William Piercen näkemyksiä (osa 2)

Ote tekstistä "Non-White Immigration: Death Sentence for America" (Free Speech - May 1995 - Volume I, Number 5)

Hallitus (government) ja kontrolloitu media teeskentelevät, että laiton maahanmuutto on ratkaisematon ongelma. He näyttävät meille televisiossa kaikkia niitä reikiä, joita meksikolaiset ovat leikanneet raja-aitaan, he näyttävät meille meksikolaisten ryhmiä kahlaamassa Rio Granden poikki, he näyttävät meille meksikolaisia kiipeämässä aidan yli ja juoksemassa liikenteen läpi San Diegossa välttääkseen Rajavartiomme (our Border Patrol), ja he vääntelevät käsiään ja kertovat meille, että on yksinkertaisesti mahdotonta pysäyttää laiton maahanmuutto. Hallitus sanoo, että se määrää vielä 100 Rajavartion agenttia yhteen paikkaan ja että se rakentaa vahvemman aidan toiseen paikkaan, mutta sitten meksikolaiset vain tulevat jonkun toisen rajan osan yli. Hallitus toimii niin kuin se ei yksinkertaisesti tietäisi, mitä tehdä, että se on yksinkertaisesti liian suuri ongelma, että sen ratkaiseminen vaatisi liian paljon rahaa.

Mutta oikeasti, se on kaikki vain peliä, joka on suunniteltu huijaamaan amerikkalaisia ihmisiä. Hallitus tietää täydellisen hyvin, kuinka pysäyttää laiton maahanmuutto, mutta se ei halua pysäyttää sitä. Hallitus vain haluaa saada meidät uskomaan, että se yrittää parhaansa. Mutta tiedättekö, kuka tahansa teistä kuulijoista, jolla on ollut yhtään armeijakokemusta, ymmärtää, että laiton maahanmuutto voidaan pysäyttää helposti, nopeasti ja pysyvästi. Jopa minä, joka en ole ikinä ollut armeijassa, voin taata teille, että jos minä vastaisin rajasta Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä, minä pystyisin pysäyttämään laittoman maahanmuuton täysin 24 tunnin sisällä ja minä pystyisin pitämään sen täysin pysähtyneenä paljon pienemmällä kustannuksella kuin sillä, joka nyt vaaditaan Rajavartiomme käyttämiseen. Minä tekisin vain sen, että valtuuttaisin Rajavartion agentit ampumaan kenet tahansa, joka yrittää ylittää rajan laittomasti. Kaksi tai kolme ampumista ensimmäisenä yönä, kullakin sellaisella rajan sektorilla, jossa ylitykset ovat yleisiä, ja sana olisi ulkona: "Älä yritä ylittää rajaa, ellet halua kuolla." Sen jälkeen käyttäisin muutaman kuukauden siten, että pystyttäisin yksinkertaisen aidan Kalifornian San Diegosta Texasin Brownsvilleen. Minä pystyttäisin sen kahdessa rivissä siten, että rivit olisivat 100 jalan (n. 30 metrin) etäisyydellä toisistaan ja että rivien väliin olisi asetettu miinoja ja elektronisia sensoreita. Minä määräisin jeeppipartioita meidän puolelle aitaa, ja ne partioisivat ennalta-arvaamattomina aikoina, mutta siten, että partioiden välillä ei olisi ikinä yli tuntia, ja minä määräisin helikopterit partioimaan yläpuolella. Minä tekisin tämän kaiken 5000 ihmisen vakinaisella Rajavartio-joukolla pitkin Meksikon rajaa, ja yksikään laiton maahanmuuttaja ei pääsisi läpi. Ei yksikään.

Sopulit (laumasielut) tietysti kirkuisivat, että minä olen verenhimoinen, että minä olen murhaaja, ja niin edelleen, mutta oikeasti, vähemmän meksikolaisia täytyisi tulla ammutuiksi yrittäessään tulla rajan yli tuona ensimmäisenä yönä kuin lainkuuliaisia amerikkalaisia nyt murhataan joka vuosi laittomien muukalaisrikollisten toimesta Kaliforniassa ja Texasissa.

Minä luulen, että meillä kaikilla on tapana olla hieman valikoivia sympatioissamme. Minä tunnen sympatiaa oman väestöni jäseniä kohtaan, meksikolaisten rikollisten uhreja kohtaan, ja sopulit tuntevat sympatiaa rikollisia kohtaan. He ovat Poliittisesti korrekteja, ja minä olen Poliittisesti epäkorrekti. Mutta minä pysäyttäisin laittoman maahanmuuton, kivuttomasti ja siististi, ja he haluavat mieluummin uskoa, että sitä ei voida tehdä.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510100632/http://www.natvan.com/free-speech/fs955c.html


Ote tekstistä "Time to Stop Listening" (Free Speech - March 1997 - Volume III, Number 3)

On hyvä lukea informatiivisia kirjoja. On hyväksi sinulle kuunnella American Dissident Voices -ohjelmaa. Itse asiassa nämä asiat ovat erittäin tarpeellisia. Mutta ne eivät riitä. Kuuntelemisen ja lukemisen täytyy olla valmistavia osallistumiselle, tai ne ovat merkityksettömiä. Samalla kun sinä et tee mitään, ne ihmiset, jotka tuhoavat Amerikkaa, hekumoivat ja virnistelevät. He jatkavat hekumoimista ja virnistelyä ja he jatkavat tuhoisaa työtään, kunnes me pysäytämme heidät.

Amerikassa me olemme valitettavasti kehittäneet katsojamentaliteetin. Me tykkäämme katsella, mitä ympärillämme tapahtuu, mutta me emme pidä osallistumisesta. Me emme halua tulla osallisiksi. Tämän vuoksi minä vihaan penkkiurheilulajeja ja tunnen suurta halveksuntaa urheilufaneja kohtaan. Se, että sinä istut sohvallasi ja katselet, kun muut ihmiset tekevät asioita, ei ole terveellistä, ei yksilöllisesti sinulle eikä kollektiivisesti maalle. Amerikka on siinä liemessä, missä se on tänä päivänä, koska me vain istuskelimme ja katselimme, kun kaikki tapahtui. Me emme tehneet mitään sen estämiseksi. Me vain annoimme tuhoajien saada sen, mitä he halusivat, emmekä me tehneet edes sitä, että olisimme antaneet heille verisen nenän.

Minä en pidä tämän sanomisesta, mutta minusta tuntuu, että minä olen velvollinen sanomaan sen: Jos sinä vain jatkat sitä, että et tee mitään, sinä petät maasi ja väestösi. Sinä olet itsekäs pelkuri. Sinä petät lapsesi ja lastenlapsesi. Sinä pakoilet vastuutasi heitä kohtaan. Sinä tiedät, mitä mediapomot ja poliitikot ovat heille suunnitelleet. Sinä olet häpeäksi maallesi ja esi-isillesi.

