallisen miehen pitäisi kohdata pahuus?

Pitäisikö hänen jättää se huomiotta sillä tekosyyllä, että se ei ole hänen velvollisuutensa?

Pitäisikö hänen liittoutua pahuuden kanssa, koska siellä "fiksu raha" ("smart money") on?

Vai pitäisikö hänen tarttua aseisiin sitä vastaan ja taistella sitä vastaan kaikella voimallaan ja ilman henkilökohtaisten seurausten huomioon ottamista, vaikka hänen täytyy taistella yksin?

Oscar Yeager, entinen taistelulentäjä Vietnamissa, nykyään mukavasti elävä juppi, joka työskentelee puolustusministeriön konsulttina kansakunnan pääkaupungin Virginia-lähiössä, kohtaa tämän valinnan. Hän tarkastelee rotusekoitusta, avointa homoseksuaalisuutta, huumeiden kasvavaa vaikutusta, populaation tummenevaa ihonväriä, kun ei-valkoisen maahanmuuton tulva paisuu. Hän havaitsee, että hänelle se ei oikeastaan ole valinta ollenkaan: hänen on pakko taistella sitä pahuutta vastaan, joka vaivaa Amerikkaa 1990-luvulla; hänen omatuntonsa ei anna hänen jättää sitä huomiotta, ja siihen liittyminen ei tule kysymykseenkään.

Hän julistaa sodan korruptoituneille ja vastuuttomille poliitikoille, jotka johtavat hänen rotunsa ja hänen maansa tuhoamista, juonitteleville mediaherroille, jotka ovat tuon tuhoamisen pääarkkitehtejä, ja hengellisesti sairaille "diversiteetin" kannattajille, jotka ovat heidän halukkaita kätyreitään. Ja kun Oscar Yeager on sotapolulla, sinun olisi parempi olla olematta hänen tiellään!

Hunter on toinen vastarinnan ja vallankumouksen jymymenestysromaani genren menestyskirjan, The Turner Diaries -kirjan, kirjoittajalta.

Lähde: https://archive.org/details/TheHunterByAndrewMacdonaldWilliamLutherPierce

Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon

Ote Iiro Nordlingin kirjasta Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon - Antikommunismista ja natsismista maahanmuuttokriittisyyteen

Johdanto

Tämä teos pyrkii tarjoamaan katsauksen Suomen äärioikeiston historiaan vv. 1970–2010. Tuona ajanjaksona ehti tapahtua suuria muutoksia, joita ilman äärioikeiston nousu hyljeksitystä ja eristetystä liikehdinnästä valtavirtaan ei olisi ollut mahdollista. Tärkeimpiä selitäviä tekijöitä ovat mielestäni kylmän sodan päättymisen lisäksi sota terrorismia vastaan ja erityisen tärkeänä tekijänä voi pitää siirtymistä internet-aikakauteen. Internet tarjosi mahdollisuuden äärioikeistolaisen profeetan synnylle. Jos islamin profeettaa pilkkaavaa Halla-ahoa nyt sellaiseksi voi kutsua.

Jussi Halla-aho ilmiö ei käsitykseni mukaan olisi ollut mahdollinen ennen internet aikaa. Sota terrorismia vastaan omalta osaltaan lisäsi pelkoa maahanmuuttoa kohtaan ja synnytti jonkinlaista islam-vihaa. Halla-ahon lisäksi muutkin nykyiset äärioikeistolaiset toimijat ovat jyrkästi islam-vastaisia. Ennen tätä aikaa äärioikeistolainen ihminen oli mielummin juutalaisvastainen, niin maailmalla kuin Suomessakin. Tätä taustaa valoitan seuraavissa luvuissa tarkemmin.

Suomessa poliittisen läpimurron tehnyt Perussuomalainen puolue ei monien kannattajiensa eikä edustajiensa mielestä edusta äärioikeistoa, mutta sen sisällä toimii merkittävä siipi, joka on selkeästi lähtenyt äärioikeistolaisesta aatetaustasta. Laajemmin katsottuna myöskin EU-vastaisuus oli äärioikeistolaisten omaksuma teema 1990-luvulla. Mm. Kansallisen radikaalipuolueen puheenjohtaja Tapio Linna kirjoitti EU:ta vastaan vuosina 1993-1995.

Maamme eliitti ei pitänyt tästä EU-vastaisuudesta, joka ei ollut mikään marginaalinen ilmiö silloin. EU:ssa nähtiin eliitin taholta taloudellisia etuja ja turva Venäjää vastaan. Tilanne Kreikka-sotkujen ym vuoksi on mennyt sellaiseen suuntaan, että EU-vastaisina profiloituneet henkilöt, kuten Timo Soimi, ovat nyt saaneet myötätuulta. Se on eräs merkittävä selittävä tekijä Timo Soinin nousun taustalla.

Äärioikeistolaisuuden noususta valtavirtaan, ainakin aatteen tasolla, kertoo myös Persujen kansanedustajien kommentointi. Ainakin Hakkarainen ja Oinonen ovat esittäneet jyrkän homovastaisia kommentteja, jotka käyvät hyvin yksiin niin Pekka Siitoinin propaganda-materiaalin kuin myös 1990-luvun äärioikeistolaisuuden kanssa. Nämä persujen näkyvät kansanedustajat eivät edes kuulu Halla-ahon kovan ytimen porukkaan. Uskoisin heidän mielipiteidensä edustavan heille itselleen mielumminkin kansan syvien rivien mielipidettä kuin mitään äärioikeistoa. Kyse on siis siitä, että äärioikeistolaisuus on poliittisen elämän keskiötä tänä päivänä, eikä enää sen marginaalia.

Pekka Siitoin otti itselleen natsiviitan. Siinä ilmeni vahva symboli ja pyrkimys olla vastavoima silloin vallitsevana rehottaneelle äärivasemmistolaisuudelle. Pekka Siitoinin alkuaikojen "natsismi" onkin nähtävä tuota ajan taustaa vasten. Teemoina oli mm. Kekkonen eläkkeelle ja antikommunismi. Maassamme oli huoli liiallisesta rähmällään olosta. USA:n Vietnamin sodassa kärsimä tappio 1970-luvun alku-puolella sai Neuvostoliiton vaikutusvallan näyttämään suuremmalta. Ilmassa oli huolta suomalaisten kontallaan olosta. Tällaista huolta "Suomettumisesta" tunnettiin mm. Ruotsissa.

1970-luvun alussa oli jonkinlaista yhteistyöhanketta Ruotsista päin. Nordiska Rikspartiet niminen äärioikeistolainen ryhmittymä pyrki levittäytymään Suomeen. Pekka Siitoinia painostettiin viranomaisten toimesta olemaan erossa Nordiska Rikspartietin toiminnasta. Siitoinin mukaan suojelupoliisi lupasi katsoa muuta touhua läpi sormien, kunhan vain pohjoismaisten yhteisten puoluehankkeiden taakse ei lähdetty. Tietenkin Kursiivin-tuhopoltossa mentiin liian pitkälle, eikä sellaista voitu enää katsoa läpi sormien.

Äärioikeistolaisuus oli jonkinlaista kekkosvastaisuutta tuona aikana. SMP:n Veikko Vennamo oli merkittävä keulakuva siinä liikkeessä ja hän onnistui saamaan kansan protestoimaan 1970-luvun taitteessa. 1980-luvulla tultaessa oli myös George C. Ehnroothin ympärille syntynyt ryhmittymä, joka edusti porvarillisempaa äärioikeistolaisuutta. Puolueen nimi oli perustuslaillinen oikeistopuolue (POP). Nimellä viitattiin kaiketi siihen, että Kekkonen valittiin poikkeuslailla presidentiksi 1974 ja muutenkin lähinnä Kekkosen toimintaa ei pidetty täysin perustuslakien mukaisena. Pinnan alla esiintyi kritiikkiä Neuvostoliiton nöyristelyä kohtaan. Muistan joidenkin perustuslaillisen oikeistopuolueen ihmisten levittäneen jonkinlaista "CIA-materiaalia" 1980-luvulla, jossa seurattiin tiukasti mm. Puolan solidaarisuus-liikkeen etenemistä. Tuollaista tietoa ei virallisessa mediassa sensuroimattomana nähty. Perustuslaillisen oikeisto puolueen riveissä ollutta nuorisoa siirtyi 1990-luvun alussa nousseen äärioikeiston riveihin.

Äärioikeiston lippua ovat yrittäneet pidellä Siitoinin ohella 1980-luvun lopulta alkaen ainakin seuraavat henkilöt: Mika Treuthardt, Jukka Mattila, Mikael Aalto, Mark Parland, Tapio Linna, Väinö Kuisma, Seppo Lehto, Matti Järviharju, Olavi Koskela, Olavi Mäenpää, Teemu Lahtinen ja lopulta Jussi Halla-aho. Halla-aho ei taida virallisesti olla minkään liikkeen johtaja, vaan hän on blogillaan saanut kerättyä suuren kannattajakunnan. Vaaleissa eduskuntaan v. 2011 pääsy suurella äänimäärällä merkitsi häneen kohdistuvan julkisuuden moninkertaistumista.

Areena valmistettu Halla-aholle

Tänä päivänä Suomen äärioikeisto henkilöityy pitkälti Jussi Halla-ahoon. Halla-aho on onnistunut tekemään selkeän pesäeron aikaisempaan toimintaan ja häntä ei enää vertailla Pekka Siitoiniin tai muihinkaan hörhöiksi leimattuihin uusnatsijohtajiin. Oma tarkoitukseni ei ole yrittää vähätellä tai tehdä tohtoriksi väitelleestä Halla-ahosta jotain natsipelleä liittämällä häntä Pekka Siitoiniin. Tämä olisikin väärin myös ns. "Siitoinin hengenheimolaisten" ajattelun valossa. Joissain sellaisissa äärioikeistolaisissa piireissä Halla-ahoa ei kenties ole suoranaisesti leimattu "rotupetturiksi" tai vastaa, mutta hän ei varmaankaan edusta ns. kovan ytimen linjaa. Pysyäkseen perussuomalaisessa puolueessa ja median silmissä ns. "terveen kirjoissa", Halla-ahon särmät ovat alkaneet hioutua.