Mieti tätä. Ja jos sinä olet todellinen mies tai todellinen nainen etkä vain katsoja, kirjoita ja pyydä informaatiota National Alliancesta. Yhdessä me voimme tehdä jotain. Yhdessä me voimme vaikuttaa. Yhdessä me voimme pysäyttää ne ihmiset, jotka tuhoavat maatamme ja lastemme tulevaisuutta.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091208/http://www.natvan.com/free-speech/fs973d.html


Ote tekstistä "The Nature of Patriotism" (Free Speech - April 1997 - Volume III, Number 4)

Liberaalit saattavat intoilla tasa-arvosta (equality) ja "ihmisten veljeydestä" ja siitä, että ihmisrotu on ainoa rotu, jota kohtaan he tuntevat lojaalisuutta, mutta se on tyhjänpäiväistä viisastelua. Typerykset saattavat antaa itsensä tulla vakuutetuiksi siitä, että heistä on tullut roduttomia, kosmopoliittisia patriootteja - Uuden maailmanjärjestyksen patriootteja - mutta sellaisia ihmisiä löytyy hyvin vähän, jotka ovat halukkaita kuolemaan tai edes tekemään mitään merkittävää uhrausta tämän uuden pseudopatriotismin puolesta.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091939/http://www.natvan.com/free-speech/fs974a.html


Otteita tekstistä "Focusing Our Anger" (Free Speech - May 1997 - Volume III, Number 5)

Annan teille toisen esimerkin, ja se on se, mitä tapahtuu nuorille valkoisille naisille asevoimissamme. On tietysti hyvä, että armeijan päällystö on vihdoinkin tehnyt siirron niitä mustia kouluttajia (Black drill instructors) ja mustia upseereja vastaan, jotka ovat raiskanneet heitä. Vihdoinkin. Se, mikä ei kuitenkaan ole muuttunut, on se systeemi, joka tarkoituksella alistaa valkoiset naiset mustien miesten määräysvaltaan ja teeskentelee, että kaikki tulee olemaan hyvin, systeemi, joka teeskentelee, että mustien ja valkoisten välillä tai naisten ja miesten välillä ei ole eroa. Tuo saastainen ja tuhoisa systeemi on edelleen paikallaan. Ja se on vain onnekas sattuma, että naistemme raiskaukset ja muu hyväksikäyttö tuon systeemin alla on paljastettu. Kyse ei ole siitä, että kukaan ei tiennyt, mitä tapahtui kaiken aikaa. Kaikki valkoiset värvätyt miehet ja valkoiset upseerit tiesivät, mitä tapahtui, mutta he eivät tehneet sille mitään, koska he pelkäsivät, että heitä syytettäisiin rasismista (racism). Joten nyt, vihdoinkin, likainen pikku salaisuus armeijastamme on julki, koska muutamat naiset nostivat siitä kovan metelin, mutta systeemi on edelleen paikallaan. Kuinka niiden saastaisten otusten, jotka suunnittelivat tuon systeemin ja tukevat tuota systeemiä, täytyy nyt virnistellä ja hekumoida.

Yli 20 vuotta sitten, vuonna 1975, kun aloin kirjoittaa The Turner Diaries -kirjaa, minä aavistin tällaisen asian ja minä ennustin sen kirjassani. Minä näin, että yhtäältä feministit loivat vihamielisyyttä miesten ja naisten välille ja heikensivät sitä erityistä, suojeltua asemaa, joka naisilla oli aina ollut yhteiskunnassamme, ja toisaalta rotufanaatikot, jotka vaativat rotujen pakotettua sosiaalista integraatiota, myrkyttivät nuortemme mieliä propagandallaan ja vakuuttivat heitä siitä, että oli pahaa kieltäytyä antamasta mustille mitä tahansa he halusivat, koska heidän esi-isänsä olivat olleet meidän esi-isiemme orjia ja niinpä me olimme heille jotain velkaa. Minä näin tämän, ja minä ennustin, että se johtaisi sekä mittavaan rotusekoitukseen että paljon suurempaan naisiimme kohdistuvan väkivallan ja naistemme raiskausten esiintyvyyteen. Itse asiassa The Turner Diaries -kirjassa on episodi, jossa mustat Yhdysvaltojen armeijan sotilaat joukkoraiskaavat valkoisia tyttöjä ja valkoiset upseerit, jotka ovat tietoisia siitä, mitä tapahtuu, kieltäytyvät puuttumasta siihen, koska he pelkäävät, että heitä syytettäisiin rasismista.

Ja nyt, vain hieman yli 20 vuotta myöhemmin, se on tapahtunut. Mutta minä en tehnyt tuota ennustusta kylmäverisesti. Minä katsoin trendejä, jotka pystyin näkemään vuonna 1975, ja minä ajattelin sitä, että mihin ne veisivät yhteiskuntamme seuraavan 20 vuoden aikana, mutta minä en ollut rauhallinen ja puolueeton sen suhteen. Minä olin helvetin vihainen, ja minä olen edelleen helvetin vihainen. Jopa vuonna 1975 minä halusin ottaa kaikki feministiagitaattorit ja -propagandistit ja kaikki rotusekoitusfanaatikot ja kaikki mediapomot ja kaikki byrokraatit ja poliitikot, jotka tekivät yhteistyötä heidän kanssaan, ja minä halusin laittaa heidät seinää vasten, noin tuhannen yksilön erissä kerrallaan, ja minä halusin ampua heidät konekiväärillä. Ja minä haluan edelleen tehdä niin. Minä olen vakuuttunut siitä, että jonakin päivänä meidän täytyy tehdä niin, ennen kuin me voimme saada sivilisaatiomme takaisin raiteilleen, ja minä odotan innolla sitä päivää.

Tietenkään minä en ampunut konekiväärillä ketään näistä sivilisaatiomme tuhoajista, ketään näistä väestömme jäsenten sielujen myrkyttäjistä, mutta minä en myöskään vain istunut käsilläni (but I didn't just sit on my hands either). Minä lupasin, että minä tekisin kaiken, minkä pystyisin laillisesti tekemään rakentaakseni keinot sitä varten, että pystyisimme jonakin päivänä tekemään lopun siitä saastasta, joka myrkyttää väestömme jäseniä. Ja sitä minä olen tehnyt, yrittänyt kommunikoida väestömme jäsenten kanssa jokaisen mahdollisen median kautta - kirjojen kautta ja Internetin kautta ja näiden American Dissident Voices -lähetysten kautta - informoinut väestömme jäseniä, herättänyt heitä, selittänyt asioita heille ja yrittänyt inspiroida heitä.