Itse en siis keskity Halla-ahon toiminnan ja roolin kuvailemiseen. Haluan välttää arvioimasta käsillä olevan historian kuvaamista. Kirjani ei pyri vaikuttamaan tulevaan kehitykseen, vaan lähinnä antamaan historiallista taustaa nykyiselle tilanteelle. Viimeisten 20-vuoden aikana on tehty lukuisia kirjoja äärioikeistosta. Niissä on nostettu, milloin Kansallinen radikaalipuolue, milloin Arjalainen Germaaniveljeskunta, milloin Olavi Mäenpää ja milloin IKL johtavaksi voimaksi tuossa alakulttuurissa. Ne kaikki ovat jääneet auttamatta vanhanaikaisiksi ja huonoiksi tulkinnoiksi, koska seurannut kehitys ei ole kulkenut sellaisella tavalla, että nuo kunakin aikana nousussa olleet liikkeet olisivat osoittautuneet nouseviksi voimiksi. Voi olla, että kukin vuorollaan esille nostettu hahmo äärioikeiston keskuudessa on sitten tuhottu antifasistien ja median toimesta. Tai sitten kyseiseen alakulttuuriin on mennyt sellaista porukkaa, jolla ei pää ole kestänyt hetkellistä nousua. Media voi antaa välillä nostetta ja sitten unohduttaa jonnekin bunkkeriin. Siinä heikompi hermoinen käy epätoivoiseksi. Halla-ahon persoonaa ja toimintaa voi tutkia joku media-tutkija. Hänen lopullista arvoaan ei kannata vielä historiallisesti punnita. Jotain hän lienee tehnyt oikein saavuttaakseen nykyisen asemansa. Toisaalta tilanne ja aika ovat olleet suosiollisia hänelle.

Myös Suomessa on samalla tavalla kuin muuallakin Euroopassa jonkinlaisia hard core- aktivisteja, joiden äärioikeistolaisuus keskittyy koko poliittisen järjestelmän vastustamiseen. Heillä on pitkän tähtäimen tavoitteena kenties ajaa radikaaleja ratkaisuja ongelmiin. Tämä erottaa heidät esimerkiksi Jussi Halla-ahosta, joka pyrkii muuttamaan mitä on realistisesti muutettavissa demokratian keinoin. Suomessa tämän radikaalimman siiven johtoasemaan pyrkinee mm. Henrik Holappa. En tunne sisäpiirikuvioita, enkä ole alkanut seurata netissä liikkuvia juoruja. Siksi onkin parempi, etten tarkemmin spekuloi.

Kirjassa on tarkoitus hahmottaa jonkinlaista aatteellista juonta Kekkosen linjan vastustamisen myötä SMP:stä natsisksi ryhtyneen Siitoinin aikojen äärioikeistolaisuudesta nykypäivään. Pekka Siitoin alkoi 1970-luvun lopulla ottaa yhteyttä kansainvälisiin äärioikeistolaisiin piireihin. Tämä toiminta oli erityisen aktiivista vankila-aikana 1978-1981. Osa syynä oli varmaan se, että Siitoin halusi uhkailla Suomen viranomaisia. Siitoin kuvitteli Suomen hallinnon pelästyvän sitä, että jossain Euroopan nationalistipuolueen julkaisussa mainitaan Siitoinin saaneen "poliittisesti" motivoituneen tuomionsa kursiivi-jupakan yhteydessä. Kansainvälistä painetta kehittämällä Siitoin pyrki pääsemään nopeammin vapaaksi.

Siitoinin toiminnan suhteesta muun maailman äärioikeistoon saa hyvän kuvan siitä, että Siitoin mainitsi aina 1980-luvun puoleen väliin asti, ettei Suomessa ole pakolaisongelmaa ja viimeistenkin juutalaisten Siitoin uhosi pakenevan Israeliin hänen oman toimintansa takia.

Pakolaisina ja muista syistä maahan muuttaneiden ihmisten määrä alkoi kasvaa 1980-luvun lopulla ja tämä sai aikaan maahanmuuttoa vastustavaa äärioikeistolaisuutta myös Suomessa. Kansallisrintama ja Suomen Kansan järjestö olivat ensimmäisiä alalle tulleita joskus v. 1987-8 tienoilla. Suomen Kansan järjestön tarroja levitettiin tuohon aikaan (Mene pois valepakolainen yms). Järjestön postiosoite oli Ruotsissa. Kansallisrintama nimisen järjestön perusti puolestaan 21-vuotias nuori mies. Näiden uusien yrittäjien tulo Siitoinin "reviirille" näkyy siinä, että Siitoin sai kirjeitä omilta kannattajiltaan, jotka kyselivät Suomen Kansan Järjestön tarroista ja lentolehtisistä. Kansallisrintama nimistä porukkaa puuhaillut kaveri kirjoitti Siitoinille pari kirjettä noihin aikoihin. Nämä molemmat olivat pakolaisvastaisuudesta syntyneitä liikkeitä, joita kenties ohjasi myöskin euroopassa noussut muukalaisvastaisuus.

1990-luvulle tultaessa Jukka Mattila ja Tapio Linna kantoivat uuden nuoren polven soihtua vuoroillaan. Heidän lähestymisensä aiheeseen ei lähtenyt halusta perustaa jotain pelkoa herättävää porukkaa, jonka johdossa itse heilua tai halusta olla julkisuudessa vain julkisuuden vuoksi. Pekka Siitoin oli häiritsevä "isähahmo" kaikelle äärioikeistolle siihen aikaan. Ryhmät, kuten Kansallinen kulttuuririntama (Jukka Mattila) tai Kansallinen radikaalipuolue (Tapio Linna) olivat lähinnä koostuneet kokoomuksesta oikealle siirtyneestä porukasta. Kokoomuspuolue oli ennen nimenomaan Kansallinen kokoomus. Kun kokoomus poisti kansallinen etuliitteen, nämä pienet ryhmittymät alkoivat käyttää kansallinen sanaa. Voi sanoa kylmän sodan jännitteen päättymisen aikaansaaneen tällaista hajontaa kokoomuksen sisällä. Kokoomus alkoi kansallisen sijaan profiloitua Eurooppa-puolueena ja halusi olla länsimaisen voittajan puolella kylmän sodan mittelön päätyttyä.

Jukka Mattilan Kansallinen kulttuuririntama pyrki vaalimaan enemmänkin 1930-luvun suomalaisen isänmaallisuuden perintöä. Tapio Linnan Kansallinen radikaalipuolue puolestaan otti vaikutteita erityisesti amerikkalaisesta äärioikeistosta. 1990-luvun alussa kukoistanut Kansallinen radikaalipuolue halusi sivuuttaa 1930-luvun suomalaista isänmaallisuutta ja samalla myös natsismia vanhanaikaisina. Tapio Linna oli tuohon aikaan teoreettisella tavalla varsin aatteellinen ja hänen aatteellisuutensa ei ollut armeijahenkistä. Tapio Linna toi Valkoista nationalismia Suomeen. Valkoiset olivat rotuna tuon ajatuskulun mukaan jäämässä alakynteen ja kansallisen nationalismin sijaan tarvittiin rodullista nationalismia. Tämä aate oli amerikkalaista alkuperää, koska siellä ei valkoiset enää muistaneet kansallisia juuriaan Euroopassa, vaan katsoivat viiteryhmänsä ihonvärin perusteella.

Vuonna 1993 astui areenalle Väinö Kuisma Arjalainen germaaniveljeskunta- nimisen porukkansa (AGV) kanssa. Saksassa oli loppuvuodesta 1992 meneillään kristalliyön kaltaisia maahanmuuttajavainoja, erityisesti itäisen Saksan alueella. Joitakin pakolaiskeskuksia paloi ja juutalaiset hautausmaat ja synagogatkin saivat osansa nuorison protesteista. Väinö Kuisma kaiketi katsoi ajan koittaneen ryhtyä natsi-henkiseen aktivismiin Suomessakin. AGV- nimi muuttui nopeasti Isänmaalliseksi oikeistoksi. Kentän reaktio lienee vaikuttanut nopeaan liukumiseen pois arjalaisesta meiningistä – vaikka Kuismaa viehätti tuo nimi, koska arjalainen toi mieleen karjalaisen. Kenties Kuisma oivalsi itsekin, että media käytti hänen liikettään tuhotakseen äärioikeistoa. AGV pienenä annoksena toimi kuin rokote, joka aiheutti ihmisissä puolustusreaktion torjua äärioikeistoa.

Suunnilleen samoihin aikoihin alettiin kerätä myös kannattajakortteja IKL:n herättämishankkeiden ympärille. Siinä oli puuhamiehenä pohjanmaalta kotoisin oleva Matti Järviharju. Neuvosliiton hajoaminen aiheutti tarvetta tarkistaa historian tulkintoja. Maassa syntyi painetta palauttaa myös Lotta Svärd -järjestön maine. Tuo naisten järjestö ei ollut mikään fasistinen liike, vaikka se Neuvostoliiton painostuksesta toisen maailmansodan jälkeen sellaisena lakkautettiin.

1990-luvun lopulla alalle syntyi internet-keskustelu-palstojen ympärille uudenlaista toimintaa. Suomen Sisu- niminen järjestö ei halunnut kilpailla militarismilla tai natsihenkisellä johtajakultilla. Tuosta tallista lähteneet Teemu Lahtinen ja Jussi Halla-aho ovat parkkeeranneet nyttemmin suosiolla perussuomalaisiin. Teemu Lahtinen on sympaattisen oloinen kaveri, jonka aikaisemmasta taustasta en osaa sanoa. Teemu Lahtinen on olemukseltaan hyvin Timo Soinin porukkaan sopiva kansanmies. Hän ei yritäkään olla mikään tiukan särmän kaveri, jolla olisi suuria ambitioita päästä käskemään muita. Halla-aho puolestaan ilmoittaa kannattaneensa aikaisemmin Vihreitä ja äänestäneensä Osmo Soininvaaraa vaaleissa. Perussuomalaisista onkin muodostunut jonkinlainen uusi koti nuorille radikaaleille kämyille tai kansallismielisille.

Heidänlaisensa eivät varmaankaan edes samaistuisi kokoomuksen oikeistosiiven kanssa. Tosin enää ei edes ole olemassa oikeistosiipeä kokoomuksessa, jota mm. Jukka Mattila ja Tapio Linna edustivat 1990-luvun alussa. Molemmat savustettiin ulos puolueesta silloin. Maanpuolustushenkinen Jukka Mattila taitaa olla tosin palannut perussuomalaisten jälkeen kokoomukseen. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen oli myös "kansallisesti" ajattelevaa siipeä, joka sai lähteä hesarista 1990-luvun alussa rasististen pilapiirrosten takia.

Itse näen myös muutoksena sen, että vielä 1990-luvun alussa nuoret omaksuivat pitkälti kotinsa arvoja ja oikeisto-vasemmisto jakolinja kulki selkeänä. Kokoomuslaisesta perheestä - jossa luettiin Uutta Suomea - tuleva ajatteli selkeästi eri tavalla kuin esimerkiksi demaritaustasta tuleva. Suurin osa äärioikeistoon heti kylmän sodan päättymisen jälkeen tulleista oli vielä 1990-luvun alkuun asti selkeästi oikeistolaisista taustoista. Joku kommunisti-perheen vesa saattoi kannattaa suoranaista natsismia ja mielummin olla puna-valko-mustaa lippua heiluttava natsi kuin porvari tai demari - ellei sitten heilunut mukana toiminnassa jonkinlaisena soluttautujana. Demaritaustaiset ihmiset eivät pahemmin äärioikeiston riveihin sännänneet.

1980-luvulla oli vielä eroa jopa oikeistolaisuutta edustaneen Iltalehden ja demareihin päin vetäneen Iltasanomien välillä. Nykyään molemmat ovat pääasiassa samalla tavalla vain menekkiään edistäviä lehtiä. Ihmiset ostavat kaupasta helposti molemmat ns. iltapäivälehdet. Persut on kaikille sopiva ryhmä. Näkisin, että nämä uudet äärioikeistolaiset kämy-nuoret ovat muodostaneet perheidensä arvojen sijaan maailmankatsomustaan enemmän nettikeskustelupalstoilla. Heidän sukupolvensa on kasvanut päiväkotien tätien helmoissa ja heitä on nuoresta alkaen aivopesty suvaitsevaisiksi demareiksi. Tuollainen manipulaatio on luonnollisesti omiaan herättämään lahjakkaissa ihmisissä halua kyseenalaistaa asioita. Heitä ei ole ohjannut kodin arvot ja siksi he ovat olleet helposti persuihin siirrettävissä.

Tästä ei ollut kyse Tapio Linnan ja Jukka Mattilan aikoihin. Vielä 1990-luvun alussa moni skinheadiksi tai uusnatsiksi ryhtynyt näki aatemaailmassaan olevan piirteitä oman isänsä kännipäissään esittämistä purkauksista. Nousseen nettisukupolven tarve kinastella kukkahattu-tätien kanssa lähtee ilmeisesti siitä, että he ovat nuoresta pitäen olleet tätien kasvatuksessa tarhasta alkaen ja aina korkeakouluihin asti.

Toisaalta on muistettava, että SMP oli jo luhistumassa 1990-luvun alussa ja Timo Soinin nousua 20 %:n kannatusta nauttivan puolueen puheenjohtajaksi osasi tuskin kukaan ennustaa. Vanhan SMP:n pohja oli keskustapuolueessa tai maalaisliitossa, vaikkakin se onnistui saamaan kaupungeissa kannatusta vuoden 1983 vaaleissa.

Tarkkasilmäisimmät havaitsivat 1990-luvun aikana kouluissa järjestettyjen varjovaalien perusteella, että persuille oli syntymässä kasvupotentiaalia. Samat koulujen vaalit ennakoivat demarien putoamista 25–30 %:n puolueesta ja näin on sittemmin käynytkin. Nuorten äänestyskäyttäytyminen on jatkanut samaa linjaa myös oikeissa vaaleissa.

Halla-aho on vahvasti julkisuudessa ja hänestä on muodostunut internet-bloggaamisen myötä melkoinen kulttihahmo. Se kertoo tuon median voimasta. Siitä kertoo sekin, että hän keräsi blogi-sivuillaan olevan netti-ilmoituksen pohjalta lyhyessä ajassa kymmeniä tuhansia euroja rahaa v. 2011 eduskunta-vaalikampanjaansa varten.

Turkulainen Olavi Mäenpää puolestaan on aikaisempaa ikäpolvea, joka tuli alalle varsin iäkkäänä. Hänen demari ja smp-taustansa oli ristiriitaa ja hämmennystä aiheuttava tekijä 1990-luvun alun maailmassa. Hän on varmasti saanut enemmän ääniä perinteisiltä vasemmistolaisilta äänestäjiltä. Hänen painoarvoaan äärioikeiston kentässä ei silti pidä vähätellä Hän on kuitenkin melkoinen kehäkettu politiikan tekemisessä. Se on hänen etunsa ja toisaalta rasitteensa. On helpompi kirjoittaa tyhjälle paperille, kuin kirjoittaa uusia asioita kaikkia mahdollisia poliittisia kuvioita kokeneen ihmisen aivoon.

Ennen Halla-ahon nousua Helsingin kaupunginvaltuustoon Mäenpää oli ainoa selkeästi äärioikeistolainen edustaja suomalaisessa politiikassa. Turku on merkittävä kaupunki ja melko tasaiset 2000–4000 henkilökohtaista ääntä on ollut kova saavutus 1990-luvulta alkaen. Mäenpää ei kuitenkaan ole onnistunut saavuttamaan laajempaa nuoremman polven tukea, ainakaan omaa vaalipiiriään kauempaa. Halla-ahon tyyli on vedonnut ja levinnyt internetin välityksellä ja tänä päivänä hänellä on kymmeniä tuhansia kannattajia ympäri maata. Tämä arvio perustuu siihen, että 15 000 ihmistä äänesti häntä Helsingin vaalipiirissä ja hänen suosituksensa sopivista ehdokkaista eri vaalipiireissä myöskin näkyi ihmisten äänestyskäyttäytymisessä.

Tamperelainen Seppo Lehto on monille tuttu nettipalstojen vuoksi. Hän kävi myös yliopistoa opiskellen historiaa, mutta tuo 1990-luvulla suur-Suomi henkeä uhkunut ja ryssänvastainen hahmo surkastui 2000-luvulle tultaessa alapäähuumoria viljeleväksi nettikirjoittelijaksi, joka sai nyt myös vankeustuomion. Tulee mieleen, että siinä nettikirjoittelun ohessa tulee helposti eksyttyä pornosivuille. Niiltä saa sitten copy-paste materiaalia omiin juttuihin helposti. Seppo Lehdon maahanmuttovastaisuudessa on suur-Suomi aikojen jälkeen siirryttäessä netti-aikakaudelle alkanut tulla esiin vahvasti alapää-huumori. Esim. Tarja Halosen pää siirrettynä kuvamanipulaatiolla jonkun velttorintaisen naispullukan alastoman vartalon päälle ja sitä rataa. Sähköpostien lähettely on lisäksi halpaa ja siten yksikin mies voi saada poliittisen eliitin niin suutuksiin, että saa vankilatuomion. Kai hän onnistui aika pitkään salaamaan mistä osoitteista sähköpostit ja internet-sivut oli postitettu.

Olen tavannut Seppo Lehdon kerran ja hänessä on kyllä aimo annos henkilökohtaista karismaa, kuten oli myös aikoinaan Väinö Kuismassakin. Seppo Lehdon juttuja on levinnyt paljon äärioikeistolaisten parissa, mutta ilmeisestikin enemmän häntä pidetään huumorimiehenä, jolla ei ole poliittista uskottavuutta. Tätä näkemystä tukee se, ettei hän ole vaaleissa saanut suurempaa kannatusta.

Lahtelainen Väinö Kuismakin vaikutti omana kulta-aikanaan 1993–2000 äärioikeiston kentässä, mutta Halla-ahon viimeaikainen nousu kertoo siitä, etteivät koulutetut nuoret enää halua kuulua kovaäänisen ja karismaattisen johtajan alaisuuteen – perinteiseen uusnatsijohtaja-tyyliin. Kuisma liikkui jo AGV (arjalainen germaaniveljeskunta) järjestönsä nimenkin perusteella jossain moottoripyöräkerhotouhun ja uusnatsismin rajoilla. Kaupunkina Lahti tuli sittemmin enemmän tunnetuksi pahamaineisesta Rogues gallery moottoripyöräkerhostaan kuin äärioikeistolaisuudesta. Väinö Kuisma ei kaiketi saanut liiveihin sonnustautuneita "mopopoikia" toimintaansa mukaan. Ilmeisesti huumekauppa on liiketoimintaa, jota ei aatteellisuuden takia haluta uhrata. Natsi-symboleita voidaan rikollisjärjestöjen toiminnassa käyttää lähinnä pelotemielessä. Yhdysvalloissa onkin vankiloiden sisälle syntynyt jotain uusnatsiryhmiä, jotka eivät kaiketi pyrikään laajempaan uskottavuuteen – riittää uskottavan pelotteen luominen alamaailmaan, vankiloihin ja kaduille.

1980-ja 1990-luvun äärioikeistolaisia ei voi pitää minään Siitoinin perillisinä. Niihin aikoihin asia usein nähtiin mediassa niin tai haluttiin nähdä niin. Olavi Koskela ja Mikael Aalto ovat mainituista nimistä selkeimmin Pekka Siitoinin tallista lähtöisin. Myös Mark Parland heilui Siitoinin luona jossain vaiheessa ennen nahkapää-toimintaansa. Tosin Parland oli sitten myös Tapio Linnan ja Väinö Kuismankin ympärillä. Hänen motiiveihinsa liittyy isoja kysymys-merkkejä. Hän kirjoitti itsestään kirjan, jossa esitti olevansa jonkinlainen taistelija Supon varjossa. Siinä kirjassa hän kuvaa, kuinka Supo olisi halunnut hänen tarkkailevan vasemmistolaisia anarkistipiirejä, mutta Parland ei halunnut vakoilla omiaan. Hänen on myös epäilty olleen anarkistien soluttama vakoilija äärioikeiston piirissä ja siksi hänellä oli kai painetta kirjoittaa tuollainen koominen seikkailukirja itsestään.

Kirjassa mm. Parlandin takapuoli tutkitaan kumihansikkain Ruotsin suojelupoliiisin Säpon toimesta - virallinen selitys: huumeiden etsimiseksi. Parlandin mukaan Suomen Supo oli Parlandin fantasia-teoksen mukaan pyytänyt virka-apua Parlandin kurittamiseksi. Jokainen voi itse arvioida tuollaisten juttujen pohjalta kirjan ja tosiasioiden välistä yhteyttä. Mark Parland myi tuota kirjaansa sikamaisen kalliilla hinnalla (siinä oli paljon kuvia ja pieni painos nostivat hintaa). Samoja Parlandin ajatuksia löytyy You tubesta ilmaiseksi jos jotain kiinnostaa perehtyä paremmin.