Ja minä tiedän, että minä olen tavoittanut monia ihmisiä, koska minä saan heiltä viestejä koko ajan. He kertovat minulle, että minä olen auttanut heitä ymmärtämään sitä, mitä on tapahtumassa, että minä olen auttanut heitä saamaan selvää asioista, että minä olen antanut heille uuden suuntavaiston. Minä olen iloinen kaikesta tästä. Mutta mikä on silti hämmentävää minulle, on se, että näiden ihmisten joukossa on suhteellisen pieni määrä niitä, jotka ilmaisevat kiihkoa, suuttumusta. Monille heistä se on ikään kuin he olisivat katsoneet sekavaa televisiodraamaa ja minä olen auttanut heitä ymmärtämään draamaa vähän paremmin mutta se ei edelleenkään ole heille todellista; se ei edelleenkään ole heidän velvollisuutensa tehdä sille jotain. He ovat edelleen vain katsojia. Eivät kaikki heistä. Niiden ihmisten, jotka ovat vihaisia, määrä kasvaa. Mutta liian monet ovat edelleen vain kiihkottomia katsojia.

Ehkä minun ei pitäisi olla tästä ärtynyt. Ehkä tämä on vain ihmisluonto. Ehkä useimmat ihmiset ovat synnynnäisesti kyvyttömiä olemaan mitään muuta kuin katsojia - vaikkakin minä olen taipuvainen uskomaan, että television aikakausi on edistänyt ja pahentanut tätä passiivisuutta joissain sellaisissa ihmisissä, jotka saattaisivat muuten olla aktiivisia ja vastuullisia kansalaisia. Joka tapauksessa, minun pitäisi olla kiitollinen siitä, että ainakin ymmärrys kasvaa sekä katsojien että aktiivisempien ihmisten keskuudessa. Jopa passiivinen kannatus, joka perustuu ymmärrykseen, on parempi kuin ei mitään.

Mutta meidän todellinen toivomme tulevaisuuden suhteen riippuu niistä ihmisistä, jotka kykenevät edelleen tuntemaan moraalista tyrmistystä, jotka kykenevät edelleen tulemaan vihaisiksi: vihaisiksi siitä, että uutismediaamme käytetään pettämään meitä, vihaisiksi siitä, että viihdemediaamme käytetään myrkyttämään väestömme jäsenten mieliä, vihaisiksi siitä, että hallituksemme käytti resurssejamme painostamaan Etelä-Afrikan ihmiset luovuttamaan maansa mustille villeille, vihaisiksi siitä, että armeijastamme on tullut sellainen, mitä se on tänä päivänä. Me tarvitsemme paljon lisää tällaisia vihaisia ihmisiä.

Meidän suuttumuksemme täytyy tietysti olla keskitettyä ja kohdistettua. Kun joku näkee maailmaansa tuhottavan; kun joku näkee lastensa tulevaisuuden varastettavan heiltä; kun joku näkee kaiken sellaisen ympärillään olevan, joka on hienoa ja jaloa ja kaunista, poljettavan mutaan; kun joku näkee perintönsä, joka on luotu hänen esi-isiensä lukemattomien sukupolvien työn ja uhrautumisen kautta, putoavan villien piittaamattomiin käsiin - hänen on helppo olla vihainen monille asioille, monille ihmisille. On helppo olla vihainen liberaaleille, jotka onnistuvat olemaan jokaisen asian väärällä puolella ja joiden järjetön egalitarismi sijaitsee useimpien sellaisten tuhoisien käytäntöjen juuressa, jotka tuhoavat sivilisaatiotamme. On helppo olla vihainen lakimiehille - suurten liikemiesten ja yritysjohtajien ohella - etuoikeutetulle luokalle, jonka jäsenet vaikuttavat olevan paljon kiinnostuneempia lihottamaan itseään erilaisilla rappeutumisprosesseilla yhteiskunnassamme, jopa kiihdyttämään noita prosesseja aina, kun se vaikuttaa henkilökohtaisesti edulliselta heille, kuin käyttämään vaikutusvaltaisia asemiaan vastustamaan tuhoa. On helppo olla vihainen homoseksuaaleille ja feministeille, noille sairaille otuksille, joiden järjestäytynyt pyrkimys rakentaa maailma uudelleen sopimaan heidän omiin perversseihin tarpeisiinsa on niin myrkyttänyt yhteiskuntaamme viime vuosikymmeninä. Ja on todellakin helppo olla vihainen mustille ja muille ei-valkoisille, joiden turmiollinen läsnäolo on tehnyt niin paljon vahinkoa maailmallemme.

Ja kaikki tuo suuttumus olisi oikeutettua. Meidän täytyy todellakin hoitaa jokainen näistä ryhmistä päättäväisesti, ennen kuin me voimme palauttaa maailmamme terveyteen, mutta keskittyminen mihin tahansa niistä nyt voi ainoastaan johtaa meitä harhaan. Meidän huomiollemme ja suuttumuksellemme on tällä hetkellä vain kaksi sopivaa kohdetta: ne ovat, ennen kaikkea, kontrolloitu uutis- ja viihdemedia, joka on promotoinut jokaista tuhoisaa ja rappeuttavaa liikettä, käytäntöä ja suuntausta ja joka on organisoinut jokaisen tuhoisan ja rappeuttavan liikkeen, käytännön ja suuntauksen, joka vaivaa yhteiskuntaamme; ja toiseksi, hallitus, joka on käytännössä tänä päivänä median luomus.

...

Pitäkäämme mielessä, ketkä ovat väestömme pääasiallisia vihollisia, ja pitäkäämme suuttumuksemme kohdistettuna näihin vihollisiin. Mutta muistakaamme myös, että suuttumuksemme ei pidä tulla tuhlatuksi typerässä ja tuottamattomassa väkivallassa. Ei nyt. Ei vielä. Nyt on kovan työn aika, älykkään työn aika, nyt ei ole väkivallan aika.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510092546/http://www.natvan.com/free-speech/fs975b.html


Ote tekstistä "The Psychology of Political Correctness" (Free Speech - September 1997 - Volume III, Number 9)

Jos sinä pystyt, yksinkertaisella rohkeuden ja rehellisyyden osoituksella, estämään yhden henkilön sosiaalistamisen juutalaisten toimesta - jos sinä pystyt avaamaan yhden nuoren valkoisen naisen silmät ja pitämään hänet uskollisena omalle rodulleen, jos sinä pystyt pitämään yhden nuoren valkoisen miehen yhteydessä rodulliseen todellisuuteen - niin silloin sinun elämäsi on ollut kannattava. Sinun olemassaolosi on ollut oikeutettu.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510090813/http://www.natvan.com/free-speech/fs979b.html


Otteita tekstistä "Who Are the Haters?" (Free Speech - September 1997 - Volume III, Number 9)

Minun organisaationi, National Alliance, välittää kaikista sellaisista asioista, jotka ovat olennaisia eurooppalaisten kansojen, tämän maailman valkoisten ihmisten, hyvinvoinnille ja kehitykselle. Me olemme kaikkien sellaisten asioiden puolustajia, jotka voisivat olla hyödyllisiä väestöllemme, ja me olemme kaikkien sellaisten vaikutteiden ja suuntausten ja ryhmien vastustajia, jotka ovat vahingollisia väestöllemme. Tämän seurauksena me saamme tietyn määrän vihapostia, ja minusta on mielenkiintoista lukea näitä vihakirjeitä ja yrittää ymmärtää niitä kirjoittavien ihmisten psykologiaa, motivaatioita. En lue teille tänään näitä vihakirjeitä, sillä ne ovat kaikki melko ilkeitä ja niillä on tapana nojata melko voimakkaasti nelikirjaimisten sanojen käyttöön. Niillä on myös tapana olla sokeasti ja irrationaalisesti vihamielisiä ja perustua vähemmän siihen, mitä minä olen todella sanonut tai tehnyt, kuin johonkin vääristelyyn minusta tai National Alliancesta, joka on esiintynyt viime aikoina kontrolloidussa mediassa.