On selvää, että jotkut äärioikeiston piireissä liikkuneista hahmoista ovat olleet aivan muunlaisin motiivein liikkeellä. On muistettava kuinka 1990- luvun maailmassa äärioikeistoa seurasi Supon ja muiden mahdollisten toimijoiden lisäksi - antifasistinen - Antifa-järjestö. Heidän äänitorvenaan oli tuolloin ilmestynyt Kapinatyöläinen-lehti. Siinä kerrottiin yksityiskohtaisia juoruja äärioikeiston sisäpiireistä (mikä kertoo soluttautumisesta). Jotkut äärioikeiston hahmot ovatkin tietoisesti tehneet itsestään pellejä ja samalla vetäneet äärioikeistoa lokaan. Syynä on ollut se, että nämä natsipelleiksi ryhtyneet ovat alun perinkin olleet fasismin vastustajia ja ovat sitten soluttautujina menneet äärioikeistoon mukaan tuhotakseen sitä - siis he ovat toimineet sosialismia kannattaneiden aateveljiensä ohjeidensa mukaan. En halua yksilöidä edellä mainittujen listasta Parlandin lisäksi muita soluttautujiksi epäiltyjä, mutta melkoisella varmuudella heitä on mukana useampia.

Mark Parlandista liikkui aikanaan vahvoja huhuja, koska hän liikkui samaan aikaan sekä anarkistien että äärioikeiston piireissä. Hänen taustansa oli mielumminkin antifa-piireissä. Lisäksi hän kirjoitti sekavan kirjansa Supo-kiemuroineen, mikä tekee hänestä entistäkin hämärämmän hahmon. Skinheadit hyökkäsivät Parlandin asunnolle 1990-luvun alkupuolella ja halusivat ajaa hänet lopullisesti pois piireistään. Syynä juuri epäilys Parlandin motiiveja kohtaan.

Siitoinin esittäminen jonkinlaiseksi aatteelliseksi isäksi kaikkeen äärioikeistolaisuuteen maassamme - kuten lehdistö aikoinaan yksinkertaisesti esitti - on varsin kaukana todellisuudesta. Monet maahanmuuton vuoksi "heränneistä" nuorista eivät ole missään vaiheissa kokeneet itseään mitenkään natseiksi. Heillä ei koskaan ollut mitään tekemistä Siitoinin kanssa, eikä siten heidän aatteellista pohjaa voi vetää Siitoiniin.

Toisaalta äärioikeistoon hakeutui myös joukko epätasapainoisia ihmisiä. Osa on nauttinut lähinnä hullun mainetta. Lentokonekaappaukset tai bussikaappaukset eivät ole omiaan antamaan kuvaa täysjärkisestä toiminnasta. Tapio Linnan ympärillä vuosina 1992–1993 oli kenties vakavin yritys yhdistää kenttää tavoitteellisen toiminnan aikaansaamiseksi. Hänen yhdistyksensä jäsenmäärä nousi yli sataan, jossa ei tiettävästi ollut "kuolleita sieluja" joukossa. Kansallinen liittoneuvosto, jota Kuisma ja Siitoin puuhasivat vuonna 1993 oli "johtajatasolla" jonkinlainen yritelmä. Se hajosi ennen musteen kuivumista. Laajempaa tukea ei tuolle yritelmälle ollut 1990-luvun alun uuden polven äärioikeiston keskuudessa.

Kukaan näistä edellä mainituista äärioikeiston "johtajista" ei saavuttanut kiistatonta asemaa 1990-luvun kuluessa. Pekka Siitoin sopi lehdistölle 1990-luvulla ja toimittajat käyttivät häntä äärioikeiston kasvona. Halla-aho on nyt saanut samanlaista asemaa median keskuudessa. Hän on persuissa Timo Soinin siipien alla, mutta lehdissä seurataan tarkkaan kuinka Halla-aho antaa omia suosituksiaan siitä, keitä puolueen ehdokkaita pitäisi äänestää eri vaalipiireissä. Halla-aho on lehdistön silmissä selkeästi vahva voima. Halla-ahoon ei suhtauduta kuin pelleen, vaikka toki hänen hahmoaan hyväksi käyttäen onkin pyritty jakamaan perussuomalaisia.

Jussi Halla-ahosta on mediassa tullut käsite ja häntä voisi pitää Pekka Siitoinin jälkeen maamme tunnetuimpana elossa olevana "natsina", vaikkei hän sellaista viittaa haluakaan sovittaa itselleen. Eikä natsi-termi rehellisesti ajateltuna olekaan tänä päivänä muuta kuin leimaamistarkoituksessa käytetty pilkkakirves. Erkki Tuomiojan tai Tarja Halosen liittäminen kommunismiin on lähempänä totuutta, kuin Halla-ahon kytkeminen natsismiin. Halla-aho tunnetaan julkisuudessa maahanmuuttokriittisyydestä ja islamin profeetta Muhammedin solvaamisesta.

Tämä teos ei nimestään huolimatta keskity Halla-ahon poliittisen toimintaan. Tämän teoksen pääasiallisena lähdeaineistona on Pekka Siitoinin arkiston runsas materiaali. Kirja toivon mukaan valottaa taustoja, joita Suomen äärioikeiston kentässä on tapahtunut Pekka Siitoinin ajoista Halla-ahoon. Itse käytän nimitystä äärioikeisto, vaikka jotkut eivät siitä pidä. Pekka Siitoin oli oman julistuksensa mukaisesti natsi, Tapio Linna halusi puhua nationalisteista ja nyt puhutaan jostain kämyista tai kansallismielisistä. Niputan kaikki äärioikeisto-leiman alaisuuteen, vaikka se tekeekin vääryyttä todellisuudelle. Pekka Siitoin saattoi natsin lisäksi pitää itseään antikommunistina, jonkalainen käsite on täysin kadonnut äärioikeiston sanavarastosta. Tarkoituksenani ei ole leimata ketään, vaikka yleistykseni vuoksi varmaan niin tapahtuukin. En voi luonnollisestikaan kaikessa esittää asioita sellaisin termein, joilla eri henkilöt haluaisivat itse omaa toimintaansa luonnehtia.

Tapio Linna seurasi maailman äärioikeiston kentässä tapahtunutta kehitystä. American Nazi-partyn 1960-luvulla perustanut Lincoln Rockwell halusi 1960-luvun lopulla ennen kuolemaansa päästä pois nazi-käsitteestä ja lanseerasi White Power-ideologiaa. Tämä sopi luonnollisesti Amerikan tilanteeseen, koska valkoiset olivat eri kansallisuuksista lähtöisin. Tämä sama teema sopi myös Euroopan tilanteeseen 1990-luvulla, jolloin eri Euroopan maiden äärioikeisto koki yhdessä aiheelliseksi linnoittaa Eurooppaa värillisten tulvaa vastaan. White Power tuli käyttöön myös skinhead-liikkeen parissa. Myös Rockwellin toiminnassa mukana ollut William Pierce alkoi puhua valkoisesta nationalismista. Tapio Linnan aikaan sopi nimenomaan kansainvälinen nimitys nationalismi. Skinheadit puhuivat White powerista tai valkoisesta vallasta.

Euro-Suomessa kotimaisuus alkoi taas tulla muotiin. Kansallismielisyydestä puhuttaessa halutaan ilmeisestikin antaa kotoinen ja maltillinen kuva itsestä. Suomen Sisu kohosi johtavaksi järjestöksi 2000 taitteeseen tultaessa. Skinhead-aikaan liittyvän pakolaisten potkimiseen kannustamisen sijaan Teemu Lahtinen tai Jussi Halla-aho puhuu maahanmuutto-kriittisyydestä. He argumentoivat älyllisesti, miksi maahanmuuttoa ei voisi hallitsemattomasti laajentaa. Halla-ahon toiminnan menestymistä on osaltaan auttanut maahanmuuttajien nopea lisääntyminen maassamme. Näin hänen puhumansa uhkakuvat ovat konkreettisempia. Jos Tapio Linna puhui osittain samoja asioita vuonna 1992, oli niillä erilainen vaikutus. Parituhatta somalia ei vielä paljoa näkynyt katukuvassa. Suomalaisista monet olivat tuohon aikaan avautumassa Eurooppaan päin ja maassamme oli kaikenlaista suvaitsevaisuus-kasvatusta. Täällä ihmisille kerrottiin, että eurooppalaisuus merkitsi suvaitsevaisuutta. Jotkut päättäjät pelkäsivät, ettei suomalaisia hyväksyttäisi "Euroopan Unioniin", jos täällä oltaisiin liian punaniskaisia.

Teos ei myöskään pyri hahmottamaan meneillään olevaa kehitystä. Persut ovat suosion harjalla ja Muutos 2011- ja Vapauspuolue olivat myös mukana vuoden 2011 vaaleissa. En halua hahmotella niiden historiallisia juuria enkä tulevaa kehitystä. Näyttää kuitenkin, että verrattuna aikaisempaan aikaan ne ovat saaneet koulutettuja ihmisiä listoilleen. Vapaus-puolueessa näyttää olevan vanhoista alan ihmisistä Matti Järviharju ja Olavi Mäenpää. Muutos 2011 on aatteellisesti lähellä Jussi Halla-ahoa ja sen listoilla olevista monet kannattavat Halla-ahoa. Kenties Halla-aho olisi puolueen näkyvin ehdokas, jos persut olisivat potkineet hänet listoiltaan Helsingissä.

Halla-ahosta kirjoitetaan paljon juttuja ja kommentoidaan puolesta ja vastaan netissä. Jussi Halla-aho on onnistunut tekemään pesäeroa äärioikeistolaisiin edeltäjiinsä, jotka kaikesta huolimatta ovat innoittaneet Halla-ahoa itseään ja hänen sukupolveaan. En halua myöskään niputtaa kaikkia samaan muottiin. Halla-aho on oikeasti monella tapaa erilainen, kuin monet muut alan ihmiset. Hänellä lienee alkujaan ollut vihertäviä mielipiteitä, mutta hän muutti ajatteluaan nettikeskustelujen pohjalta. Hän on humanistitohtori, joka ei alun perin ollut mikään macho-mies. Hän ei puhu seksijuttuja, kuten Pekka Siitoin tai Seppo Lehto. Joku voi nähdä raiskaajista ja pedofiileistä puhumisen seksistä puhumisena, mutta tapa on ainakin erilainen kuin Seppo Lehdolla ja Siitoinilla, jotka taipuivat rehvastelemaan naistouhuillaan. Halla-aho ei myöskään tuo esiin okkulttisia asioita, joihin mm. Pekka Siitoin ja Väinö Kuisma perustivat toimintaansa.

Tapio Linnan kansallinen radikaalipuolue lienee lähin vertailukohta Halla-ahoon. Tapio Linna halusi myös levittää aatetta, joka oli tieteellinen ja perustui jopa biologiseen ja tieteelliseen maailmankatsomukseen. Eräs merkittävä aatteellinen vaikuttaja Linnan ajattelussa oli Richard Dawkins ja erityisesti 1990-luvun alussa esillä ollut teos Sokea kelloseppä. Nyt tiedämme Dawkinsin ateistisuuden (vrt. Jumalharha-teos) ja pyrkimyksen riisua kaikki uskonnollisuus maailmankatsomuudesta. Tämä on aika tyypillistä ajattelua Helsingin yliopiston käytävillä ja sellaista on pitkälti imenyt itseensä myös Jussi Halla-aho. Näin heidän ajattelussaan on samanlainen ateistinen perusvire, minkä voi helposti omaksua Helsingin yliopiston käytäviltä. Tapio Linna on Halla-ahon tavoin Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan kasvatti. Linna on historiaa lukenut, Halla-aho on taas kielitieteilijä.