Itse asiassa, yhtäältä jonkin sensaatiomaisen tarinan esiintymisen televisiossa tai The New York Timesissa tai The Village Voicessa siitä, että National Alliance on niin kutsuttu "viharyhmä" ja minun romaanini The Turner Diaries on "toimintasuunnitelma" usealle kotimaiselle terroriteolle, ja toisaalta näiden vihakirjeiden saapumisen toimistollemme muutamaa päivää sen jälkeen välillä on voimakas korrelaatio. Minulle on selvää, että näillä sensaatiomaisilla tarinoilla kontrolloidussa mediassa, jotka kaikki väittävät olevansa vihaa vastaan - itse asiassa, ne väittävät harmittelevansa vihan kasvua yhteiskunnassamme, olevansa huolissaan siitä ja etsivänsä keinoja lievittää sitä - näillä tarinoilla, jotka tuomitsevat vihan, on sellainen vaikutus, että ne saavat aikaan vihakirjeiden saapumisen toimistollemme. Siinä on syy-seuraussuhde. Ja mitä enemmän minä olen ajatellut sitä, sitä enemmän minä olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että se on suunniteltu sillä tavalla.

Joka tarkoittaa sitä, että kaikki nämä mediaprotestit vihan kasvusta Amerikassa on tarkoitettu vihan provosoimisen, vihan lietsomisen erityiseen tarkoitukseen. Jos keräät näitä tarinoita The New York Timesista, Timesta, Newsweekistä tai muista juutalaisista julkaisuista ja tutkit niitä, näet tietynlaisen kaavan. Esimerkiksi, ne käyttävät aina sanaa "viha" kirjoituksessa minusta tai National Alliancesta. Jopa lyhyt tarina saattaa käyttää sanaa "viha" tai "vihaaja" tai fraasia "viharyhmä" kaksitoista kertaa tai enemmän (a dozen or more times). On selvää, että tämä ei ole vain onnekas sattuma, sillä se tapahtuu niin johdonmukaisesti. He yrittävät tarkoituksella luoda assosiaation keskivertolukijan tai -televisionkatsojan mielessä minkä tahansa minuun tai organisaatiooni liittyvän maininnan ja vihan tunteen välille. Itse asiassa, he eivät halua vain sitä, että kuulijat tai katsojat refleksiivisesti ajattelevat "vihaa" silloin, kun he kuulevat minun nimeni tai National Alliancen nimen, he haluavat heidän myös tuntevan vihaa. Ja se näyttää toimivan jossain määrin, päätellen tästä mainitsemastani korrelaatiosta näiden tarinoiden esiintymisen ja vihapostin saapumisen toimistollemme välillä.

Se on irrationaalinen, pavlovilainen asia, sillä kuten mainitsin hetki sitten, National Alliance ei ole minkäänlainen viharyhmä vaan on sen sijaan ryhmä, joka on omistautunut väestömme hyvinvoinnille ja kehitykselle. Mutta sellaisia ihmisiä on selvästi olemassa, jotka tuntevat, että mikä tahansa sellainen yritys uhkaa heitä: ihmisiä, jotka pitävät mitä tahansa toimintaa, joka tähtää rodullisen solidaarisuuden ja rodullisen tietoisuuden tunteen rakentamiseen eurooppalaisten keskuudessa, uhkana itselleen. Ja ensimmäisinä näiden ihmisten keskuudessa ovat ne, jotka hallitsevat massamediaa: ne, jotka omistavat The New York Timesin, The Village Voicen, Timen, Newsweekin ja muut. He ovat petollinen joukko. He eivät tule suoraan esiin ja sano, että he vastustavat sitä, että valkoiset ihmiset saisivat takaisin ymmärryksen juuristamme ja omien ainutlaatuisten ominaisuuksiemme arvostamisen nopeasti tummenevassa maailmassa ja vastuuntunnon väestömme tulevaisuuden suhteen. He eivät sano näin. Sen sijaan he yrittävät saada aikaan negatiivisia mielleyhtymiä massayleisönsä jäsenten mielissä. He yrittävät käyttää psykologista petkutusta pitämään väestömme jäsenet hämmentyneinä ja sekavina. He eivät halua meidän ajattelevan selkeästi siitä, että mikä on oman etumme mukaista ja mikä ei ole. He yrittävät tarkoituksella lietsoa vihaa minua ja muita sellaisia kohtaan, jotka ovat huolissaan väestömme tulevaisuudesta.

...

Tiedättekö, minä en ajatellut paljoakaan vihaa, ennen kuin minusta tuli tämän juutalaisen vihakampanjan kohde. Ja silloin minun piti kysyä itseltäni, olenko minä todella vihaaja. En varmastikaan sillä tavalla kuin ne ihmiset ovat, jotka lähettävät niitä vihakirjeitä. Mutta kyllä, luulisin, että minä vihaan joitain ihmisiä.

Aina kun katson, mitä kaupungeillemme ja kouluillemme on tapahtunut viimeisen 30 tai 40 vuoden aikana, en pysty tukahduttamaan vihamielisyyden tunnettani mustia, mestitsejä ja aasialaisia kohtaan - mustia, mestitsejä ja aasialaisia, jotka ovat tehneet niin suuresta osasta maatamme vihollisen miehittämää joutomaata. Minä tunnen suuttumuksen puuskan joka kerta, kun näen ei-valkoisen naaman televisiossa tai mainoksessa. 30 tai 40 vuotta sitten, ennen kuin kaikki uudet kansalaisoikeuslait antoivat heille etuoikeutetun aseman ja kun heitä oli maassa 25 tai 30 miljoonaa vähemmän, minä en tuntenut tätä vihamielisyyttä. Minä arvelin, että me voisimme kaikki pysyä omissa yhteisöissämme ja me emme osuisi toistemme tielle. Mutta nyt minä haluan heidät ulos maastamme, ulos elintilastamme. Mutta tästä huolimatta, vihamielisyyteni näitä ei-valkoisia kohtaan, jotka valtaavat maailmaani, ei ole sellaista törkeydellä koristeltua ilkeää vihaa, jota minä näen ilmaistavan niissä vihakirjeissä, joita minä saan.