Jussi Halla-ahon kirjoittelussa on aika paljon samanlaisia piirteitä kuin Tapio Linnallla. Erona Tapio Linnan kirjoituksiin on lähinnä kohde. Tapio Linna kirjoitti juutalaisista ja Halla-aho islamista. Itse asiassa melkein Tapion Linnan tyyliä on havaittavissa tavassa, jolla Halla-aho käsittelee islamin uskontoa perverssinä uskontona. Erona vain se, että Linnan julkaisuissa oli juutalaisia kuvattu samanlaisiksi iljettäviksi lapsiin sekaantujiksi ja vastaavaa. Ero on myös siinä, että Tapio Linna esitti mielipiteensä 25-vuotiaana nuorena radikaalina. En osaa sanoa, miten Linna ajattelee asioista vanhempana. Halla-aho on radikalisoitunut huomattavasti iäkkäämpänä.

Uskoisin Halla-ahon tajuavan asian olevan melkoisen vähäpätöinen ja jopa saivartelua, mutta poliittista profiilia luotaessa asiat usein pelkistyvät pieniin asioihin. Profeetta Muhammedin leimaaminen pedofiiliksi sopinee paremmin Suomeen kuin esimerkiksi abortin tai homojen vastustaminen, jotka ovat Amerikassa äärioikeiston teemoja. Euroopan äärioikeiston tilanne on paljolti toisenlainen. Sen piirissä ja jopa johdossa on paljastunut homoja, kuten Jörg Haider. Osa on ollut avoimesti homoja, kuten Saksan Michael Kühnen, ja Hollannin Pim Fortyin.

Tapio Linnalla oli selkeän kielteinen linja homouteen. 1990-luvun alussa homous liitettiin vielä AIDSiin. Samoin homojen vastaisuutta oli mukana myös Pekka Siitoinilla, joka ei itse perverssejä juttuja harrasteena ollut mikään koti, uskonto ja isänmaa-aatteen mannekiini. Helsingissä ja maassamme 2000-luvulla yleisemminkin vallitsevan ilmapiirin vuoksi Halla-aho ei halua profiloitua tuolla teemalla. Hänen kannattajissaan on jopa homoutta kannattavia ihmisiä mm. Muutos 2011 puolueen Jiri Keronen. Kerosen neron leimaus oli esittää avioliitto "homojen hommaksi".

Ainoa homovastainen kommentti esiintyi kerran Halla-ahon blogissa. Senkin hän veti pois myöhemmin. Joku homo oli ahdistellut häntä ja hän kirjoitti siitä pisteliään mielipiteensä seuraavasti:

"Tehtaanpuiston homon kanssa mietin hetken, että jospa hakisin yläkerrasta pyssyn ja ampuisin päähän. Olisiko siitä seuraava hekuma niin suuri, että se ylittäisi vankilareissusta seuraavan harmituksen? Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino." (17.10.2003 Scriptassa katuhäirintää käsittelevässä kirjoituksessaan jouduttuaan itse homomiehen seksuaalisen häirinnän uhriksi). Suhtautumista homoihin on muuttanut varmaankin se vilpitön tuki, jota jotkut julkihomot ovat esittäneet Halla-aholle. Homot ovat kääntyneet osittain muslimeita vastaan, koska islamissa on jyrkän kielteinen kanta homouteen. Vai vaikuttaako Halla-ahoon hänen oma islam-kriittisyytensä: Mitä löytyy islamista sen täytyy ola huonoa – ml. homovastaisuus.

Kristillisdemokraatit ovat äärioikeiston sijaan ottaneet vaaliteemakseen avioliiton säilyttämisen miehen ja naisen välisenä. Kristillisdemokraatit vetävät suvaitsevaisuutta toitottavien vihaa päälle ja jättävät täten liikkumatilaa äärioikeistolle, jonka piireissä lienee myös Suomessa homoja.

Toimintaympäristön muutos on suosinut Halla-ahoa

Suurin ero kaikkiin edeltäneisiin ns. natseihin on media-kentän muutos. Halla-aho on tullut tunnetuksi nimenomaan internetin kautta. Halla-aholla ei siis olisi ollut samanlaisia mahdollisuuksia menestyä 1990-luvun alussa. Tapio Linnan lehtiä Uusi Suunta, Kansallinen Suunta ja Kansakunta otettiin pois Akateemisen kirjakaupan mielipidelehtien hyllystä, jos kirjoittelu ei miellyttänyt. Lehtien myyntiä siis pystyttiin kontrolloimaan eikä tilaajien määrää ollut helppo kasvattaa. Kaikki eivät myöskään uskaltaneet tilata, koska siihen aikaan oli jatkuvia uutisia siitä, kuinka SUPO seuraa milloin mitäkin äärioikeistolaista ryhmää. Myös Tapio Linna mainittiin Supon antamissa jutuissa useampaan kertaan. Linna joutui myös oikeuteen kirjoitustensa perusteella. Tuo oikeudenkäynti osaltaan söi taloudellisia resursseja (sakot ja lakimiespalkkiot), joita pelkkä lehden painaminen olisi kaivannut ja näin toiminta saatiin mm. tuolla oikeusjutulla säästöliekille ja käytännössä tyrehtymään.

Internet on tarjonnut väylän, jossa voi julkaista halvalla ja näin lähes ainoat resurssit mitä tarvitaan, ovat henkilön aika ja henkinen kapasiteetti. Toisaalta sananvapauden raja verrattuna painettuun lehteen on liukunut. Halla-aholaiset usein halveksivat edeltäviä äärioikeistolaisia ryhmiä. On muistettava, että aikaisemmassa toimintaympäristössä edes viisaita juttuja ei ollut mahdollista saada esiin. 1990-luvun ilmapiirissä jokainen äärioikeistolainen haluttiin saattaa näyttämään hullulta ja henkisesti alamittaiselta "viharikolliselta". Tämä lehdistön antama julkisuus myös toteutti itseään. Toimintaan hakeutui juuri tuollaista ainesta.

Samaan aikaan omia ajatuksia ei kyetty mitenkään saamaan laajan lukijakunnan tietoisuuteen. Parhaimmillaan Tapio Linnan lehtiä myytiin kaiketi joitakin satoja kappaleita per numero (jäsenille meni toista sataa ja tilaajille useampi sata). Niitä ilmestyi pari numeroa vuodessa (tavoite oli 4). Lisäksi sen aikainen toiminta vaati kokoontumisia, koska ei ollut sosiaalista mediaa. Sinä aikana toiminnassa mukana olevien kylkeen liimautui kaikenlaisia anarkisteja jotka sekoittivat pakkaa ja vakoilivat toimintaa. Samaten hulluja ja tasapainottomia ihmisiä pyrki mukaan toimintaan ja heitä jopa usutettiin mukaan häiriköimään äärioikeistoa.

Lähde: https://www.smashwords.com/books/view/407340 (Online Reader)

Suvaitsematon ei ole aina rasisti

Julkaistu Ylen Teksti-TV:llä vuonna 2002

Rasismi-sanan väärinkäyttöön törmää melkein päivittäin. Sana merkitsee rotujen eriarvoisuutta, esimerkiksi rotuerottelua ja jakamista ylempiin ja alempiin rotuihin.

Pelkästään se, ettei pidä jonkun ihmisen ulkonäöstä, käyttäytymisestä, pukeutumisesta, kulttuurista tai kansasta, ei tee rasistia.

Korkeintaan voidaan puhua suvaitsemattomuudesta. Ja suvaitsematon voi olla niin monella tavalla.

Tuntuu siltä, että nämä rasismista puhuvat eivät suvaitsisi ollenkaan tämän maan alkuperäisasukkaita.

Ovatko esimerkiksi Meksikon intiaanit tai Australian alkuasukkaat rasisteja, kun eivät hyväksy maan vallanneita eurooppalaisia? Olivatko siirtomaista valkoisen miehen ulosheittäneet vain rasisteja, jotka eivät sietäneet maansa rodullista tuhoamista ja taloudellista hyväksikäyttöä?

Olen siis rasisti, joka haluaa säilyttää täällä olevan kansan ja rodun. Luoja varjelkoon meitä intiaanien kohtalolta.

PEKKA SIITOIN
KANSALLISDEMOKRAATTINEN PUOLUE

Lähde: https://www.youtube.com/watch?v=sn0trDYU63M

Suomalaisten uudet juuret

Esi-isät vaelsivat jään jäljessä Espanjasta ja Ukrainasta. Ranta- ja metsäsuomalaisten erilaisissa geeneissä jatkuu kahtia jakautunut eurooppalainen perimä.

Teksti: Jani Kaaro (Tiede-lehden www-sivu, 13.12.2010)

Suomalaisilla oli syytä iloita vuonna 1935. Taiteilija ja monitietäjä Sigurd Wettenhovi-Aspa oli saanut valmiiksi suurteoksensa "Kalevala ja Egypti, Suomen Kultainen Kirja II", jossa hän osoitti, millainen suurkansa suomalaiset oikein ovat. Wettenhovi-Aspan mukaan suomalaiset vaelsivat ammoin Intian kautta Indonesiaan ja sieltä Egyptiin, missä he jopa synnyttivät maan muinaisen kulttuurin. Todisteeksi vaikutusvallasta hän taikoo kielellisiä yhtäläisyyksiä: pyramidi tulee sanasta pyhät raamit, labyrintti sanasta läpiriento, seepra sanasta seurahepo ja Egypti sanasta Äijäkupittaa. Wettenhovi-Aspan visio suomalaisten muinaishistoriasta on varmasti fantastisimpia, mitä koskaan on esitetty, mutta ei ainoa. Olemme olleet myös mongolideja ja germaaneja ja viimeksi "jokin kansa, joka tuli tänne Volgan mutkasta". Totuus on kuitenkin se, että suomalaiset eivät ole tulleet mistään. – Suomalaisuus on kansallinen projekti, joka on rakentunut vähitellen kahdensadan viime vuoden aikana, eikä sillä ole välttämättä paljonkaan tekemistä niiden ihmisten kanssa, jotka tulivat tänne ensin, sanoo kielitieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta. Ennen kuin meistä tuli suomalaisia, olimme lappalaisia, hämäläisiä ja savolaisia. Suomi oli täynnä erilaisia etnisiä ryhmiä, jotka olivat saapuneet tänne eri aikoina ja eri suunnista.

Genomi kuin historiankirja

Geenitutkimus on tuonut uutta puhtia suomalaisten alkuperän selvittelyyn. Geenejä on toki käytetty väestöhistorian tutkinnassa aikaisemminkin, mutta viime vuosina on suorastaan harpottu eteenpäin. – Nykytekniikoilla dna-näyte erottaa italialaisen suomalaisesta helposti, sanoo dosentti Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta. Ripatti on ollut mukana tekemässä tänä vuonna koottua Suomen geeniatlasta. Tietopankin lähtökohtana ovat viime vuosikymmenien aikana kerätyt tuhannet verinäytteet, joista on seurattu esimerkiksi suomalaisten riskiä sairastua verenpainetautiin tai diabetekseen. – Väestöhistoria on meille eräänlainen sivupolku, mutta se voi kertoa, miksi olemme alttiita sairastumaan joihinkin tauteihin. Geneettinen arkeologia perustuu ajatukseen, että genomi on eräänlainen historiankirja. Kun jokin väestö vaeltaa uusille leveysasteille ja joutuu sopeutumaan uusiin oloihin, kuten niukempaan auringonvaloon tai tuntemattomiin taudinaiheuttajiin, muutokset tallentuvat geeneihin. Jos muunnos esimerkiksi helpottaa D-vitamiinin saantia niukasta auringonvalosta, se yleistyy ja siitä tulee tekijä, joka erottaa väestön lähtöväestöstä. Samalla tavalla geeneihin tallentuvat väestöjen kohtaamiset ja niissä tapahtuvat geenien sekoittumiset sekä väestöjen jakautumiset kahdeksi tai useammaksi joukoksi. – Menetelmiemme tarkkuus on sitä luokkaa, että näemme, miten tietyt geeniklusterit siirtyvät jokivartta ylöspäin, sanoo Ripatti.

Jääkausi jakoi Euroopan

Geenien ja uusien arkeologisten löytöjen perusteella kuva Suomen ja koko Euroopan asutushistoriasta 20 000 viime vuoden ajalta on yksinkertaistunut. – Me pohjoiseurooppalaiset jakaudumme kaikki oikeastaan kahteen porukkaan, sanoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. Kun viime jääkausi oli laajimmillaan, nämä kaksi porukkaa olivat asettuneet Etelä-Euroopan lämpimiin taskuihin, niin sanottuihin refugioihin, joissa olot olivat siedettävät. Yksi tällainen tasku sijaitsi suunnilleen nykyisten Ranskan ja Espanjan rajamailla ja toinen Ukrainan alueella. Refugioissa eläneet ihmiset saattoivat olla jo alun perin melko erilaisia, tai sitten erot syntyivät pitkän eristyksen aikana. Joka tapauksessa nämä itäiset ja läntiset populaatiot voidaan jäljittää geneettisten erojensa perusteella Euroopan joka kolkkaan Baskimaasta pohjoiskalotille. Niskasen mukaan Suomen asutushistoria on nähtävä osana tätä laajempaa eurooppalaista asutushistoriaa. Kun jääkausi alkoi hellittää ja jään reuna vetäytyi, refugioiden ihmiset aloittivat hitaan vaelluksen kohti pohjoista. Eurooppaa asutettiin sitä mukaa kuin maata vapautui jään alta. Läntisestä refugiosta lähteneet valloittivat Länsi-Euroopan, ja Ukrainasta lähteneet levittäytyivät itäpainotteisesti. Keski-Euroopassa syntyi vyöhykkeitä, joissa populaatiot kohtasivat ja sekoittuivat keskenään. Toinen kosketusvyöhyke syntyi Suomen alueella, mutta täällä sekoittuminen oli vähäisempää. – Populaatioiden erot näkyvät edelleen kirkkaasti itä- ja länsisuomalaisten perimässä, Ripatti sanoo.

Tarkka tuloaika auki

Suomen on arvioitu olleen osin jäätön noin 10 000 vuotta sitten, mutta emme tiedä, milloin ensimmäiset ihmiset saapuivat tänne. Aivan äskettäin on tehty kiinnostavia löytöjä – toinen Joutsasta ja toinen Tornionjokilaaksosta – jotka viittaavat asutukseen jo yli 10 000 vuotta sitten. – Näihin tietoihin on suhtauduttava varovasti, sillä ne ovat ristiriidassa geologisen aineiston kanssa, sanoo arkeologian professori Mika Lavento Helsingin yliopistosta. On kuitenkin mahdollista, että ensimmäiset ihmiset vaelsivat tänne nenä kiinni jäätikön reunassa. Sen jälkeen, kun ensimmäiset ihmiset asettuivat asumaan Suomen alueelle, uutta väestöä on tullut aika ajoin. Suomen vanhin kulttuuri, niin sanottu Suomusjärven kulttuuri, levisi kaikkialle Suomeen 10 000–7 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen arkeologiseen aineistoon ilmestyy kampakeraamisia esineitä, jotka ovat noin 7 000–5 000 vuoden takaa. Niitä on pidetty merkkinä siitä, että Suomeen oli tullut uusi väestö, jolla oli omat tavat ja omaleimainen kulttuuri. Myös vasarakirveskulttuurin saapuminen noin 5 000 vuotta sitten ja varhaisen metallikauden alkaminen noin 1 500 vuotta myöhemmin ovat mahdollisesti osoitus uusien ihmisten saapumisesta. Vaikka tyypillistä kampakeramiikkaa ja varhaista metallikautta pidetäänkin "idän tuontina" ja vasarakirveskulttuuria lännestä tulleena, niitä on pelkästään materiaalisen kulttuurin perusteella mahdotonta sijoittaa joko itäiseen tai läntiseen väestöön. Esineistön ilmaantumista on vaikea suoraan yhdistää ihmisiin, sillä erilaiset tyylit voivat levitä myös muotien tavoin. – Arkeologinen aineisto kuitenkin vahvistaa, että Suomessa on jo hyvin varhaisessa vaiheessa muodostunut jako itäiseen metsä-Suomeen ja läntiseen rannikko-Suomeen, Lavento sanoo.

Omaleimaisia eurooppalaisia

Suomalaisten alkuperää seuranneelle uusi käsitys suomalaisista "kantaeurooppalaisina" voi olla hämmentävä. Aikaisemmin on korostettu sitä, miten suuresti me eroamme muista eurooppalaisista. Ovatko aikaisemmat tutkimukset olleet täysin hakoteillä? – Eivät ole, sanoo Markku Niskanen. – Me olemme kantaeurooppalaisia, mutta samalla myös omaleimaisia. Geeneiltään suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista lähinnä kahdesta syystä. Maanviljely alkoi levitä Etelä-Eurooppaan noin 8 500–9 000 vuotta sitten. Tämän uskotaan tapahtuneen ainakin osittain jonkinlaisen "kansainvaelluksen" myötä, samalla kun maanviljelijäkansoja alkoi vaeltaa Lähi-idästä kohti pohjoista. Niskasen mukaan vaellus näkyy esimerkiksi Balkanin alueella Y-kromosomissa kulkevien isälinjojen lisääntymisenä. Tämä eurooppalaisen perimän uusi geeniaines on sitä voimakkaampi, mitä lähemmäksi Lähi-itää mennään, ja siten sitä on suomalaisessa aineksessa hyvin vähän. Toiseksi Suomeen, havumetsävyöhykkeelle, vaeltaneilla ihmisillä on erilainen historia kuin kansoilla, jotka jäivät etelämmäksi. – Meillä on voinut olla esimerkiksi nälkävuosia, jotka ovat suosineet tietynlaisten geenimuunnosten yleistymistä, tai geneettisiä pullonkauloja, joissa elämän karut tosiasiat ovat jättäneet jäljelle enemmän tai vähemmän sattumanvaraisen geenivalikoiman, sanoo Samuli Ripatti.

Elintapa muokkasi piirteitä

Suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista myös fyysisiltä piirteiltään. Meillä on kaarevat poskipäät ja kulmikkaat ja matalat silmäkuopat, kun taas etelämpänä ihmisten poskipäät ovat tasaisemmat ja silmäkuopat korkeammat ja pyöreämmät. Niskasen mukaan nämä piirteet eivät todista, että kuuluisimme johonkin toiseen porukkaan kuin muut eurooppalaiset, vaan heijastelevat suomalaisten elintapaa. – Metsästäjä-keräilijäkulttuuri jatkui pohjoisessa paljon pidempään kuin muualla Euroopassa, Niskanen sanoo. Metsästäjä-keräilijät söivät kovaa ravintoa, joka vaati paljon purulihaksia. Kun leukalihakset kasvoivat, myös leuat suurenivat, ja tämä vaikutti kallon muotoon. Sen sijaan etelämpänä siirryttiin pehmeämpään ravintoon. Se aiheutti omat muutoksensa sikäläisten ihmisten kalloon. Viljelijäkansojen leuat pienenivät mutta hampaat eivät, mikä näkyy tätä nykyä purentahäiriöinä. Ne ovat lisääntyneet myös Suomessa ravitsemuksen muututtua. Yhtenä Euroopan viimeisimmistä metsästäjä-keräilijäkansoista suomalaiset kiinnostavat terveystutkijoita muistakin syistä kuin purentahäiriöiden takia. Tiedetään esimerkiksi, että kakkostyypin diabetes vaivaa pahiten juuri niitä kansoja, jotka ovat verraten hiljattain siirtyneet metsästäjä-keräilijöiden elämäntyylistä länsimaiseen elämäntapaan. – Suomalaiset ovat juuri tällainen kansa, Markku Niskanen sanoo. Diabeteslukumme voi olla merkki siitä, ettemme ole vielä kunnolla sopeutuneet maanviljelijäkansojen ravintoon.