Kun minä näen vihakirjeen, minä tunnen usein suuttumuksen leimahduksen sitä vihaajaa kohtaan, joka kirjoitti sen, mutta minä en voi sanoa, että minä todella vihaisin edes näitä vihakirjeiden kirjoittajia. He ovat yksinkertaisesti ihmisiä, useimmat heistä valkoisia, joita todelliset vihanlietsojat, mediapomot, yllyttävät. Tuntemukseni näitä juutalaisia mediapomoja kohtaan - ja kaikkia niitä nokkelia juutalaisia pikku propagandisteja kohtaan, jotka kirjoittavat uutisjuttuja niin kutsutuista "viharyhmistä" yrittäen saada tavalliset ihmiset vihaamaan minua - on paljon lähempänä todellista vihaa. Vuosien saatossa he ovat tehneet valtavasti vahinkoa väestöllemme myrkyllisellä propagandallaan, ja he pyrkivät tekemään vielä enemmän vahinkoa. Tavalla tai toisella meidän täytyy pysäyttää heidät ja varmistaa, että he eivät koskaan pysty vahingoittamaan väestöämme uudestaan.

Mutta minä varaan syvimmän vihani niille oman väestöni keskuudessa oleville kätyreille, jotka mahdollistavat sen, että juutalaiset voivat tehdä tuhonsa: kätyreille, jotka tietoisesti ja harkitusti pettävät oman väestönsä, valehtelevat omalle väestölleen, saadakseen hyötyä itselleen - poliitikoille, kenraaleille, virkamiehille, papeille, professoreille, kirjoittajille, liikemiehille ja tiedottajille, jotka eivät tule yllytetyiksi vihaan juutalaisten psykologisten temppujen toimesta, kuten tulevat ne vaikutuksille alttiit hölmöt, jotka kirjoittavat vihakirjeitä, mutta jotka tietoisesti ja harkitusti valitsevat rotupetoksen uskoen, että he tulevat saamaan siitä henkilökohtaista hyötyä. Helvetissä ei ole niin kuumaa tulta, että se olisi tarpeeksi kuumaa näiden pettureiden rankaisemiseen, ja heillä ei tule olemaan paikkaa, jonne he voivat piiloutua, kun koston päivä koittaa.

Kyllä, minä vihaan pettureita, minä vihaan valehtelijoita ja pettäjiä, ja minä en voi sanoa, että minä tuntisin olevani ollenkaan anteeksipyytävä siitä faktasta, että minä vihaan heitä. Viha saattaa olla epämiellyttävä tunne, mutta se voi palvella hyvää tarkoitusta, ja tämän vuoksi Luontoäiti antoi meille kyvyn vihata. Se on yksi niistä kyvyistä, joka suojelee meitä pettureilta ja pettäjiltä varmistamalla, että me rankaisemme heitä, että me kitkemme heidät keskuudestamme, kun me saamme heidät kiinni, sen sijaan että me antaisimme heille anteeksi ja antaisimme heille mahdollisuuden pettää meidät uudelleen.

Tästä huolimatta minä hylkään "vihaajan" leiman, jolla todelliset vihanlietsojat ovat yrittäneet merkitä minua. Minä käytän hyvin pienen osan ajastani vihaamiseen ja suuren osan ajastani levittäen ymmärrystä siinä toivossa, että se tulee hyödyttämään väestöäni. Yksi asioista, joka meidän täytyy uskoakseni ymmärtää, joka meidän täytyy aina tiedostaa, on ammattimaisten vihanlietsojien motivaatio, sekä se petkutus, jolla he harjoittavat ammattiaan.

Heidän temppunsa käyttää altruistisesti vihaa vastaan taistelemisen veruketta, jotta he voivat lietsoa vihaa vihollisiaan kohtaan, on suhteellisen uusi. He keksivät termit "viharikos" ja "vihapuhe" vain hieman yli vuosikymmen sitten - ellei sitten haluta antaa siitä tunnustusta George Orwellille, joka popularisoi pohjimmiltaan identtisen "ajatusrikoksen" käsitteen vuonna 1948 futuristisella romaanillaan 1984. Joka tapauksessa, he käyttivät poliittista vaikutusvaltaansa pakottaakseen hallituksen ja useat poliisivirastot ympäri maata antamaan virallisen tunnustuksen keksinnölleen, tai Orwellin keksinnölle, jos pidät sitä parempana ilmauksena, niin kutsutun vuoden 1990 "Hate Crimes Statistics Reporting Actin" hyväksymisellä. Sen jälkeen lähes yhdessä yössä koko massamedia alkoi käyttää kyseisiä termejä. Nyt heillä on Yhdysvaltojen presidentti juoksemassa ympäri maata pitämässä puheita "viharikollisuuden" ja "vihapuheen" hävittämisestä. Se on heidän tapansa demonisoida vihollisiaan, saada vihollisensa näyttämään irrationaalisilta, vaarallisilta ja vastenmielisiltä ihmisiltä: sellaisilta ihmisiltä, joita kunnon ihmisten on sopivaa vihata.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091836/http://www.natvan.com/free-speech/fs979c.html

　
Otteita tekstistä "The Looting of America" (Free Speech - November 1997 - Volume III, Number 11)

Toisekseen, ne ovat juuri aasialaisten maahanmuuttajien hyvät piirteet - heidän älykkyytensä, itsekurinsa ja halukkuutensa tehdä työtä - jotka tekevät heistä erityisen vaarallisen vähemmistön meille. Tiedän, että on monia valkoisia amerikkalaisia, joilla on Pollyanna-näkemys (iloinen ja optimistinen näkemys) aasialaisesta maahanmuutosta. He uskovat, että aasialaiset maahanmuuttajat tulevat yksinkertaisesti sulautumaan ja käyttämään hyviä piirteitään tekemään tästä vauraampi maa meille kaikille. He uskovat, että sen jälkeen kun aasialaiset ovat asuneet täällä jonkin aikaa, heistä tulee aivan samanlaisia kuin valkoiset amerikkalaiset ovat, paitsi että he tulevat pitämään nurmikkonsa siistimpinä ja heidän lapsensa tulevat saamaan parempia arvosanoja koulussa.

Hei, herätkää! Vain koska valkoiset amerikkalaiset ovat retkahtaneet siihen kontrolloidun median ja hallituksen tuottamaan repliikkiin egalitaarista hölynpölyä, että kaikkien rotujen ihmiset todella ovat samanlaisia, ei tarkoita, että kiinalaiset ja muut aasialaiset maahanmuuttajat ovat retkahtaneet siihen. Itse asiassa, yksi todella ihailtavista asioista kiinalaisissa ja japanilaisissa on heidän erittäin vahva rotutietoisuuden tunteensa. He ovat ylpeitä omista rodullisista erityispiirteistään, historiastaan ja perinteistään ja kulttuuristaan, ainutlaatuisuudestaan, ja he ymmärtävät omiensa kanssa tapahtuvan yhteistyön arvon ja yhdessäpysymisen arvon. Ja kun heidän määränsä kasvavat, heistä tulee enenevässä määrin mahtava voima, jota meidän täytyy käsitellä. Me emme halua Amerikan muuttuvan enemmän Kiinan tai minkään muun maan, josta aasialaiset maahanmuuttajat ovat tulleet, kaltaiseksi. Me haluamme heidän vievän älykkyytensä, itsekurinsa ja hyvät työtapansa takaisin sinne, mistä ne tulivat. Me asioisimme paljon mieluummin näiden ihmisten kanssa etäisyyden päästä.

...

Siihen menee tietysti vielä hetki, ennen kuin me pystymme tekemään sen, mikä pitää tehdä. Siihen menee hetki, ennen kuin me pystymme raahaamaan ketään ulos Valkoisesta talosta ja ripustamaan hänet lyhtypylvääseen Pennsylvania Avenuella. Siihen menee hetki, ennen kuin me voimme kylvää maamiinoja pitkin rajaamme Meksikon kanssa ja alkaa koota yhteen kiinalaisia maahanmuuttajia Kaliforniassa ja laittaa heitä länteen suuntaaviin laivoihin. Mutta aika sille on tulossa.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510095743/http://www.natvan.com/free-speech/fs9711a.html

　
Ote tekstistä "What Is a Patriot to Do?" (Free Speech - January 1998 - Volume IV, Number 1)

Monet ihmiset ovat kirjoittaneet minulle ja kertoneet minulle, että he yhtyvät analyysiini tilanteesta Amerikassa ja että he jakavat arvoni ja huoleni. Mutta he ovat myös olleet paljon pessimistisempiä kuin minä olen. He kertovat minulle: "Me olemme odottaneet liian kauan ryhtyäksemme toimenpiteisiin. Nyt on liian myöhäistä pelastaa tämä maa. Katso lukumääriä. Katso kuinka monta mustaa kaupungeissamme on. Katso kuinka monta meksikolaista ja aasialaista maassamme jo on, ja joka vuosi tulee miljoonia lisää. Jos me yritämme korjata asiat, niin siitä tulee verinen sotku ja miljoonat oman väestömme jäsenet tulevat tapetuiksi. Sitä paitsi, ei ole olemassa keinoa, jolla me voisimme yhdistää väestömme jäsenet sellaiseen taisteluun, koska juutalainen ote mediasta on liian vahva." Ja niinpä he eivät tee mitään.

Ihmiset, jotka kertovat minulle näitä asioita, eivät ole typeriä. Minä en pysty kiistämään heidän faktojaan. Minä en pysty kiistämään heidän lukumääriään. Olen varma, että he ovat oikeassa sen suhteen, että asioista tulee verinen sotku Amerikassa. Olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että tulee olemaan erittäin vaikeaa järjestää väestömme sillä aikaa, kun juutalaisilla on edelleen lähes totaalinen monopoli kommunikaatiomediassa. Olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että ajankohta on todellakin hyvin myöhäinen. Mutta minä en usko, että on liian myöhäistä tehdä mitään. Minä en usko, että meidän pitää istua käsillämme ja katsoa vihollistemme tuhoavan tulevaisuutemme.

Yritä katsoa tilannettamme historiallisesta perspektiivistä. Ajattele, että mitä tässä on pelissä. Kyse ei ole joko rauhan säilyttämisestä tai verisen kaaoksen aiheuttamisesta. Kyse on olemassaolosta tai olemattomuudesta.

Ajattele sivilisaatiomme pitkää kehityskulkua, antiikin kreikkalaisista ja roomalaisista nykyhetkeen. Enemmän kuin sitä, ajattele väestömme esihistoriallisen kehityksen lukemattomia vuosituhansia, erillisen evoluution miljoonia vuosia, läpi jääkausien, jotka tekivät meistä sellaisia kuin me olemme. Ajattele kaikkia suuria ja jaloja sieluja, jotka ovat kuuluneet väestöömme, suuria runoilijoita ja filosofeja ja johtajia, joista me olemme tietoisia, sekä kaikkia niitä, joista me emme voi olla tietoisia, koska he elivät esihistoriallisen aikakauden aikana. Ajattele kaikkia heidän pyrkimyksiään kautta aikojen. Ajattele heidän taisteluitaan ja uhrauksiaan, jotta heidän sukupolvensa voisi selviytyä ja synnyttää seuraavan sukupolven.

Ajattele kauhuja ja kärsimystä, joita he kestivät vuosituhansien aikana. Ajattele hunnien, avaarien, maurien ja mongolien invaasioita. Ajattele intiaanisotia ja skalpeerausjuhlia, joita amerikkalaiset esi-isämme kestivät. Me olemme heille velkaa kaiken sen, mitä meillä on. Se on meidän velvollisuutemme välittää seuraavalle sukupolvelle se, mitä nämä aiemmat sukupolvet ovat antaneet meille - riippumatta siitä, mitä se vaatii - eikä väännellä käsiämme ja valittaa, että on liian myöhäistä.

Siitä saattaa todellakin tulla verinen kaaos, jos me vastustamme juutalaisia ja heidän kätyreitään. Miljoonat oman väestömme jäsenet saattavat todellakin kuolla kaaoksessa, mutta se voi tuskin olla pahempaa kuin se, mitä esi-isämme ovat jo kestäneet. Se voi tuskin olla pahempaa kuin se verinen kaaos, jonka kelttiläiset esi-isämme kestivät, kun Caesarin armeija, toimien jo rappeutuneen Rooman puolesta, tuhosi heidän kotimaansa, hävitti heidän kaupunkinsa ja kylänsä, teurasti heidän miehensä ja vei heidän naisensa pois orjuuteen. Se voi tuskin olla pahempaa kuin se verinen kaaos, jonka germaaniset esi-isämme kestivät, kun hunnit hyökkäsivät Eurooppaan yli 1500 vuotta sitten. Se voi tuskin olla pahempaa kuin se verinen kaaos, jonka venäläiset ja ukrainalaiset ihmiset kärsivät keskiajan mongoli-invaasioiden aikana. Se voi tuskin olla pahempaa kuin se verinen kaaos, jonka juutalainen bolševismi aiheutti väestöllemme Euroopassa tällä vuosisadalla, kaaos, jossa miljoonia väestömme parhaita jäseniä murhattiin tai työstettiin kuoliaaksi pakkotyöleireillä vain sen vuoksi, että he olivat parhaita ja näin ollen niitä, joita väestömme viholliset vihasivat eniten.

Kyllä, suuri puhdistus, jonka täytyy tulla, saattaa tuhota miljoonia oman väestömme jäseniä, viattomia syyllisten ohella, hyviä pahojen ohella. Ja mitä kauemmin me odotamme, sitä enemmän se tulee tuhoamaan. Mutta lopulta sen täytyy tulla, koska muuten koko väestömme tulee kuolemaan ja kaikki, mikä on mennyt aiemmin, sekä kaikki, mikä saattaisi tulla tulevaisuudessa, menetetään ainiaaksi. Suuren puhdistuksen täytyy tulla, ja meidän täytyy tehdä mitä tahansa se vaatii varmistaaksemme, että se tulee, jotta väestömme tulee elämään.