Saamelaiset oma lukunsa

Saamelaiset ovat geneettisesti ja fyysisiltä piirteiltään vielä omaleimaisempia kuin suomalaiset, minkä vuoksi heidän on aikaisemmin ajateltu tulleen jostakin Euroopan ulkopuolelta. Muutama vuosi sitten taas herätti suurta kohua havainto, että saamelaiset ovat geneettisesti läheisintä sukua baskeille. Nämä havainnot selittyvät sillä, että saamelaiset ovat lähtöisin samasta jääkauden aikaisesta turvasaarekkeesta kuin baskit. – Nykytiedon valossa baskit jäivät paikoilleen Espanjan ja Ranskan raja-alueille, mutta saamelaiset jatkoivat matkaa ja päätyivät pohjoiseen, sanoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. Suomeen saamelaiset saapuivat luultavasti Norjan rannikkoa, joka vapautui jäästä ensin, ja on mahdollista, että he ovat aina eläneet vain pohjoisessa. Käsitys voi kuitenkin vielä muuttua, kun geenejä tutkitaan lisää, arvioi dosentti Samuli Ripatti Helsingin yliopistosta. – Ei ole täysin pois suljettua, että he tulivat idästä. Geneettinen omaleimaisuus selittyy sillä, että saamelaisia on ilmeisesti aina ollut melko vähän eivätkä he ole juuri sekoittuneet muihin väestöihin. Kun populaatio pysyy pienenä, tietyt geenimuunnokset voivat yleistyä sattumalta prosessissa, jota kutsutaan geneettiseksi ajautumiseksi. – Geneettinen ajautuminen on johtanut sekä baskeilla että saamelaisilla sattumalta samojen geenimuunnosten yleistymiseen, mikä saa heidät näyttämään läheisemmiltä sukulaisilta kuin tosiasiassa ovat, Niskanen sanoo. Saamelaisten fyysiset piirteet, korkeat poskipäät ja matalat silmäkuopat, ovat samankaltaiset kuin suomalaisten, mutta vielä korostuneemmat. Tämä johtunee siitä, että saamelaiset pysyivät metsästäjä-keräilijöinä vielä pidempään kuin suomalaiset.

Kieli vaihtui kevyesti

Suomea on meillä puhuttu vasta noin 1 500 vuotta. Sitä ennen kukin heimo käytti omaa kieltään ja osasi kolmea–neljää muuta.

Geenit ja arkeologinen aineisto eivät kerro mitään siitä, mitä kieltä Suomea asuttaneet varhaiset ryhmät ovat puhuneet. – Ainoa asia, joka on varma, on se, etteivät he puhuneet suomea, sanoo kielitieteilijä Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta. Vaikka emme koskaan saa tietää, mitä kieltä ensimmäiset asukkaat käyttivät, kielen vaiheita tutkimalla siitä voidaan saada vihjeitä. Saarikiven mukaan kielemme vanhinta kerrosta ovat erilaiset paikannimet, kuten Saimaa, Imatra ja Koli. Niitä ei voi yhdistää suomeen tai lähisukukieliin. Suomen alueella puhuttiin siis kauan sitten jotakin tuntematonta kieltä, josta emme tiedä mitään.

Saamen aika mysteeri

Tämän tuntemattoman kielen jälkeen toiseksi vanhin kerros muodostuu saamelaiskielistä. Saamenpuhujat ovat asuttaneet melko varhaisessa vaiheessa suuren osan Etelä- ja Keski-Suomea, ja heidän perintöään suomen kielessä ovat sellaiset sanat kuin kahlata, kenttä ja nuotio. Kyse ei kuitenkaan ole samasta saamen kielestä, jonka nyt tunnemme, vaan eräänlaisesta kantasaamesta, josta nykyinen saamen kieli on kehittynyt. Keitä nämä saamea puhuvat ihmiset olivat, on toistaiseksi mysteeri. Aikaisemmin ajateltiin, että saamelaiset olivat Suomen alkuperäisasukkaita, jotka joutuivat vetäytymään pohjoiseen suomalaisten tieltä. Tämä tulkinta ei kuitenkaan saa tukea geneettisestä aineistosta. Jos Etelä-Suomen saamelaiset olisivat olleet samaa porukkaa kuin nykyajan saamelaiset, tämän pitäisi näkyä saamelaisvaikutuksena suomalaisten geeneissä, mutta sellaista ei ole. Saarikivi myös muistuttaa, että suullisessa perinteessä näitä "saamelaisia" kuvataan kaskiviljelijöiksi. Tämä viittaa siihen, että he harjoittivat toisenlaista kulttuuria kuin pohjoisen saamelaiset. Tämä yhtälö ei jätä paljon vaihtoehtoja. Todennäköisin selitys on, että etelän saamenpuhujat olivat eräs niistä etnisistä ryhmistä, joista tämän päivän suomalaiset on tehty, ja että ryhmä jossakin vaiheessa vaihtoi kielensä. Toinen mahdollisuus on, että nämä ihmiset hävitettiin, ennen kuin he ehtivät sekoittua muuhun väestöön. Niin tai näin, jossakin vaiheessa he ennättivät siirtää kielensä geneettisille saamelaisille.

Kantasuomea ei koskaan

Myös suomen kielen saapuminen Suomeen on hämärän peitossa, mutta tapahtuma vaikuttaa varsin tuoreelta. Kielitieteilijät jäljittävät kielten alkuperää tutkimalla niiden hajoamista erilaisiksi murteiksi. Kun kielelle annetaan aikaa, se eriytyy aina murteiksi, ja kun aikaa kuluu riittävästi, murteista kehittyy erillisiä kieliä. Mitä erilaisemmiksi murteiksi ja kieliksi kieliryhmän puhuma-alue on pilkkoutunut, sitä todennäköisempää on, että kieltä on puhuttu alueella pitkään. Tästä näkökulmasta kielitieteilijät ovat melko yksimielisiä siitä, että kantasuomea, josta kaikki itämerensuomalaiset kielet ovat kehittyneet, ei ole koskaan puhuttu Suomen alueella. Se kehittyi luultavasti Itämeren eteläpuolella. Tästä viestii viron, eteläviron ja liivin erilaisuus, joka on paljon vanhempaa perua kuin esimerkiksi suomen ja viron kirjakielen erilaisuus. Kielitieteilijät ovat yksimielisiä myös siitä, että keskusalue, jonne suomi juurtui ensin, oli Etelä-Suomessa. Vaikka murteista puhuttaessa meille nykyään tulee mieleen savolainen "viäntäminen", murteet ovat aikoinaan olleet kirjavimmillaan etelässä. Suomen oletetaan saapuneen eteläiseen Suomeen aikaisintaan vuoden 500 tienoilla. Muualle maahan se on levinnyt 1200-luvulta lähtien. Murteita ja kieliä vertailemalla kantaurali, jonka jälkeläisiä suomikin on, on sijoitettu Volgan mutkaan. Siellä toistensa naapureina elävät mordvalaiset, marit ja permiläiset, joiden kielissä on hyvin vähän yhteistä. Vaikka itse emme ole siis tulleet Volgan mutkasta, kielemme alkuperä viittaa sinne.

Suomi lainattiin bättre folkilta

Jos kielitieteilijöiden arvio suomen kielen iästä pitää paikkansa, mistä kieli tuli? Saarikiven mukaan tästä voi esittää vain hyviä arvauksia. Arkeologisen aineiston perusteella Suomeen saapui rautakaudella lisää väestöä, mutta yhteys kieleen on vain ajallinen. Suomen kielen tuojiksi on ehdotettu Itämeren eteläpuolella eläneitä itämerensuomalaisia, jotka kävivät kauppaa germaanien kanssa. He olisivat voineet olla jonkinlaista "bättre folkia" Suomessa asuneiden "metsäläisten" näkökulmasta. Saarikiven mukaan kielen vaihtuminen ilman merkittävää kansainvaellusta on historian saatossa ollut mitä tavallisin tapahtuma. Kun Rooman Caesar valtasi Gallian, ihmiset alkoivat muutamassa vuosisadassa puhua latinaa – Asterixin kotikylää lukuun ottamatta. Vastaavasti Rovaniemen pohjoispuolella ei vielä 1600-luvulla asunut ensimmäistäkään suomenkielistä, mutta nyt siellä ei muuta kuulekaan kuin suomea. – Kielen vaihtumiseen riittää aivan pienikin porukka, etenkin, jos porukalla on jotakin, jota muut haluavat.

Käytännöllinen suhde kieleen

Janne Saarikivi muistuttaa, että esihistoriallisella ajalla kielikartta ja ihmisten suhtautuminen kieleen olivat kovin toisenlaisia kuin nykyään. Ihmiset elivät pienissä ryhmissä, ja ryhmät olivat vain vähän kosketuksissa toistensa kanssa, joten kielet pilkkoutuivat nopeasti "omikseen". Millä tahansa alueella saattoi olla useita heimoja, jotka kaikki puhuivat eri kieltä. Ihmiset kuitenkin osasivat yleensä kolmea–neljää naapurikieltä vähintään sen verran, että pystyivät käymään kauppaa. Näin ihmiset ovat vaihtaneet kieltä koko ajan tarpeen mukaan. Kieli ei siis ollut esisuomalaisille samalla tavalla osa identiteettiä kuin se on kansallisvaltion ihmisille. Se oli käyttötavaraa.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lähde: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/suomalaisten_uudet_juuret

Lisätietoa aiheesta:

Niskanen, Markku, "The Origin of the Baltic-Finns from the Physical Anthropological Point of View," Mankind Quarterly, Vol. XLII No. 2, Winter 2002, pp. 121-153

Lähde: http://mankindquarterly.org/sample/niskanenbalticcorrected.pdf

Esimerkki eläinrasismista

Suomessa on keritty lampaita ja lypsetty lehmiä jo 4000 vuoden ajan, kenties kauemminkin. Ensimmäisistä kotieläimistämme kehittyivät suomalaiset maatiaiseläinrodut. Meillä on vielä tallella alkuperäisiä vanhoja maatiaisrotuja, kuten itäsuomalainen kyyttölehmä, suomenhevonen, suomenlammas ja maatiaiskana. Ainoastaan alkuperäinen suomensika ja sen kaksi erillistä maantieteellistä kantaa ovat kuolleet sukupuuttoon.

Monet alkuperäisrotumme ovat nykyisin pieniä, uhanalaisia rotuja. Niitä ylläpidetään erityisissä säilytyskarjoissa, joina Suomessa toimivat Pelson ja Sukevan vankiloiden maatilat. Eläimiä on myös maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa, koulutiloilla ja yksityisillä omistajilla. Rotujen geeniainesta säilytetään pakastamalla sukusoluja ja alkioita geenipankkiin.

Syrjäytymässä olevilla maatiaisroduilla on taloudellis-biologinen ja tieteellinen merkitys. Niiden erityisominaisuuksia voidaan tarvita tulevaisuuden kotieläintaloudessa, koska tuotanto-olosuhteet, jalostustavoitteet ja kuluttajien tarpeet muuttuvat. Ihmisen kesyttämien eläinlajien geneettinen monimuotoisuus turvataan yhdeltä osaltaan ylläpitämällä alkuperäisrotuja.

Maatiaisrotujen sukupuutto merkitsisi myös suomalaisen kulttuurin köyhtymistä. Rodut ovat tärkeä osa suomalaisuutta ja ansaitsevat tulla säilytetyksi elävänä osana maamme kulttuuriperintöä.