Ja meidän ei pitäisi perääntyä tästä. Meidän ei pitäisi keskittyä siihen faktaan, että se tulee olemaan hirvittävää ja veristä, vaan siihen faktaan, että se on tarpeellista ja koska se on tarpeellista, se on hyvää. Ja koska se on jotain sellaista, jonka pitäisi tulla pian, sitä pitäisi pitää suurena haasteena ja suurena tilaisuutena niille väestömme jäsenille, jotka ovat nyt 20–29-vuotiaita tai 30–39-vuotiaita.

Heillä tulee olemaan suurempi tilaisuus palvella väestöään, palvella tulevaisuutta suurilla ja jaloilla teoilla, kuin lähes millään sukupolvella, joka on ollut aiemmin. Tulee olemaan monia sankareita, monia, jotka tullaan muistamaan väestönsä pelastajina maailman loppumiseen asti.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510093606/http://www.natvan.com/free-speech/fs981b.html

　
Ote tekstistä "How It Fits Together" (Free Speech - December 1998 - Volume IV, Number 12)

Mutta minä haluan painottaa tätä erittäin tärkeää seikkaa: se tapa, jolla juutalaiset ylläpitävät asemaansa hallitsevana vähemmistönä yhteiskunnassamme, on muuttunut. Se oli ennen rahanlainaaminen ja lahjukset, ja painostusta käytettiin ainoastaan huipulla, yhteiskuntamme poliittisiin johtajiin; nykyään se on uutis- ja viihdemassamedian hallinta, ja painostusta käytetään jokaisella yhteiskunnan tasolla. Jotkut ihmiset puhuvat edelleen synkästi kansainvälisistä juutalaisista pankkiireista - ja tietysti nykyään on sellaisia henkilöitä, aivan kuten on myös kansainvälisiä pankkiireja, jotka eivät ole juutalaisia - mutta median hallinta on avain juutalaiseen valtaan tänä päivänä, ei pankkitoiminnan hallinta. Tärkeimpiä juutalaisia eivät enää nykyään ole Rothschildit ja Warburgit ja Hambrot ja Sassoonit vaan sen sijaan Eisnerit ja Levinit ja Newhouset ja Redstonet ja Bronfmanit ja Sulzbergerit: juutalaiset mediapomot.

Lähde: http://web.archive.org/web/20120303165103/http://www.natvan.com/free-speech/fs9812b.html

　
Otteita tekstistä "Thoughts on Accepting Responsibility" (Free Speech - February 1999 - Volume V, Number 2)

Tiedättekö, me elämme pinnareiden, tyhjäntoimittajien, ihmisten, jotka todella uskovat olevansa fiksuja, kun he eivät ikinä ole vastuussa mistään, aikakaudella. Vaikuttaa siltä, että ensimmäinen sääntö, jonka monet sotilaamme Vietnamissa oppivat 25 vuotta sitten, oli: "Älä ikinä ilmoittaudu vapaaehtoiseksi mihinkään." Sitä minä kuulen monilta Vietnamin veteraaneilta. Mutta tämä asenne on myös läpäissyt koko yhteiskuntamme ja vaikuttanut moniin sellaisiin amerikkalaisiin, jotka ovat liian nuoria ollakseen olleet Vietnamissa. Ihmiset, jotka viettävät paljon aikaa Internetissä keskustelemassa poliittisista ja sosiaalisista asioista toisten ihmisten kanssa, kertovat minulle, että myös siellä viesti on: "Älä ikinä liity mihinkään; jos liityt, niin hallitus saattaa aiheuttaa sinulle hankaluuksia tai sinua saatetaan pyytää tekemään jotain; joten on fiksua toimia niin - on turvallista toimia niin - että ei ikinä liitytä mihinkään."

No, Internetissä on tietysti sellainen asia, että se on anonyymi. Ihmiset voivat ilmaista mielipiteitään mistä tahansa he haluavat ilman, että kukaan tietää, keitä he ovat. He kaikki käyttävät salanimiä tai lempinimiä. Se on täydellinen ympäristö pelkureille, pinnareille. He voivat hölöttää ja käyttäytyä kuin tosimiehet ilman, että heitä vaaditaan tilille. Ja kuten pinnarit kaikkialla, he haluaisivat myös kaikkien muiden olevan pinnareita, jotta he eivät paljastuisi sellaisiksi, millaisia he ovat. He haluaisivat, että heidän pelkuruuttaan ja vastuuttomuuttaan pidettäisiin harkitsevuutena. He haluavat, että heitä pidetään pinnareiden sijaan fiksuina tyyppeinä.

Mutta todella, kuinka fiksua se on, että ei ikinä hyväksytä henkilökohtaista vastuuta? Se merkitsee sitä, että päätetään olla osallistujan sijaan katsoja elämässä. Elämä on mielenkiintoista. Elämä voi olla hauskaa. On monia kiehtovia asioita, joita voi tarkkailla, joista voi puhua. Ja luulen, että nämä fiksut tyypit päättelevät, että he katsovat sen kaiken ensin. He puhuvat siitä kaikesta ystäviensä kanssa ensin. Sitten kun he tietävät kaiken, he voivat mennä takaisin ja tehdä fiksuja valintoja siitä, että mihin osallistua. He eivät tee virheitä.

Mutta tiedättekö, se ei toimi sillä tavalla. Sinä et saa mennä takaisin ja aloittaa alusta sen jälkeen, kun olet katsonut sen kaiken ja saanut sen kaiken selville. Sinä saat elämässä vain yhden oton, ja sinun täytyy hyödyntää se parhaalla mahdollisella tavalla. Sinun täytyy selvittää se mennessäsi, vaikka se tarkoittaisi sitä, että hyväksytään jonkin verran riskiä ja tehdään joitain virheitä. Takaisin ei ole paluuta. Jos sinä vain katselet sen loppuun asti, kertoen kaikille, kuinka fiksu sinä olet, koska sinä et tee mitään sitoumuksia tai ota mitään riskejä, sinä olet menettänyt mahdollisuutesi elää. Ja tuo mahdollisuus ei tule ikinä uudelleen. Ihmiset, jotka elävät, ovat ihmisiä, jotka osallistuvat elämään, eivät katsojat, jotka vain katsovat sen menevän ohi.

...