Lähde: http://www.maatiainen.fi/elaimet.htm

Arthur R. Jensen kuolee 89-vuotiaana; sai aikaan väittelyn ÄO:sta

Margalit Fox (The New York Times web page, Nov. 1, 2012)

Arthur R. Jensen, koulutuspsykologi (educational psychologist), joka sytytti kansainvälisen tulimyrskyn vuoden 1969 artikkelilla, joka ehdotti, että aukko (gap) älykkyystestien tuloksissa mustien ja valkoisten opiskelijoiden välillä saattoi johtua geneettisistä eroista rotujen välillä, kuoli lokakuun 22. päivä kotonaan Kalifornian Kelseyvillessä. Hän oli 89-vuotias.

Kalifornian yliopisto (University of California, Berkeley), jossa hän oli emeritusprofessori Koulutuksen tutkijakoulussa (Graduate School of Education), vahvisti hänen kuolemansa.

Professori Jensen oli syvästi kiinnostunut differentiaalisesta psykologiasta, ala, jonka keskeinen kysymys - Mikä saa ihmiset käyttäytymään ja ajattelemaan eri tavalla toisiin ihmisiin verrattuna? - iskee ikivanhan luonto-kasvatus-väittelyn ytimeen.

Johtuen hänen empiirisestä työstään alalla yleisälykkyyden määrittämisessä (quantification of general intelligence) (aihe, joka oli pitkään kutsunut hajanaisempaa, impressionistista lähestymistapaa), monet kollegat pitivät häntä yhtenä oman aikansa tärkeimmistä psykologeista.

Mutta suurempi yleisö muisti hänet lähes yksinomaan hänen vuoden 1969 artikkelistaan "How Much Can We Boost I.Q. and Achievement?" (Käänt. huom. kyseisen artikkelin nimi on "How Much Can We Boost IQ and Scholastic Achievement?") Artikkeli julkaistiin Harvard Educational Reviewissä (tieteellinen lehti), ja siitä tuli nopeasti - ja se on jopa edelleen - yksi kiistanalaisimmista artikkeleista psykologian saralla.


Arthur Jensen noin vuonna 1980.
U.C. Berkeley, Graduate
School of Education

Artikkelissa professori Jensen esitti oppimiskyvyn kaksi tyyppiä. Taso I (Level I), assosiatiivinen kyky, sisälsi faktojen ulkolukumuistamisen (rote retention of facts). Taso II (Level II), konseptuaalinen kyky, sisälsi abstraktin ajattelun ja ongelmanratkaisun. Tämä tyyppi, hän esitti, vastasi karkeasti yleisälykkyyttä, joka merkitään psykologiassa kirjaimella "g".

Hallinnoidessaan ÄO-testejä erilaisille opiskelijoiden ryhmille professori Jensen havaitsi Tason I kyvyn olevan melko yhtenäinen rotujen yli. Kun hän tutki Tason II kykyä, sitä vastoin, hän havaitsi sen olevan vallitsevampi valkoisten keskuudessa kuin mustien keskuudessa ja vielä vallitsevampi aasialaisten keskuudessa kuin valkoisten keskuudessa.

Hyödyntäen näitä havaintoja professori Jensen esitti, että yleisälykkyys on suurelta osin geneettisesti määrätty, kulttuuristen voimien muokatessa sitä vain pienessä määrin. Tästä syystä, hän kirjoitti vuonna 1969, kompensoivat koulutusohjelmat kuten Head Start ovat tuomittuja epäonnistumaan.

Samalla, kun jotkut havainnoijat ylistivät professori Jenseniä tiedemiehenä, joka ei pelännyt mennä sinne, minne data hänet johdatti, toiset kutsuivat häntä rasistiksi (racist). Häntä häirittiin puhetilaisuuksissa läpi hänen uransa. Häntä esittäviä figuureja poltettiin joillain collegekampuksilla, ja hän sai tappouhkauksia; henkivartijat saattoivat häntä jonkin aikaa.

Se ajatus, että älykkyys lohkesi rodullisia linjoja pitkin, tuli nopeasti tunnetuksi jensenisminä (Jensenism), ja sen ansiot olivat kiihkeän julkisen keskustelun aihe vuosia tämän jälkeen. Evoluutiobiologi Stephen Jay Gould, esimerkiksi, omisti suuren osan vuoden 1981 kirjastaan The Mismeasure of Man professori Jensenin väitteiden kritisoimiseen.

Lähempänä nykyhetkeä professori Jensenin ajatuksia rodusta ja älykkyyden perinnöllisyydestä siteerattiin hyväksyvästi Richard J. Herrnsteinin ja Charles Murrayn vuoden 1994 kirjassa The Bell Curve, joka synnytti uudistuneen väittelyn aiheesta.

Nykyään jotkut psykologit sanovat, että professori Jensenin työ on ymmärretty väärin. Keskiviikkona tehdyssä puhelinhaastattelussa Case Western Reserve yliopistossa vaikuttava psykologi Douglas Detterman, joka toimittaa Intelligence-lehteä, sanoi: "Jos katsot Harvard Educational Reviewin artikkelia, hän käsittelee rotua hyvin vähän siinä artikkelissa, mutta hän sanoi, että on mahdollisuus, että roturyhmien keskuudessa on geneettisiä eroja. Ja se ei ollut kovin suosittu ajatus silloin, kun se artikkeli ilmestyi."

Professori Detterman, joka omisti vuonna 1998 Intelligence-lehden erikoisnumeron professori Jensenin työlle, lisäsi: "Kun hän kirjoitti sen artikkelin, todennäköisesti suuri osa psykologeista ei olisi uskonut, että älylliselle kyvylle oli perinnöllinen perusta. Nykyään siitä on alalla hyvin vähän kiistaa. Se, että onko rotujen välillä eroja, on kokonaan toinen asia."

Arthur Robert Jensen syntyi San Diegossa 24.8.1923. Hän oli taitava klarinetisti, ja hän harkitsi uran tavoittelemista orkesterin kapellimestarina, ennen kuin hän suoritti psykologian kandidaatin tutkinnon (bachelor's degree in psychology) Berkeleyssa; tätä seurasivat alan maisterin (master's) tutkinto San Diego State Collegessa ja tohtorin tutkinto (Ph.D.) Columbiassa. Hän liittyi Berkeleyn akateemiseen henkilökuntaan (Berkeley faculty) vuonna 1958.

Professori Jensenin vaimo Barbara kuoli ennen häntä. Jälkeenjääneisiin sisältyy tytär Bobbi Morey.

Hänen kirjojensa joukossa ovat Genetics and Education (1972), Educability and Group Differences (1973), The g Factor: The Science of Mental Ability (1998) ja Clocking the Mind: Mental Chronometry and Individual Differences (2006).

Jopa psykologit, jotka ovat eri mieltä professori Jensenin johtopäätösten kanssa, puolustavat häntä rasismisyytöksiä vastaan (against charges of racism).

"Arthur Jensenin elämä on tunnuskuvallista sille, missä määrin amerikkalaista oppineisuutta estetään poliittisen oikeaoppisuuden toimesta", James R. Flynn, psykologian emeritusprofessori Otagon yliopistossa Uudessa-Seelannissa, sanoi keskiviikkona.

"Jensen oli todellinen tiedemies, ja hän oli vailla rodullista puolueellisuutta", professori Flynn lisäsi. "Se ei ikinä juolahtanut Arthur Jensenin mieleen, että ihmiset käyttäisivät hänen dataansa todistaakseen rodullisen ylivallan puolesta. Nyt, ollaksemme reiluja hänen kriitikoitaan kohtaan, hän tuli ajan myötä yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että todistusaineisto osoitti geneettisen komponentin."

Professori Flynn, joka on tunnettu auktoriteetti älykkyydessä, on pitkään vastustanut professori Jensenin näkemyksiä aiheesta. "Usko minua, todistusaineisto on erittäin monimutkainen", hän sanoi. "Paras, mitä me voimme sanoa, on se, että on todennäköisempää, että ÄO-aukko mustan ja valkoisen välillä on kokonaan ympäristöllinen alkuperältään."

Ne ovat juuri tällaiset ympäristölliset tekijät, jotkut tutkijat väittävät, joita professori Jensenin työ ei ottanut riittävässä määrin huomioon.

"Sosioekonominen status osoittautuu sinun ÄO-tuloksesi parhaaksi ennustajaksi", Sonja C. Grover, koulutuspsykologi Lakeheadin yliopistossa Ontariossa, sanoi keskiviikkona. "Sosioekonomisella statuksella on tekemistä koulutuksesi laadun kanssa, niiden opettajien, joille sinä altistut, laadun kanssa. Monilla ihmisillä, jotka pärjäävät huonosti ÄO-testissä, on hyvin niukka yleisen tiedon pääoma, mutta se ei tarkoita sitä, että he eivät ole älykkäitä."

Professori Groverin vuoden 1981 kirja The Cognitive Basis of the Intellect kirjoitettiin vastauksena professori Jensenin kirjaan Bias in Mental Testing (1980). Tuossa kirjassa professori Jensen esitti, että on mahdollista laatia sellaisia yleisälykkyyden testejä, jotka ovat vapaita kulttuurisesta puolueellisuudesta, mikä puolestaan tekee mahdolliseksi perinnöllisyyden eristämisen älyn lähteenä.

Mutta keskittyessään linkkiin genetiikan ja älyllisen kyvyn välillä, professori Grover sanoi keskiviikkona, professori Jensenin työllä on laajoja, ja potentiaalisesti vakavia, seurauksia.

"Se oli epäolennaista eikä erityisen hyödyllistä ehdottaa, kuten ne, jotka tukevat Jenseniä, ovat ehdottaneet, että Jensenillä oli vain poliittisesti epäkorrekti näkökanta ja sen tähden häntä kritisoitiin", professori Grover sanoi. "Hänen tutkimuksillaan ja hänen vaikutusvallallaan olisi dramaattinen vaikutus siihen käsitykseen, joka ihmisillä on vähemmistöryhmistä ja niiden potentiaalista, ja jopa niiden oikeudesta laadukkaaseen koulutukseen."

Professori Grover lisäsi: "Minä en millään tavalla ehdota, että hän ei ollut täysin hyvää tarkoittava. Mutta minä esittäisin, että sinä et voi erottaa sosiaalitiedettä ihmisoikeuksista, riippumatta siitä, millä puolella aitaa olet."

Versio tästä artikkelista esiintyy painettuna 2.11.2012 New York -painoksen sivulla B15 otsikolla: Arthur R. Jensen kuolee 89-vuotiaana; sai aikaan väittelyn ÄO:sta.

Lähde: http://www.nytimes.com/2012/11/02/science/arthur-r-jensen-who-set-off-debate-on-iq-dies.html