Niille meistä tänä päivänä, jotka haluavat osallistua elämään, jotka haluavat elää merkittäviä elämiä, ei ole merkittävämpää toimintaa, johon osallistua, kuin työskenteleminen terveen tulevaisuuden varmistamiseksi väestöllemme, eurooppalaiselle rodullemme. Ja niille tavoille, joilla sinä voit osallistua tähän toimintaan, ei lähestulkoon ole rajaa. Olit sinä sitten kotiäiti tai tietojenkäsittelytieteilijä tai koneenkäyttäjä tai sihteeri tai puskutraktorin kuljettaja tai lainvalvontaviranomainen tai opettaja tai kirjoittaja tai taiteilija, sinä voit osallistua. Ainoa syy siihen, että feministien ja homojen ja juutalaisten ja mustien ja mestitsien ja liberaalien ja Clintonin kannattajien lauma tuhoaa Amerikkaa tänä päivänä, on se, että kunnolliset ihmiset istuvat käsillään. Jos kunnolliset ihmiset Amerikassa nousisivat käsiltään ja hyväksyisivät henkilökohtaista vastuuta siitä, mitä heidän maailmalleen ollaan tekemässä, ja jos he tekisivät sitoumuksen ja alkaisivat työskennellä yhdessä, me voisimme pyyhkäistä koko Clintonin koalition historian roskakoriin. Sillä ei ole merkitystä, että Clintonin lauma on meitä lukuisampi. Me pieksemme heidät hetkessä. Me saamme mediapomot hyppimään valtamereen pitkin koko itärannikkoa ja uimaan kohti Israelia niin nopeasti kuin he pystyvät. Mutta ensin meidän täytyy olla halukkaita hyväksymään henkilökohtaista vastuuta.

Joten minun viestini tänään jokaiselle kunnolliselle henkilölle, joka kuuntelee, on tämä: Älä ole pinnari. Älä yritä olla fiksu tyyppi jatkamalla hurraamista kentän laidalta mutta kieltäytymällä joukkueeseen liittymisestä ja ulos kentälle menemisestä. Nouse ylös ja ryhdy osallistujaksi elämässä. Tee elämästäsi malli, jonka ihmiset tulevat muistamaan ja josta ihmiset tulevat puhumaan kauan sen jälkeen, kun sinä olet kuollut. Ja varmasti, byrokraatit Clintonin hallituksessa saattavat yrittää laittaa sinun nimesi jonkinlaiselle Poliittisesti epäkorrekteista ihmisistä koostuvalle "vihollisten" listalle, mutta sinun pitäisi pitää sitä kunniamerkkinä.

Ja antakaa kun kerron teille jotain muuta - ja tätä ei ole suunnattu pelkästään kunnollisille miehille ja naisille yleisössäni vaan myös niille, jotka tällä hetkellä pitävät itseään "fiksuina tyyppeinä" - antakaa kun kerron teille: Älä ole huolissasi, jos Clintonin hallitus vihaa sinua ylös nousemisen ja henkilökohtaisen vastuusi hyväksymisen takia. Älä ole huolissasi, jos Hillary Clinton tuomitsee sinut osana jotakin "oikeistolaista salaliittoa". Älä ole huolissasi, jos Janet Reno kertoo sotilassaappaisille kovanaamoilleen, että sinua pitäisi tarkkailla. Älä ole huolissasi kenestäkään näistä ihmisistä. Älä pelkää heitä, koska he eivät tule kestämään. Heidän laivansa ottaa vettä nopeasti, ja he menevät alas aiemmin kuin he odottavat, usko minua.

...

Joka tapauksessa, on aina parempi olla osallistuja kuin katsoja, eikä koskaan enemmän kuin nyt. On aika, valkoiset mies- ja naistoverini, että me lakkaamme olemasta huolissamme mistään muusta kuin sen tekemisestä, mikä on oikein. On aika, että me hyväksymme vastuumme.

Lähde: http://web.archive.org/web/20130510091158/http://www.natvan.com/free-speech/fs992d.html

　
Otteita tekstistä "Tribal Thinking" (Free Speech - December 1999 - Volume V, Number 12)

Me elämme nopeasti kutistuvassa maailmassa, jossa on nopeasti kasvava kilpailu rajallisista resursseista. Kaikkialla, sekä Amerikassa että Euroopassa, maata, joka oli ennen yksinomaan meidän, vallataan ei-valkoisten toimesta. Me olemme jo vähemmistö Kaliforniassa, ja me olemme menossa kohti vähemmistöksi tulemista kaikkialla muualla kiireellä. Me menetämme naapurustojamme, kaupunkejamme, julkisia koulujamme, työpaikkojamme ei-valkoisille. Todella, se on vähätelmä. Me olemme jo menettäneet monet kaupunkimme ja monet julkiset koulumme, ja lähiöt ja yksityiskoulut menevät nopeasti. Rodulliset seka-avioliitot lisääntyvät nopeasti. Nuoret naisemme, yrittäen ajattelemattomasti olla muodikkaita ja imitoiden ajattelemattomasti sitä, mitä he näkevät televisiosta, juoksevat mustien ja muiden ei-valkoisten kanssa kasvavassa määrin.

...

On korkea aika, että ne meistä, jotka kykenevät edelleen ajattelemaan tribalistisesti, alkavat tehdä niin. On korkea aika, että ne meistä, jotka ymmärtävät, mitä merkitsee olla valkoinen, olla eurooppalainen, olla arjalainen tummenevassa maailmassa, ja jotka ymmärtävät, mitä se merkitsi ennen - ne meistä, jotka pitävät perintöämme arvokkaana, jotka kunnioittavat esi-isiemme uhrauksia ja saavutuksia ja arvostavat sitä sivilisaatiota, jonka he loivat meille - ne meistä, jotka tuntevat vastuuntuntoa tulevaisuutta kohtaan ja ovat päättäväisiä sen suhteen, että meidän väestömme jäsenet tulevat perimään tulevaisuuden, eivät räppäreiden ja jive-tanssijoiden, joita me näemme televisioruuduillamme, sekarotuiset jälkeläiset vaan meidän väestömme jäsenet - on korkea aika, että me alamme ajatella ja suunnitella ja toimia systemaattisesti tavalla, joka tähtää rodulliseen selviytymiseemme.

On aika lopettaa katsojina oleminen, lopettaa liberaalien tekopyhän jargonin ja konservatiivien järjettömien jaarittelujen kuunteleminen. On aika perustaa kaikki - kaikki - siihen väitteeseen, että meidän täytyy selviytyä, väestömme täytyy selviytyä. Jos käytäntö vahvistaa väestöämme, jos se kasvattaa väestömme selviytymiskykyä, se on hyvä käytäntö. Jos se heikentää meitä tai laittaa meidät epäedulliseen asemaan selviytymistaistelussa, se on huono käytäntö. Se on kaikki, mikä merkitsee. Se on kaikki, mitä meidän pitäisi ajatella. Rodullisen selviytymisen, rodullisen voiton taistelussa elämästä ja vallitsevuudesta, täytyy olla jokaisen suunnitelman, jokaisen käytännön, jokaisen ajatuksen ja toimen, päämäärä. Tribalistista ajattelua.

Me ymmärsimme sen aikaisemmin, ennen televisiota. Kaikki, jotka selviytyivät, ymmärsivät sen. Juutalaiset ymmärtävät sen edelleen. Meidän on parasta oppia se uudelleen - pian.

Lähde: http://web.archive.org/web/20120303061834/http://www.natvan.com/free-speech/fs9912c.html